Eilen yöllä n. klo 11.30, kun olin menossa kavereiden kanssa keskustaan juhlimaan, meitä vastaan käveli enkeli. Tyttö oli jotain n. 20 tienoilla, sillä oli ruskea pitkä tukka, varmaan ruskeat silmät. En ole varma, koska se tie oli suht pimeä. Se oli ihan pikkuisen ylipainoinen, ei siis mikään pullamössö, vaan ihan vaan vähän.
Mutta se oli uskomattoman kaunis, siis en ole ikinä nähnyt niin kaunista ihmistä. Sitten yksi mun kaveri huusi sille jotain tyylin "Mennäänk meill, mä haluun sua." Mä olin heti vaientamassa mun kaveria, koska pelkäsin, että se tyttö säikähtäisi luullessaan meitä raiskaajiksi tai jotain.
Sitten tapahtui jotakin mykistävää. Se tyttö käänsi katseensa suoraan muhun ja hymyili mulle. Ja sen hymy oli niin out of this world, niin täydellinen. Mutta sen katse oli jotakin vielä ihmeellisempää. Mulla tuli sellanen tunne, että se anto mulle kaikki mun pahat teot anteeksi, siinä oli jotakin hyvin puhdasta ja kokematonta. Mutta samalla sen silmät nauroi, niissä oli sellaista esileikkiä, voimakasta paloa, mutta ennen kaikkea sen katse oli salaperäinen. (Mitä se teki yksin sillä tiellä, siellä pimeydessä, siihen aikaan? Mistä se tuli, mihin se oli menossa? Miksi se hymyili, kun se olis voinut huutaakin meille?)
Sitten se käänsi päänsä pois, käveli katua eteenpäin ja katosi pimeyteen. Nyt harmittaa helvetisti, etten sanonut sille mitään.
Siis se oli ihan uskomatonta. Ajattelin kävellä samaa reittiä nyt parin viikon ajan, jos vaikka sattuisin näkemään sitä.
Tuollaista voi tapahtua vain kerran elämässä.
Mutta se oli uskomattoman kaunis, siis en ole ikinä nähnyt niin kaunista ihmistä. Sitten yksi mun kaveri huusi sille jotain tyylin "Mennäänk meill, mä haluun sua." Mä olin heti vaientamassa mun kaveria, koska pelkäsin, että se tyttö säikähtäisi luullessaan meitä raiskaajiksi tai jotain.
Sitten tapahtui jotakin mykistävää. Se tyttö käänsi katseensa suoraan muhun ja hymyili mulle. Ja sen hymy oli niin out of this world, niin täydellinen. Mutta sen katse oli jotakin vielä ihmeellisempää. Mulla tuli sellanen tunne, että se anto mulle kaikki mun pahat teot anteeksi, siinä oli jotakin hyvin puhdasta ja kokematonta. Mutta samalla sen silmät nauroi, niissä oli sellaista esileikkiä, voimakasta paloa, mutta ennen kaikkea sen katse oli salaperäinen. (Mitä se teki yksin sillä tiellä, siellä pimeydessä, siihen aikaan? Mistä se tuli, mihin se oli menossa? Miksi se hymyili, kun se olis voinut huutaakin meille?)
Sitten se käänsi päänsä pois, käveli katua eteenpäin ja katosi pimeyteen. Nyt harmittaa helvetisti, etten sanonut sille mitään.
Siis se oli ihan uskomatonta. Ajattelin kävellä samaa reittiä nyt parin viikon ajan, jos vaikka sattuisin näkemään sitä.
Tuollaista voi tapahtua vain kerran elämässä.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihanaa :)
mutta se tapahtui yökerhossa.
Mulla oli tosi huono kausi menossa, siis jokaisella elämän osa-alueella, niin ihmissuhteisiin liittyen, kuin raha-asioihin ja kaikkiin mahdolliseen.
No mitä nyt selittelemään enempää, mutta näin vastaavan nuoren naisen.
