Mies muutti pois toukokuussa äitinsä luokse, toisen naisen takia. Ei ole suostunut kertomaan missä on naisen tavannut ja missä asuu, mutta olen ymmärtänyt että näkisivät vain vkonloppuisin. Mies kohtelee minua kuin ruttoa. Haukkuu että olen niin hirveä ettei minun kanssani voi elää jne. Puolitoista viikkoa sitten soitti ja juteltiin ihan asiallisesti. Kertoi olleensa väsynyt viime vuoden työtahdista ja taloudellisista vaikeuksista. Sanoi vielä harkitsevansa terapiaan menoa ja sanoi että jos oltaisiin edes kerran 7v. aikana puhuttu asioista niinkuin nyt niin eroa ei olisi tarvittu. Sen jälkeen vakuutti olevansa uuden naisen kanssa onnellinen ja saavansa uudelta perheeltään kaiken tarpeellisen. Meidän pienet pojat ovat aina olleet hänelle kaikki kaikessa ja nyt ei ole vanhempaa poikaa 4.5v. edes tavannut 7vko. Nuorempi on käynyt isänsä luona joka toinen vkoloppu. En ymmärrä miksei pidä edes lapsiinsa yhteyttä. Yritin soittaa ja jutella perjantaina niin taas sain p..kaa niskaani ja lopetin puhelun lyhyeen. Jotenkin tuli tunne että haluaa syyllistää minua tilanteesta ja ei olekaan kauhean onnellinen enää. onko muilla kokemuksia tälläisestä käytöksestä? Tietysti toivoisin miehen haluavan palata takaisin kotiin, mutta ajatus paluusta pitäsi tulla häneltä itseltään. Aluksi rukoilin häntä palaamaan, mutta nyt kk en ole enää asiaa ottanut puheeksi. Palaavaatko miehet yleensä takaisin tai siis lähinnä haluavatko palata takaisin? Lopullista eroa pitäisi hakea marraskuun lopussa.
Miehen kiukuttelu
annastiina
4859
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
ja muuttaa pois? Ei kaikki miehet halua palata. Varaa aika lastenvalvojalta ja sopikaa lasten tapaamisesta.
Kyllä ne yleensä takas haluaa, mutta miehen pitää jotenkin varmistaa että sinä annat kaiken tuosta vain anteeksi ja että kotiinpaluu olisi helppo. Näin ainakin meillä.
Vuosi sitten olin itse juuri tuossa tilanteessa, että harkinta-ajan ollessa meneillään olin valmis ottamaan miehen takaisin, ihan vaikka vain lastenkin vuoksi (3 lasta, 4-7 vuotiaita) ja tietenkin itsenikin vuoksi sillä rakkaus ei ollut vielä kuollut. Yhdessä oloa oli siihen mennessä takana 16 vuotta, avioliittoa 8 vuotta.
Lopullista eroa olisi voitu hakea lokakuussa ja sittenhän se mies sieltä reissultaan oli valmis takaisin tulemaan. Minun vain olisi pitänyt kauheasti muuttua, hänen ei. Yhdessä oloa yritettiin melkein 6 kuukautta, mutta siinä ajassa kävi vain niin, että minun rakkaus vihdoin loppui. Tämä toinen nainen ei taustalta suostunut otettaan hellittämään enkä minä enää jaksanut taistella. Masennuin jonkin verran miehen kohtelusta ja se minut herätti ja päätin huhtikuussa ottaa lopullisen eron hänestä. Nyt reilut 4 kk erosta, voin jo hyvin. Miestä en enää takaisin ottaisi. Hänelle vain tuntuu olevan vaikeaa päästää irti, toisesta naisesta huolimatta. Pientä kiukuttelua koko ajan ja tietenkin minähän olen syyllinen nykään ihan kaikkeen. Jopa jos pidän sovituista ajoista ja tapaamisista kiinni sekä vaadin vakivallattomia tapaamisia, kuulemma yritän manipuloida häntä lasten kautta. Olin siis naimisissa vähintään lievän narsistin kanssa, jolle minä olin esine jonka saattoi yhtäkkiä vaihtaa kun parempi löytyi tilalle...
Pikkuhiljaa ne omat tunteet pääsee mukaan siihen todellisuuteen missä mennään. Miehen kapina vaimoa vastaan on jotain mikä menee ainakin minulla yli hilseen, mutta minkäs teet. Omaa elämää on vain rakennettava parhaansa mukaan. Itse olen lukenut paljon alan kirjallisuutta ja viime syksynä kävin eroseminaarin. Lastenkin vuoksi taistelen elämämme kuntoon ja opin selviämään tästä elämäni pahimmasta tragediasta.
Kaikkea hyvää sinulle!
Miehen piti tuoda poika tänään kotiin klo 18 ja kun soitin klo 18.30 ilmoitti että tulevat vasta joskus klo 21! Eivät olleet kuulemma vielä syöneet ja sen jälkeen saunovat. Omasta mielestä ihan selkeästi olin ilmoittanut että poika 2.5v. tarvitsee muutaman tunnin rauhoittumisajan kotona ennen nukkumaanmenoa ja kun huomenna on aikainen herätys tarhaan. Mies puhuu niin ylimieliseen sävyyn koko ajan että ihan kuin haluaisi kostaa minulle jotain. Tulee tunne että haluaa näyttää kuinka arvokas ja hyvä hän on ja kelpaa muillekin kuin minulle. Nyt rupeaa vaan mulla olemaan mitta täynnä tota v..tuilua! Tuleeko tuo ikinä järkiinsä ja alkaa käyttäytymään asiallisesti. Turha kuvitella että palaisin ikinä takaisin yhteen kun on puhunut musta paskaa kaikille sukulaisilleen.En ikinä kehtaa näyttää niille naamaani. Mies on tehnyt musta niiden silmissä katkeran akan joka yrittää kiristää lapsien avulla miestä takaisin. toivon todella että miehen uusi suhde loppuu lyhyeen ja tulee mun oven taakse ruikuttamaan takaisin pääsyä. Saanpahan sanoa suorat sanat!
Tällä hetkellä olen niin hiton vihainen että voisin vaikka kuristaa sen äijän, mutta ehkä en sitä kuitenkaan tee...
Ja tästä kaikesta huolimatta luulen että kyse on jostain hänen henkilökohtaisesta kriisistä ja että kuitenkin välittää minusta ja lapsista ja haluaa jossain vaiheessa tulla takaisin. Ei kai nää salamarakkaudet vuotta kauempaa kestä? Kun vaan lopettaisi mun mollaamisen ja syyllistämisen. No aioin pysyä rauhallisena enkä nosta kohtausta, sillä sitähän se varmaan odottaa...
Ihmettelen kovin, että miksi pitäisi palata? Mitä ihmettä tuollaisella ukolla teet? Et muutakaan saa?
Ajatteles nyt vähän. Anna ukon mennä menojaan, hoida avioero ja siihen liittyvät jutut, ja jatka elämääsi ilman tuota ukkoa. Sitten ehkä joskus kun olet päässyt tämän ukon aiheuttamasta ahdistuksesta eroon, voit mahdollisesti kohdata toisenlaisen, sinua kunnioittavan ihmisen, jonka kanssa jaat elämäsi. Ääliöissä ei kannata roikkua. Edes rahasta.