Pakko on johonkin mieltään purkaa valvotun yön jäljiltä. Teen sen tällä palstalla, paremman puutteessa.
Olen pitänyt jonkin aikaa yhteyttä mieheen, joka on tuttu jo useamman vuoden takaa. Vietimme mukavan lauantain (siis eilisen) luontoretken merkeissä. Palattuamme menimme lähiökuppilaan.
Mies on ihan mukava, mutta aviossa. En oikein tiedä mitä tehdä. Hänen avioliittonsa on ollut jo pitkään hiipumassa. Mitään hän ei minulta ole salannut. Tuntuu kuitenkin siltä, (yhä enenevässä määrin) että tämä on se klassinen "vaimoni ei ymmärrä minua"-juttu.
Mies selkeästi halusi jatkaa iltaa (ja yötä) luonani, sillä hänen perheensä on viikonlopun matkoilla. En pyytänyt häntä luokseni, sillä jotenkin tuntuu, että haluan perääntyä koko orastavasta suhteesta. Mitään peruuttamatonta kun ei vielä ole tapahtunut. En vain tiedä miten sen hänelle loukkaamatta kertoisin, sillä hän on jotenkin niin "ressukka".
Typerä tilitys, tiedän sen itsekin ja tiedän jo vastauksennekin. Tämä taisi olla vain oman pahan olon purkamista.
Olen pitänyt jonkin aikaa yhteyttä mieheen, joka on tuttu jo useamman vuoden takaa. Vietimme mukavan lauantain (siis eilisen) luontoretken merkeissä. Palattuamme menimme lähiökuppilaan.
Mies on ihan mukava, mutta aviossa. En oikein tiedä mitä tehdä. Hänen avioliittonsa on ollut jo pitkään hiipumassa. Mitään hän ei minulta ole salannut. Tuntuu kuitenkin siltä, (yhä enenevässä määrin) että tämä on se klassinen "vaimoni ei ymmärrä minua"-juttu.
Mies selkeästi halusi jatkaa iltaa (ja yötä) luonani, sillä hänen perheensä on viikonlopun matkoilla. En pyytänyt häntä luokseni, sillä jotenkin tuntuu, että haluan perääntyä koko orastavasta suhteesta. Mitään peruuttamatonta kun ei vielä ole tapahtunut. En vain tiedä miten sen hänelle loukkaamatta kertoisin, sillä hän on jotenkin niin "ressukka".
Typerä tilitys, tiedän sen itsekin ja tiedän jo vastauksennekin. Tämä taisi olla vain oman pahan olon purkamista.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jätä mokoma mies, noista et sa kun sydänsuruja.
Älä lähde tähän leikkiin...
pimu. paskatko sen sitten väliä on naimisissa tai ei.
Toista ihmistä on aina vaikea mennä neuvomaan, mutta yksi hyvä elämänohjehan on, että kannattaa toimia niiden tavoitteiden eteen, joita aivan todella haluaa. Ei siis sen mukaan, miltä kunakin hetkenä tuntuu, vaan sen mukaan mitä harkinta ja omatunto pitävät viisaimpina.
Kirjoitat, että tunnet halua perääntyä koko orastavasta suhteesta. Se saattaa jo itsessään olla se vastaus.
Itse olin joitain vuosia sitten tilanteessa, jossa yksi parhaista ystävistäni erosi miehestään. Molemmat käyttivät vuoron perään minua kuuntelijanaan (se oli kaikkien kolmen hyväksymä systeemi, ja siihen sisältyi sopimus, etten koskaan puhu kummallekaan heistä mitään siitä mitä toinen on minulle luottamuksella kertonut). He uskoivat jo eronneensa lopullisesti, mutta minusta he vaikuttivat vielä jollain tasolla rakastavan toisiaan. Mies on erittäin komea ja mukava, ja jossain vaiheessa hän alkoi osoittaa kiinnostusta minuun, ja itse tunsin vastakaikua mutta vältin huolella osoittamasta sitä, koska mielestäni heillä oli vielä yhteenpaluun mahdollisuus. Kun he sitten olivat asuneet erillään yli vuoden ja avioerokin oli jo astunut voimaan, he sitten löysivät toisensa uudestaan ja ovat nyt olleet jo muutaman vuoden onnellisesti taas yhdessä. Jätin siis iskemättä kelpo kundin, vaikka tilaisuus oli, ja vastalahjaksi sain jotain vielä paljon parempaa: puhtaan omantunnon.
Tämä omani nyt oli vain yksi tapaus monien joukossa, mutta ajattelin kertoa sen rohkaisuna. Jos tuollaisessa tilanteessa menee leikkiin mukaan, siihen toiseen ihmiseen kiintyy, ja sen jälkeen irrottautuminen olisi paljon tuskallisempaa kuin mitä se on nyt, kun mitään vakavaa ei ole vielä tapahtunut.