Heips. Tähän mietintään kaipaisin naisellista näkökulmaa.
Tilanteeni on tällä hetkellä tämä: olen 25-vuotias mies, ja jokin aika sitten tapasin baarissa todella mielenkiintoisen naisen, jonka kanssa minulla oli heti ensimmäisenä iltana pientä säpinää. Seuraavalla viikolla tapasimme selvin päin, ja nainen oli koko ajan kuoreensa vetäytynyt sekä äärimmäisen varovainen. Saman viikon viikonloppuna tapasimme baarissa uudelleen, mutta tällä kertaa meininki oli yhtä intohimoista kuin edellisellä baarikerralla. Olemme sen jälkeen tavanneet muutaman kerran, ja yrittäneet tutustua toisiimme.
Kyselin häneltä, että missä tässä kuviossa oikein mennään. Että onko meidän mahdollista ruveta seurustelemaan tosissaan vai jatkuuko homma tulevaisuudessakin ”pidetään kännissä kivaa” –periaatteella. Vastaus oli jollakin tapaa kiertelevä, ja hän sanoi että hänen pitää ensin oppia tuntemaan minut paremmin. No sen minä kyllä ymmärsin ilman mitään ylimääräisiä selityksiä, mutta sitä seikkaa en tajua, että miksi meidän kaikkien tapaamisten sun muiden pitäisi jollakin tapaa liittyä ryyppäämiseen tai baarissa käymiseen. Olemme muutenkin eri aikoihin töissä, joten arkipäivinä tapaaminen ei sinänsä ole mahdollista ellei jotakin ihmeellistä tapahdu. Tämän johdosta kaikki tapaamisemme sun muut on ajoitettava viikonlopuiksi. Olen kyllä yrittänyt ehdotella, että tekisimme jotakin muutakin kuin istuisimme kapakassa, mutta se ehdotus ei ole oikein ottanut tuulta siipiensä alle.
En ole vielä hänelle hirveästi henkilökohtaisesta elämästäni ja menneisyyden möröistäni kertonut, koska en ole vielä oppinut tuntemaan häntä kunnolla – halua kyllä olisi. Hän oli eilen illalla käymässä luonani ja kyseli kovasti ryyppäämään sun muuta, mutta sanoin että haluaisin vapaa-ajallani tehdä välillä muutakin kuin istuskella kapakassa oluttuoppi nenäni edessä. Hän ei sanonut minulle mitään, mutta hänen reaktioistaan saattoi havaita, että hän lähinnä suhtautui asiaan kummastellen.
Ryyppäämisen tarkkaan kontrollointiin on syy, jota en ole vielä viitsinyt kertoa hänelle, koska pelkään karkoittavani hänet luotani: minulla oli nelisen vuotta sitten vakava alkoholiongelma, joka tuhosi melkein kaikki ihmissuhteeni ja monen muunkin seikan elämässäni. Kun olin huomannut, että kuinka pohjalla olin, niin päätin kerralla pistää korkin kiinni. Tätä nykyä viina maistuu toisinaan, mutta olen oppinut suhtautumaan kuningas Alkoholiin tietyllä pelolla ja kunnioituksella. Oma isäni on alkoholisti, ja kun tuohon palettiin lisätään omat kokemukseni, niin luulenpa, että tuollainen suhtautuminen on siinä valossa melko järkeenkäypää. En nimittäin halua, että joudun käymään uudelleen läpi saman helvetin kuin neljä vuotta sitten.
Eipä kai tässä sepustuksessa mitään järkeä ole, mutta jospa sen tiivistäisi yhteen peruskysymykseen: olen miettinyt, että menneisyydestäni alkoholin kanssa tulee kyllä kertoa, ja olen päättänyt tehdäkin niin. Kysymykseni vain on, että kannattaako tuollaisesta asiasta kertoa vielä muutaman viikon tapailun jälkeen? Varsinkin, kun hän ei ole vastavuoroisesti minulle paljoakaan henkilökohtaisista asioistaan puhunut. Olen nimittäin omista sekä kavereiden kokemuksista havainnut, että tätä nykyä naisilla on melkeinpä etuoikeus tuoda suhteeseen kaikki aikaisempien suhteiden ja teini-iän ongelmat. Olen itse mennyt tuon virheen aikaisemmin tekemään (kertomaan menneisyydestäni ja ikävistä kokemuksistani), ja lopputuloksena oli että minua kehotettiin menemään psykiatrin juttusille tai hankkimaan muuta ammattiapua. Niin että mikä voisi olla oikea aika kertoa tuosta aiemmasta alkoholismistani?
