Paljastui minulle. Olen ollut työelämässä 23 vuotta ja nyt jäin ensi kertaa työttömäksi.
Aavistin jo keväällä,ettei työsuhdettani enää jatketa. Korkea ikä -paljon palkkaa. Nuoria saa halvemalla ja ovat ehkä innokkaampia? Eläkkeeseen aikaa vielä 17 vuotta. Kauhea olo,ei tule uni öisin. Tunnen itseni tarpeettomaksi. Hyvä parisuhde muuttunut kauheaksi-olemme jopa lyöneet toisiamme,ei koskaan ennen. Kaljapulloon on liian helppo tarttua. Lihomista. Mitä teen? Kertokaa ihmiset. Menisin mihin vaan työhön,mutta koska olen akateemisesti koulutettu, eivät ota aputöihin. Niin se on. Nyt on hyvät neuvot kalliit. Olen ilmoittautunut työvoimakoulutuksiin, muttei niihinkään kaikki pääse. Auttakaa ja neuvokaa hukkuvaa.
Aavistin jo keväällä,ettei työsuhdettani enää jatketa. Korkea ikä -paljon palkkaa. Nuoria saa halvemalla ja ovat ehkä innokkaampia? Eläkkeeseen aikaa vielä 17 vuotta. Kauhea olo,ei tule uni öisin. Tunnen itseni tarpeettomaksi. Hyvä parisuhde muuttunut kauheaksi-olemme jopa lyöneet toisiamme,ei koskaan ennen. Kaljapulloon on liian helppo tarttua. Lihomista. Mitä teen? Kertokaa ihmiset. Menisin mihin vaan työhön,mutta koska olen akateemisesti koulutettu, eivät ota aputöihin. Niin se on. Nyt on hyvät neuvot kalliit. Olen ilmoittautunut työvoimakoulutuksiin, muttei niihinkään kaikki pääse. Auttakaa ja neuvokaa hukkuvaa.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Kannata siihen kaljapulloon tarttua, sitä kittaamalla ei varmaan mikään asia parane!
Sua selkeesti vaivaa työnarkomania; et ole mitään ilman työtä. Parisuhdekin on kulkenut siinä sivussa ja hyvin on mennyt tasan niin kauan, kun olet ollut töissä. Toinen juttu on sit sun elintasos. Aika erikoista, jos et ole koskaan joutunut miettimään, et mitäs jos joutuu työttömäksi ja sitä kautta asunnon hankkimista ja lainanottoa? Kun lasketaan mukaan ne työttömyyskaudet meillä kaikilla suomalaisilla, tulotaso putoo helposti keskiluokasta duunariluokkaan ja duunariluokasta köyhyysrajalle. Tyhmät vain tuijottaa sitä aikaa, kun ovat töissä. Lopputulos työttömyyskausista näkyy viimeistään eläkkeessä ja siihen kait pyritäänkin tällä työttömyydellä, eli sen kuulusan eläkepommin purkamiseen.
Unohda myös työttömyystoimisto, ei sieltä kukaan töitä ole löytänyt. Suurin osa töistä välitetään nykysin yksityisellä puolella toimivien työvälitystoimistojen kautta; saatat sieltä saada töitä, mutta varaudu siihen, et sun palkkas puolittuu ja työsuhde on kaltevalla pinnalla. Mitään tietoa jatkuvuudesta ei tule olemaan samaan tapaan kuin ennen. Haaveet 17 vuoden työputkesta entiseen tapaan saat unohtaa. Työnvälitys on näiden kautta tuottavaa toimintaa niin yrityksille kuin itse välittäjille ja se hyöty revitään sun nahastas. Työttömyystoimistoa pidetään työnantajien leirissä yleensä ottaen alkoholistien, mielenterveyspotilaiden ja pakolaisten kuntoutusleirinä. Arbeit macht frei ja Lutterin mukaan työ parantaa. Olos on muutamien koulutusten ja työharjoittelujen jälkeen kuin avovankilan asukilla, joka tekee luudanvarsia 1e tuntipalkalla. Kukaan akateemista tai ammattitaitoista työvoimaa etsivä taho ei ota työttömyystoimistoa ja sen kurjaillistoa todesta.
Sinuna minä harkitsisin tarkkaan muuttoa ulkomaille; myy asunto ja irtain omaisuus ja hanki työpaikka vaikkapa Lontoosta. Sulla on koulutusta, pitkä ura ja akateemisena luultavasti hyvä kielitaito. Hyvällä tuurilla saatat löytää oman alan töitä ja jopa vielä paremmalla palkalla kuin täältä Suomesta. Älä tuhlaa tsänssejäs täällä.
työnvuokrausfirmoja, vai mitä hittoja ne nyt onkaan. Menisin itse työnantajan juttusille kysymään töitä, paljon mieluummin kuin jonkun vatun toimiston leipiin, joka riepottelee sua minne lystää. Ne on kyl vihonviimosia paikkoja. Olen kuullut, kokemusta itselläni ei kylläkään ole. Sen verran vielä, että jo ennen kuin olen kuullutkaan mitä siellä tapahtuu, olin päättänyt etten sellasen ovesta astu!
