Korvissa soi yhä kaskaitten taukoamaton siritys-kyyskysten laulu-aurinkongon kuumuus!Kaikki tuo toi mieleeni niin sanomattoman rauhan-se kiireettömyys,ihmiset,joilla oli aikaa kuunnella läheistään,Poissa oli se se kaikki kauna ja ilkeys-mieli lepäsi-olin kuin taivaassa!Unohdin murheet,unohdin loukkaukset,elin sielä kuin "ihminen"!Ei ilkeitä sanoja,ei loukkauksia!Mikä meitä suomalaisia vaivaa,kun tuntuu,että toisen suru ja paha olo olisi jokin hekumoinnin aihe,jolla sorrettu painetaan aina vaan alemmas?Yhä kuulen korvissani kaskaitten sirityksen-nenässäni tuoksuu eksoottiset kukat,mutta ennenkaikkea kuulen korvissani paikallisten kysymykset;onko kaikki hyvin-voinko olla avuksi sinulle?Milloin Suomessa päästäisiin tähän lähimmäisestä huolehtimiseen???Muisto aaltojen kohinasta saattelee minut yhä uudelleen uneen-uusi matka jo mielessä-siihen rauhaan ja hiljaisuuteen!!!
Pitkä matka kauas pois
Karjalankägönen
1716
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
lukea kirjoituksesi-että tämän surun voi hetkeksi unohtaa.Kunpa minäkin pääsisin sinne "kauas pois".