Täällä ruikutan, kun edessäni on mahdoton yhtälö. Pelkään karmeaa sotkua jonka saan pian aikaiseksi.
Ensinnäkin, avomieheni lähti toiselle paikkakunnalle duuniin naisvaltaiseen työpaikkaan. Välimatka on julmetun pitkä, enkä tiedä saanko äijääni enää elävänä takaisin. Lapsia meillä ei ole, kaikki sinänsä ookoo, joskin tunteet on vähän lässähtäneet.
Toiseksi menin sitten ihastumaan ystäväni sukulaiseen, joka sattuu asumaan vastapäisessä talossa. Lisäksi tää mies on aika paljon nuorempi. Käyn kuumana ja tunnen syyllisyyttä.
Olen aina ollut pettämistä vastaan, mut nyt olen alkanut harkita sitä vakavana vaihtoehtona. Tän nuoremman miehen kans on ollut vähän flirttiä ja nähdään silloin tällöin, joko vahingossa tai sit tuttujen kautta. Olen jo antanut pirulle pikkusormen, tällä miehellä on mun numero ja se sanoi tulevansa ensiviikolla "naapurivisiitille."
En voi harkita mitään vakavaa suhdetta tän miehen kanssa, mutta fyysinen veto on todella raju. En tiedä, mut uskoisin että tunne saattaa olla molemminpuolinen. Tulemme myös henkisesti ihan hyvin juttuun, joten tässä vaanii vielä rakastumisriski.
Reiluinta tietysti olisi katkaista välit nyt toisella paikkakunnalla asustavaan avokkiini ja sitten sikailla tän "naapurini" kanssa. Mutta ei tunnu järkevältä uhrata sinänsä toimivaa suhdetta jonkun lyhyen sekoilun takia. En tiedä, tää välimatka voisi vaikuttaa jopa piristävästi suhteeseemme. Tähän asti olen ollut kuin paita ja peppu avomieheni kanssa, ehkä siksikin jo alkoi kyllästyttää...
Oih, miksi hän on niin kaukana jonka pitäisi olla lähellä ja miksi toinen on liian lähellä, kun ei saisi?
Auttakaa, joku!
Ensinnäkin, avomieheni lähti toiselle paikkakunnalle duuniin naisvaltaiseen työpaikkaan. Välimatka on julmetun pitkä, enkä tiedä saanko äijääni enää elävänä takaisin. Lapsia meillä ei ole, kaikki sinänsä ookoo, joskin tunteet on vähän lässähtäneet.
Toiseksi menin sitten ihastumaan ystäväni sukulaiseen, joka sattuu asumaan vastapäisessä talossa. Lisäksi tää mies on aika paljon nuorempi. Käyn kuumana ja tunnen syyllisyyttä.
Olen aina ollut pettämistä vastaan, mut nyt olen alkanut harkita sitä vakavana vaihtoehtona. Tän nuoremman miehen kans on ollut vähän flirttiä ja nähdään silloin tällöin, joko vahingossa tai sit tuttujen kautta. Olen jo antanut pirulle pikkusormen, tällä miehellä on mun numero ja se sanoi tulevansa ensiviikolla "naapurivisiitille."
En voi harkita mitään vakavaa suhdetta tän miehen kanssa, mutta fyysinen veto on todella raju. En tiedä, mut uskoisin että tunne saattaa olla molemminpuolinen. Tulemme myös henkisesti ihan hyvin juttuun, joten tässä vaanii vielä rakastumisriski.
Reiluinta tietysti olisi katkaista välit nyt toisella paikkakunnalla asustavaan avokkiini ja sitten sikailla tän "naapurini" kanssa. Mutta ei tunnu järkevältä uhrata sinänsä toimivaa suhdetta jonkun lyhyen sekoilun takia. En tiedä, tää välimatka voisi vaikuttaa jopa piristävästi suhteeseemme. Tähän asti olen ollut kuin paita ja peppu avomieheni kanssa, ehkä siksikin jo alkoi kyllästyttää...
Oih, miksi hän on niin kaukana jonka pitäisi olla lähellä ja miksi toinen on liian lähellä, kun ei saisi?
Auttakaa, joku!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tää tuli väärälle palstalle kun luin tuota "Varattu nainen"- juttua. Laitoin uskottomuuteen, siihen kai se eniten liittyy.