Tilanteeni on tällä hetkellä tämä: olen 25-vuotias mies, ja jokin aika sitten tapasin baarissa todella mielenkiintoisen naisen, jonka kanssa minulla oli heti ensimmäisenä iltana pientä säpinää. Seuraavalla viikolla tapasimme selvin päin, ja nainen oli koko ajan kuoreensa vetäytynyt sekä äärimmäisen varovainen. Saman viikon viikonloppuna tapasimme baarissa uudelleen, mutta tällä kertaa meininki oli yhtä intohimoista kuin edellisellä baarikerralla. Olemme sen jälkeen tavanneet muutaman kerran, ja yrittäneet tutustua toisiimme.
Kyselin häneltä, että missä tässä kuviossa oikein mennään. Että onko meidän mahdollista ruveta seurustelemaan tosissaan vai jatkuuko homma tulevaisuudessakin ”pidetään kännissä kivaa” –periaatteella. Vastaus oli jollakin tapaa kiertelevä, ja hän sanoi että hänen pitää ensin oppia tuntemaan minut paremmin. No sen minä kyllä ymmärsin ilman mitään ylimääräisiä selityksiä, mutta sitä seikkaa en tajua, että miksi meidän kaikkien tapaamisten sun muiden pitäisi jollakin tapaa liittyä ryyppäämiseen tai baarissa käymiseen. Olemme muutenkin eri aikoihin töissä, joten arkipäivinä tapaaminen ei sinänsä ole mahdollista ellei jotakin ihmeellistä tapahdu. Tämän johdosta kaikki tapaamisemme sun muut on ajoitettava viikonlopuiksi. Olen kyllä yrittänyt ehdotella, että tekisimme jotakin muutakin kuin istuisimme kapakassa, mutta se ehdotus ei ole oikein ottanut tuulta siipiensä alle.
En ole vielä hänelle hirveästi henkilökohtaisesta elämästäni ja menneisyyden möröistäni kertonut, koska en ole vielä oppinut tuntemaan häntä kunnolla – halua kyllä olisi. Hän oli eilen illalla käymässä luonani ja kyseli kovasti ryyppäämään sun muuta, mutta sanoin että haluaisin vapaa-ajallani tehdä välillä muutakin kuin istuskella kapakassa oluttuoppi nenäni edessä. Hän ei sanonut minulle mitään, mutta hänen reaktioistaan saattoi havaita, että hän lähinnä suhtautui asiaan kummastellen.
Ryyppäämisen tarkkaan kontrollointiin on syy, jota en ole vielä viitsinyt kertoa hänelle, koska pelkään karkoittavani hänet luotani: minulla oli nelisen vuotta sitten vakava alkoholiongelma, joka tuhosi melkein kaikki ihmissuhteeni ja monen muunkin seikan elämässäni. Kun olin huomannut, että kuinka pohjalla olin, niin päätin kerralla pistää korkin kiinni. Tätä nykyä viina maistuu toisinaan, mutta olen oppinut suhtautumaan kuningas Alkoholiin tietyllä pelolla ja kunnioituksella. Oma isäni on alkoholisti, ja kun tuohon palettiin lisätään omat kokemukseni, niin luulenpa, että tuollainen suhtautuminen on siinä valossa melko järkeenkäypää. En nimittäin halua, että joudun käymään uudelleen läpi saman helvetin kuin neljä vuotta sitten.
Eipä kai tässä sepustuksessa mitään järkeä ole, mutta jospa sen tiivistäisi yhteen peruskysymykseen: olen miettinyt, että menneisyydestäni alkoholin kanssa tulee kyllä kertoa, ja olen päättänyt tehdäkin niin. Kysymykseni vain on, että kannattaako tuollaisesta asiasta kertoa vielä muutaman viikon tapailun jälkeen? Varsinkin, kun hän ei ole vastavuoroisesti minulle paljoakaan henkilökohtaisista asioistaan puhunut. Olen nimittäin omista sekä kavereiden kokemuksista havainnut, että tätä nykyä naisilla on melkeinpä etuoikeus tuoda suhteeseen kaikki aikaisempien suhteiden ja teini-iän ongelmat. Olen itse mennyt tuon virheen aikaisemmin tekemään (kertomaan menneisyydestäni ja ikävistä kokemuksistani), ja lopputuloksena oli että minua kehotettiin menemään psykiatrin juttusille tai hankkimaan muuta ammattiapua. Niin että mikä voisi olla oikea aika kertoa tuosta aiemmasta alkoholismistani?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Mitä horiset poju. Ei ole mitään aiempaa alkoholismia. IHminen on alkoholisti tai ei ole. Sinä et selvästikään ole niin että ålå yritä keksiä tuollaisia tarinoita.