Olen nyt ammattiin suuntautuvassa koulutuksessa, ja hyvät mahdollisuudet päästä sen jälkeen töihin ilman noita vatun henkilöstövuokrausfirmojakin! Mikä ällö sananakin jo...
Olen ollut samantapaisessa tilanteessa. Ensin meni vakinainen työ, mutta sain monipuolisen työkokemukseni takia heti toista työtä, tosin pätkätöitä lähes keskeytyksittä vuosikausia. Sitten ilmeisesti tulin liian ammattitaitoiseksi ja siten liian kallispalkkaiseksi ja minut vaihdettiin aloittelijaan.
Pätkätyöt aiheuttivat vuosikausien stressin. Olen yksineläjä ja stressi tuli taloudellisen tilanteen takia, miten saan laskuni maksettua työttömänä. Sitten yllättäen hermopaine aiheutti lievää masennusta en edes yrittänyt löytää vuoteen uutta työtä ja näin jouduin työvoimatoimiston holhoukseen.
Sitten kokosin taas voimani ja mietin mitä osaan ja aloin hakemaan ahkerasti töitä. Ei kannata hakea kaikkia mahdollisia paikkoja vaan tehdä jonkinlainen suunnitelma minne haluaa suuntautua. Sain kuin sainkin työtä ahkeran hakemisen päätteeksi. Paikan saaminen on paljon kiinni valintaa tekevien persoonasta, millaisia ominaisuuksia he arvostavat. Ei siis kannata lannistus vaan etsiä niin kauan että löytää oman oksansa jälleen.
Vaihda se kalja vaikka lenkkeilyyn tai muuhun mielekkääseen toimintaan. Ilman henkisiä paineita et selviä tuosta, epävarmuus ja oman riittämättömyyden tunne on hyvin ikävä seuralainen.
Masennus johtaa tilanteeseen, jossa työtöntä
ruvetaan holhoamaan, eli häneltä riistetään itsemääräämisoikeus.
jo kuudetta vuotta, Yhä, talovelkainen ja muutama lemmikkikin vielä. Oma auto.
Pakko on ollut pärjätä laskujen kanssa!
Kohta on uusi ammatti ja sitten töitäkin, eli opiskelenkin vielä vieraassa kaupungissa asti, mikä ei helppoa peruspäivärahalaiselle, joka saa vaan jonkun lantin elatusmaksuakaan lasten isältä, jos saa sitäkään. Hermot meinaa mennä raha-asioitten takia nykyään siis vielä pahemmin, sillä ei tipu matkakulujakaan, kun matka on alle 100km, vai mitä ne väittivätkään siellä työkkärissä?
Ja tuo oli tuttua.. .liian vanha ja liian ammattitaitoinen ja sitäpaitsi entiseen ammattiini otetaan vain nuoria tyttöjä töihin näemmä. Montaakaan ikäistäni ei edellisellä alallani siis enää näy.
Tässä on välillä lannistuttu, välillä ylös noustu pahasta masennuksestakin, yritetty olla optimistisia, vaivuttu taas epätoivoon, alkoholi kuvaan mukaan ja muutama hullu mieskin siinä välissä. Hermot välillä aivan riekaleina kaiken tuon takia, laskuja unohtamatta. Ja lapset on silti hyvin hoidettu.
Nyt ei miestä, nyt on koulutus ja tulevaisuus edessä töineen. Haaveammattiini. Minkään, enkä kenenkään en anna minua siitä enään estää.
Tsemppiä kaikille työttömille ja työtä haluaville.
26:n yhtäjaksoisen työvuoden jälkeen työsopimukseni purettiin perusteitta 6:n vuoden työsuhteen jälkeen.
Olin varautunut siihen mutta shokki se kuitenkin oli.
Monipuolisesta työhistoriasta ja siinä syntyneistä kontakteista johtuen minulle todella tarjottiin viikon jälkeen määräaikaista sopimusta.
Toisen vastaavan jälkeen tein vielä yhden toistaiseksi sopparin mutta se ei enää huvittanutkaan.
Viihdyin määräaikaisissa toimeksiannoissa.
Välillä kävin työnhakijana Espanjassa. Vaimo otti omasta työstään 3kk:n rokulin.
Mutta, lopetettuani pätkätkin uhkasi alkoholisoituminen. Kuten on pääteltävissä niin taloudellista pakkoa töissäkäymiseen ei ollut.
Pätkien hinnoittelu vaihteli välillä 2500E/kk - 410E/pv.
Tuossa alempana mainitaan kehittymisestä liian kalliiksi.
Minä mukauduin kulloiseenkin tilanteeseen.
2 - 3kk:n tissuttelun jälkeen otin itseäni niskasta kiinni.
Lopetin kotona juopottelun ja aloitin 5krt/vko kuntosalilla.
Lihaskunto on tämän 2,5:n vuoden aikana kohentunut.
