Ajattelet heti, että kauhea nainen - siis minä. Olemme molemmat tahoillamme naimisissa, pitkät liitot menossa kummallakin. Miehellä vielä murrosikäiset lapset kotona, minä kahdestaan aviomieheni kanssa.
Suhde on kestänyt jo 2,5 vuotta. Suhde ja suhde - ei sellainen, millainen yleensä naisen ja miehen välinen suhde on. Olen itse yrittänyt useamman kerran irtiottoa suhteesta, mutta en vaan pysty. Olemme samalta paikkakunnalta, joten tapaamiset kahvittelun, elokuvissakäynnin ym. merkeissä ovat mahdollisia viikon-parin välein. Tekstiviestejä lähetellään sitten melkein päivittäin. Hän on ajatuksissani alati, jotenkin olen jo tottunut, että hän on aina tavattavissa, jos minulla asiaa hänelle on. Olen ihastunut avioliiton aikana ja tiedän millaista intohimoakin se tuo tullessaan mutta tästä suhteesta puuttuu minun puoleltani juuri tuo intohimo. Samaa en voi sanoa hänestä. En ole esim. hänen ulkonäköönsä ihastunut mutta kun olemme yhdessä, olen aivan kuin ´turvassa´, on niin helppo istua hänen lähellään. Nautin hänen läheisyydestään. Hän pitää suhdettamme yllä. Hän jopa on antanut ymmärtää, että haluaisi vielä joskus elää kanssani kunhan hänen lapset ovat aikuisia.
Itse olen häntä kymmenen vuotta vanhempi, millä tosin ei minun mielestäni ole mitään vaikutusta yhdessäolollemme, kuten ei se miestäkään mitenkään haittaa. Tai jospa se onkin ratkaisevaa juuri miehen puolelta, en tiedä.
Kertokaa ajatuksianne, onko jollakin ollut samanlaista suhdetta tai edes jonkinlaista suhdetta virassa toimivan papin kanssa.
Suhde on kestänyt jo 2,5 vuotta. Suhde ja suhde - ei sellainen, millainen yleensä naisen ja miehen välinen suhde on. Olen itse yrittänyt useamman kerran irtiottoa suhteesta, mutta en vaan pysty. Olemme samalta paikkakunnalta, joten tapaamiset kahvittelun, elokuvissakäynnin ym. merkeissä ovat mahdollisia viikon-parin välein. Tekstiviestejä lähetellään sitten melkein päivittäin. Hän on ajatuksissani alati, jotenkin olen jo tottunut, että hän on aina tavattavissa, jos minulla asiaa hänelle on. Olen ihastunut avioliiton aikana ja tiedän millaista intohimoakin se tuo tullessaan mutta tästä suhteesta puuttuu minun puoleltani juuri tuo intohimo. Samaa en voi sanoa hänestä. En ole esim. hänen ulkonäköönsä ihastunut mutta kun olemme yhdessä, olen aivan kuin ´turvassa´, on niin helppo istua hänen lähellään. Nautin hänen läheisyydestään. Hän pitää suhdettamme yllä. Hän jopa on antanut ymmärtää, että haluaisi vielä joskus elää kanssani kunhan hänen lapset ovat aikuisia.
Itse olen häntä kymmenen vuotta vanhempi, millä tosin ei minun mielestäni ole mitään vaikutusta yhdessäolollemme, kuten ei se miestäkään mitenkään haittaa. Tai jospa se onkin ratkaisevaa juuri miehen puolelta, en tiedä.
Kertokaa ajatuksianne, onko jollakin ollut samanlaista suhdetta tai edes jonkinlaista suhdetta virassa toimivan papin kanssa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kertoa, koska papin työssä on todella tärkeää pitää julkisivu kunnossa, muutoin voi virka mennä. Ja kukapa haluaisi toiselle niin pahaa..