Oikea aika kertomiseen voisi venyä vielä pitkälle , ellet pääse juttelemaan tämän naisen kanssa useammin ja kunnolla.
Koita tutustua häneen ensin ja pyydä hänet vaikka illalliselle kotiisi ja koita houkutella hänet jonnekin muualle kuin baariin.
Voisi olla kyllä vaikeaa hänelle, ellei hän ymmärrä miksi et baariin halua hirveän usein lähteä. Mutta kai jonkinlainen pieni vihjaisu siitä että sulla on ollut huonoja kokemuksia vaikka nyt baareista voisi auttaa sinua saamaan hänet muualle keskustelemaan.
jos kerran itselläsikin on taipumusta, mutta yrität pysyä viinasta erossa? Ihan selvästi tuolla tytöllä on ongelmia itsensä kanssa, joihin hakee "ratkaisua" alkoholista.
koolla. Naiset voivat omasta mielestään tuoda omat ongelmansa suhteeseen ja miehellä on ehdoton velvollisuus kuunnella ja ymmärtää. Mies ei missään nimessä saa jättää naista tämän mennesyyden ongelmien takia, koska silloin hän olisi epäempaattinen kusipääjuntti, joka ei osaa käsitellä naisia ja joka ei ymmärrä, että nainen on herkkä ja tunteellinen olento, joka kaipaa jatkuvaa hellyyttä, syliä ja kehumista.
Mutta.
Jos mies tuo suhteeseen jonkin menneisyyden ongelman, oli se sitten mikä vaan, niin naisella ei ole mitään velvollisuutta alkaa ymmärtämään miestä, mieshän on täysi luuseri, jos on lätrännyt liikaa viinan kanssa. Nainen ajattelee, ettei hänellä ole kiinnostusta alkaa äidin korvikkeeksi miehelle, koska sitähän hän olisi, jos alkaisi paijaamaan, kehumaan ja halaamaan isoa, aikuista miestä! Täysin naurettava ajatus. Siispä nainen jättää miehen ja neuvoo häntä ystävällisesti hankkimaan ammattiapua.
Ja kohta tulee kiukkuiset naiset ikähaitarilla 15-45-vuotta lässyttämään "no siis en mä ainakaan aattele tollee!!!11!!"
olikin jossain vaiheessa loistava kirjoitus. Joku mies oli ilmeisesti kirjoittanut tekstin miltä hänestä ja monen muun mielestä on tuntunut vaikealta , kun on täytynyt pitää asiat, jotka surettavat , piilossa itsellään sisällä.
Se miksi suhde ei toimi miehen kanssa jolla on rutkasti ongelmia liittyy siihen, että tämä mies ei tee mitään saadakseen ongelmat häivytettyä. Ja jos ja kun mies toimii saadakseen ongelmat hävitettyä niin nainen tulee olemaan siinä varmasti tukena. Ettäs siinä.
Jos tyttö tykkää bilettää, voi hän kokea sinut jonkinlaisena riippakivenä ongelmasi kera. Siitäkin huolimatta teet viisaasti jos pysyt poissa baareista ja kupin ääreltä.
Niin ikävää kun se onkin, mahtaako tyttö olla sinulle sopiva jos ei ehdotuksistasi huolimatta kiinnostu kuin baarissa käynnistä.
Sinuna kertoisin suoraan, oli lopputulos mikä tahansa. Monet naiset kyllä pitäisivät miehestä joka ei viihdy baarissa!
jos sun pitää tulla tänne kertomaan suhteestanne jo näin alkuvaiheessa niin ei teillä oikein taida kommunikoititavat mennä yhteen. Anna paskan jäädä laiturille, kunnollisiakin naisia jotka haluaa kunnollisen suhteen, on olemassa.
Jospa se on vain niin ujo, ettei pääse kuorestaan ulos ilman rohkaisuryyppyä. Onhan noita miehissäkin.