Taas tämä hetki, jolloin pitäisi ekaa kertaa tavata. Muutama viikko ollaan kirjoiteltu, juteltu, kyselty ja kuulosteltu. Hyvältä vaikuttaa, joten tapaamaan. Mut miten tää näin vaikeeta on, entä jos taas pettymys? Haluais niin pitkittää tätä hetkeä.
Myönnetään, et vikaa varmasti itsessäni eniten. Näin nelikymppisenä, pitkään parisuhteeseen pettyneenä, omat odotukset varmaan aivan kohtuuttomia. Kumpa onnistuis ymmärtämään ettei ekojen eikä kolmansien treffien jälkeen tunne toista lainkaan. Tutustuminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mut mistä ihmeestä sitä sais? En varmaan ole ainoa kenelle asioiden pitäis tapahtua heti?
..kunhan mietiskelen..toivottavasti en loppuelämää yksin..
Myönnetään, et vikaa varmasti itsessäni eniten. Näin nelikymppisenä, pitkään parisuhteeseen pettyneenä, omat odotukset varmaan aivan kohtuuttomia. Kumpa onnistuis ymmärtämään ettei ekojen eikä kolmansien treffien jälkeen tunne toista lainkaan. Tutustuminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mut mistä ihmeestä sitä sais? En varmaan ole ainoa kenelle asioiden pitäis tapahtua heti?
..kunhan mietiskelen..toivottavasti en loppuelämää yksin..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pahimmilta pettymyksiltä välttyy kun tapaa mahdollisimman pian. Ja eka tapaaminen kannattaa olla monestakin syystä aika pikainen itsessäänkin. Tilanteesta pääsee nopeammin ja kivuttomammin pois jos ollaan vain kahvikupin äärellä, kuin että on sovittu ekat nettitreffit pitkän kaavan mukaan ja ei synkkakaan ollenkaaan yhteen livenä...
Jos kirjoittelua on viikkotolkulla takana, niin siinä jo ehtii kyhäämään ties millaisia mielikuvia päähänsä toisesta osapuolesta. Tuloksena on ihan taattu pettymys, koska se toinen ei vastaakaan kaikilta osian sitä mielikuvaasi. Olkoonkin että kuvat on vaihdettu jne. Ääni, kehonkieli, jopa haju & hygienia sekä muut maneerit ja pakkoliikkeet plus monet muut asiat tekevät vasta toisesta ihmisestä sen kokonaisuuden. Kirjoitellessa saat vain pelkän tekstin jota on saatettu hioa tuntikausia ja pysähtyneen kuvan, jos olette ne kuvat vaihtaneet.
Äkkiä vain siis treffeille, niin pettymyksiä ei pääse syntymään. Jos ei synkkaa, niin se ei ole niin musertavaa kuin että olet jo ehtinyt viikkojen aikana elättelemään ties mitä mielessäsi...Ja jos synkkaakin, niin hieno homma! Uusia treffejä sitten vaan järkkäämään :)
Näin muuten taitaa ollakkin, että omassa mielessä järjestelee asioita ja luo mielikuvia, niin toiselle ei jää mahdollisuutta olla minkään muunlainen.
Olen vaan ajatellut, että hiljaa hyvä tulee, mut ehkä se just näissä asioissa ei pidä paikkaansa.
Itse asiassa me ollaan juteltu paljon puhelimessa, joten ääni on tuttu ja tiedämme toisistamme enemmän kuin mitä pelkissä viesteissä voi kertoa. Toki jos toinen on hyvä valehtelemaan, niin onnistuu se puhelimessakin.
Jos tää nyt menee metsään, niin seuraavalla kerralla ehdotan ite treffejä heti parin viestin jälkeen : ))
Eipä kestä :) Ihan oman kokemukseni perusteella nuo vinkit ovat tulleet todeksi. Itse olen kolmevitonen ja myöskin periaatteessa sellaisen rauhallisemman etenemisen kannalla. Se vaan ei täällä nettideittimaailmassa tosiaan päde, kun tutustuminen aloitetaan ikäänkuin nurinkurisesti "normaaliin" verrattuna.
Tavallaanhan se on toki hyvä että tutustutaan toisen ajatuksiin ynnä muuhun kirjoittamalla jne, ei ole niin pinnallista. Mutta siinä on kyllä juuri tuo kääntöpuolensa; et tosiaan voi tarkkaan tietää kuka sinua on vastassa siinä vaiheessa kun tapaatte. Omat mielikuvat romuttuvat väistämättä kun tapaa toisen livenä, eli seuraa todennäköisesti pettymys.