Kaikki veriarvot ovat erinomaiset ylipainosta huolimatta.
Muutaman kuukauden jälkeen elämäntapamuutoksesta sain jättää verenpainelääkitykseni pois.
Kyseisen laatuiseen tilanteeseen mukautuminen on varmaan hyvin yksilöllistä.
Tuossa oli lyhykäisyydessään oma taustani.
Alkushokkia lukuun ottamatta olen tyytyväinen.
En kuvittelekkaan pystyväni neuvomaan ketään.
Kuitenkaan alkoholi ei ole ratkaisu.
Lyöminen tuntuu hurjalta.
Olisikohan syytä tarkastella oman elämän perusarvoja?
Onko työ ehdottoman tärkeää?
Olisikohan varaa pudottaa aineellista elintasoa?
Pitäisiköhän alkaa "oma elämä" ja lopettaa ympäristön kuvitelluista mielipiteistä välittäminen?
Lyöminen?! Miten hiivatissa tilanne joka vaatii kumppanilta ymmärrystä ja myötätuntoa, johtaa väkivaltaan?
Aika harva työtön voi valita taloudellisen tilanteensa takia työtehtäviä tai edes mitä työtä ottaa vastaan tai mitä ei. Työministeriön orjana on tehtävä juuri käskyjen mukaan muuten joutuu entistäkin suurempaan ahdinkoon.
Monella työttömällä ei ole varaa viinaan tai kuntosaliin ei edes kunnollisiin vaatteisiin. Köyhät lapsiperheet ovat ovat kaikkein surkeimmassa asemassa.
Edellisissä työttömyyskuvauksissa köyhyys ei ole suurin ahdistuksen tuottaja.
Se ettei ole enää mitään ystävien, sukulaisten, entisten työtovereiden tai työvoimatoimiston silmissä on yhtä suuri henkistä tasapainoa kuormittava syy kuin köyhyyskin. Monella työttömällä on nämä molemmat köyhyys ja mitättämyyden tunne yhdessä ja se melkein murtaa ihmisen.
Tiukoilla ollessani tein rankin rehumelassista.
Muulloin sokerista.
Keittoastia oli 30l. Kolonni 800mm. Uppovastus 3kW.
Keittelin myös myyntiin. Juu, laitontahan se!
Oluen tein uutteesta.
Ympäristön arvostusta en edes ajatellut. Miksi olisin?
Ajatelkoot mitä haluavat! Ei heilauttanut minua pätkääkään!
Olen ihmetellyt näitä kirjoitelmia huonommuuden tunteesta.
Sehän on OMAA KUVITTELUA!
Jos itse ei arvosta itseään niin miten kukaan muukaan voisi niin tehdä?
Voi pyhä pulivari!
Ryhdistäytykää ihmiset murtuilemisen asemesta!
lapseni ja lemmikkini. Ja netti.
Nykyinen kotikaupunkikaan ei ole se jossa olen isoksi varttunut, ei ystäviä. Vain baarituttuja, jotka nekään ei enään ystäviä, koska otin itseäni niskasta kiinni ja aloin opiskella.
On yksi sukulainen, jota en näe, enkä kuule, ellen ota itse yhteyttä, veli.
Rankkaa. Mut olkoot. Aiomme pärjätä siltikin.
Ei naurata ei.
Nii in.. tommosta se on ihmisillä jotka on töissä sen työpaikan takia.
Siis mitä??
Akka alkoi lyömään sua heti kun paljastui että mies viraton ja palkaton??
Voit vaan miettiä jotta rakastiko aiemminkaan SUA vai pelkästään sun RAHOJA??
mitä osaat ja mihin sinulla riittää rahkeet ja perustaisit sille osaamisellesi oman yrityksen. Eipä tarvitsisi miettiä onko työtä vai ei, eikä tarvitsisi roikkua työvoimatoimistojen asiakkaana. Omassa yrityksessäsi olet oman itsesi herra, kukaan ei ole sinun yöäpuolellasi määräämässä mitä saat tehdä tai mitä et.
Kannattaa muidenkin harkita asiaa, jos rahkeet ja raha vain riittää alkuun laittamiseen.
terkuin nimmarilla jo kaksi yritystä pyörittänyt työtön nykyään opiskelija. Se EI OLE NIIN YKSINKERTAISTA MILTÄ SE VAIKUTTAA.
akateemisesta koulutuksestasi? Kerrot sitten vasta kun olet jo saanut töitä, nimittäin jos sinua oikeesti apumiehenkin hommat kiinnostaisi, et niitä hyljeksisi?
Ei työnantajat kai lähde penkomaan sitä että ootko tosissas "oppimaton" vai sanotko vain niin. Ennemmin ne uskoo sen, kuin sen että sanot olevas koulutettu ihminen, jolloin ne vaatii todistuksia. Oppimattomuuden todistamiseen ei todistusta tarvita.
"Menisin mihin vaan työhön,mutta koska olen akateemisesti koulutettu, eivät ota aputöihin."
ÄLÄ SIIS KERRO SITÄ!