En muista kunnolla, mutta se oli varmaan kaunein näkemäni nainen, vaikken siis ole naisista kiinnostunut, koska olen nainen itsekin. Mutta siis ihan uskomattoman kaunis, ikää varmaan jotain 20-23, tummat hiukset, taisi olla vähän kiharatkin. Ja se hymy... Mulle ei ole kukaan koskaan (varsinkaan vieras ihminen!) hymyillyt niin kauniisti ja niin aidosti. Hän käveli ohi ja itse jäin seisomaan siihen paikkaan ja melkein heti katsoin taakseni, niin en nähnyt häntä enää. Se nyt voi selittyä väentungoksellakin tietysti se äkkikatoaminen. :)
Jokatapauksessa enkeliksi itsekin hänet (mielessäni) nimesin ja sen jälkeen alkoivat kaikki asiat sujumaan hiukan parempaan suuntaan. En ole maininnut tästä muistaakseni kenellekään ja aikaakin on kulunut jo yli puoli vuotta reilusti, mutta kuvauksesi vaan toi hänet taas mieleen.
Sinä, jonka mieleen jäi enkelin hymy yökerhossa; missä kaupungissa?
se tapahtui on Pori.
Kuules nyt kun tulet vielä huomaamaan, että nuoret naiset hedelmällisimmässä iässään ovat todella hot ja seksikkäitä ja kauniita. Saattaa olla, että ne näyttävät enkeleiltä tms, mutta sitä se on parhaassa iässä!
Tuli nyt mieleen, kun luin teidän juttunne. En enää ole muistellut sitä, mutta silloin noin vuosi sitten sen ihmisen katse todellakin pysäytti.
Kävelin syksyllä torille päin. Oli jo pimeää ja vettäkin taisi hieman tihkuttaa. Näin että joku tulee vastaan, joku tyttö. Kävelin eteenpäin ja kun kohtasimme toisemme väistimme toisiamme vahingossa samalle puolelle. Tälläkin tytöllä oli ruskeat hiukset, niissä taisi olla vaaleita raitoja. Ja kyllä, kaunis hän oli. Hiukset oli letitetty sillä tavalla että ne laskeutuivat toisen rinnan päälle. Tyttö oli hoikka ja siro, silmien väriä en muista, olisivatko olleet siniset, ruskeat ei ainakaan koska ei ne olleet niin tummat. Tyttö näytti alle 25- vuotiaalta.
Mutta sillä hetkellä kun väistimme samalle puolelle, tyttö ikäänkuin omista ajatuksistaan putosi tähän maailmaan, katsoi silmiin ja hymyili. Tytön silmistä loisti pyytettömyys, aitous, toisen hyväksyminen ja samalla ilkikurinen flirtti. Kukaan ei ole minulle sillä tavalla hymyillyt koskaan ennen keskellä kaupunkia.
Jos olisin ollut rohkeampi, olisin huutanut perään. Tytön hymystä ja silmistä tuli tosi hyvä fiilis, sellanen et saan olla sellainen kuin on. Mut oiskohan se maanpäällisten enkelien tehtäväkin.
Jännää miten yksi kohtaaminen voi painua mieleen tällä tavalla.
Mulle kävi kerran kans samalla tavalla kun olin tavaratalossa ostoksilla. Näin kauempana kauniin naisen jota ei voinut muuta kun tuijottaa. Lähdimme kävelemään toisiamme kohti. Kun olimme aivan vierekkäin en voinut muuta kun antaa kunnon suukon suulle. Seuraavaksi tunsin kun minua nostettiin ylös ja lähdin leijumaan kohti ulko ovea, olin niin onnellinen tuosta suloisesta naisesta. Sitten havahdin kun vartiat paiskas minut kadulle ja huusivat ettei minun tarvinut enää tulla sinne nuolemaan peilejä!
kerran poikaenkelin,suloinen suurisilmäinen poika katsoi ujosti ja kainosti minua.