Mutta toki toivottelen nyt tsemppiä noihin treffeihin! Jos onni potkaisee, tapaat heti kerralla sen oikeanlaisen tyypin. Onnea!
paikkansa tuo ettei kannata välttämäti vetkuttaa kovin pitkään, itsellä menee aika äkkiä käpy selän alle jos daami harrastaa vain txt-viesti/e-mail seurustelua, prkle on kai sitä aikaasella miehellä muutakin tekemistä kuin runoilla pehmoosia tietokoneella...
enkä nyt tarkoita kaljoottelua, mie meen mielummin ihmisten ilmoille teputtelemaan tms.
onpa paremmat tsaanssit tavata joku daami livenä kuin koneen ääressä :)
Kirjeenvaihtokaveria syytä hakea muusta osoitteesta!!!
Itsellänikin yksi sellainen - sinänsä hauskan tuntoinen verbaalinen kaveri - ollut ja kyllä se raivostuttaa..
Oikea treffien viivästyttäjä! Taitaa olla paikoillaan vähitellen suorat sanat!!!
Yleensä niillä miehillä joilla ei ole mikään kiire treffaamaan, on joku toinen (tai toisia naisia) joilta saa...Niillä on aikaa vaikka kuinka kauan höpistä niitä näitä ja kirjoitella, koukuttaa pahaa-aavistamatonta naista. Niillä on kuitenkin p****n saanti muualta taattua.
Kyllä jos aitoa kiinnostusta ilmenee heti ekoista viesteistä päätellen, niin kannattaa niitä treffejä alkaa heti pykäämään. Nettideittimaailma on niin raaka, jos tosin on tietysti live-elämäkin. Mutta jotenkin tuo nopean tahdin treffaminen on osoittautunut paremmaksi kuin että pitkään kirjoitellaan.
"pakkoliikkeet"...?
Onks tälläsia useillakin? Voisiko olla jännityksen syytä? Mikähän ihme muuten noissa nettideiteissä niin jännittääkin? Se että on vaihdettu jo ennakkoon henkilökohtaisuuksia? Irl on ihan helppo jutella ventovieraidenkin miesten kanssa.
On juuri noin, mutta pitempään kirjoittelemalla välttyy todennäköisimmin näiltä päämäärättömiltä massadeittailijoilta, joita itse ainakin inhoan.
>Tavallaanhan se on toki hyvä että tutustutaan
>toisen ajatuksiin ynnä muuhun kirjoittamalla jne,
>ei ole niin pinnallista. Mutta siinä on kyllä
>juuri tuo kääntöpuolensa; et tosiaan voi
>tarkkaan tietää kuka sinua on vastassa siinä
>vaiheessa kun tapaatte. Omat mielikuvat
>romuttuvat väistämättä kun tapaa toisen livenä,
>eli seuraa todennäköisesti pettymys.
tässä omia nettikokemuksia:
- aiemmin kokemuksena ihan tavallinen seurustelu joten en täysin untuvikkona lähtenyt peliin
- nettideittien tullessa itselle yhdeksi tavaksi tutustua naisiin sorruin aluksi usein liikaan avoimuuteen (jos maili alkoi kulkemaan) joten tavatessa törmäsin juuri noihin vääriin luotuihin mielikuviin jne
- toisaalta jos nainen vastasi vain muutamalla rivillä niin hylkäsin vastaukset koska oli juuri tuollaisia massapostituksia
- deittipalvelun mahdolliset monivalinnat auttavat mutta pienet aika mitättömät asiat saattavat myös saada turhan ison painon
- "nykydeitin" tapasin pari vuotta sitten (kotisatama.net:n kautta), ensin vähän kirjoittelua ja sitten tapaaminen. Sitten ihan tavallista mukavaa ja välillä kivistäkin polkua, ilman deittia. Ja nyt HÄÄT pian!!! :-)
Eli kyllä se nettideitti voi onnistuakin, kunhan menee avoimin silmin ja korvin tapaamaan. Ja vaikka miten "tuntisi" toisen email/puhelu keskusteluista, kasvokkain tapaaminen on kuitenkin ensimmäinen oikea kohtaaminen eli jos siinä toteaa ettei synkkaa niin ei kannata liikaa pettyä.
Tilanteen tekee hankalammaksi se jos jommallakummalla/molemmilla on samoihin aikoihin monta "deittihaastattelua" menossa jolloin pitäisi tehdä päätöksiä nopsasti.
Meillä meni eka tapaamisesta reilu kk ennenkuin totesimme että tässähän seurustellaan, tässä iässä (n 40v) ei kannata liikaa hötkyillä.
Tsemppiä ja menestystä vaan!