Moi. Ajattelin kirjoittaa tänne vähän tuntojani. Avovaimoni jätti minut kaksi kk sitten. Syyksi hän ilmoitti, että hän ei enää tuntenut samoin kun neljä vuotta sitten ja että jopa mun kosketus tuntui nyt pahalle.
Minulle ero tuli yllätyksenä ja oli todella kova paikka. Rakastan ex:ääni vieläkin todella paljon ja elättelen toivoa, että hän tajuaisi tehneensä virheen ja palaisi mun luo. Olen yrittänyt päästä tuosta ajatuksesta eroon, mutta se on vaikeaa.
Viimeksi tänään näin ex:ni ja hän näytti mahdottoman seksikkäältä ja hyvännäköiseltä. Keskustelimme asioista ja tuntui tosi hyvälle. Sitten kun hän taas lähti, sydäntäni viilsi ja tuli onneton olo. Miten pääsen tästä kaikesta yli? Ja älkää vaan sanoko, että aika parantaa haavat!!!
Minulle ero tuli yllätyksenä ja oli todella kova paikka. Rakastan ex:ääni vieläkin todella paljon ja elättelen toivoa, että hän tajuaisi tehneensä virheen ja palaisi mun luo. Olen yrittänyt päästä tuosta ajatuksesta eroon, mutta se on vaikeaa.
Viimeksi tänään näin ex:ni ja hän näytti mahdottoman seksikkäältä ja hyvännäköiseltä. Keskustelimme asioista ja tuntui tosi hyvälle. Sitten kun hän taas lähti, sydäntäni viilsi ja tuli onneton olo. Miten pääsen tästä kaikesta yli? Ja älkää vaan sanoko, että aika parantaa haavat!!!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ja sanon juuri niin: aika parantaa haavat! Ja uudet asiat. Ei mikään muukaan niitä paranna.
Mä makasin viimeksi vuosi sitten täysin romuna ja sydän särkyneenä ja tuntu etten jaksa hengittäkään. Mutta mä voin jo ihan hyvin. Kun etsii jotain uusia asioita elämään ja luottaa siihen ettei se rakkaus nyt kuitenkaan ehkä ollut se viimeinen rakkaus tässä elämässä, niin kyllä se siitä. Ja mikään ei ole haikeudessaan kauniimpaa kun se hetki kun viimein pääsee yli jostain ihmisestä ja sydämessään aidosti antaa sen ihmisen mennä menojaan. Ja silloin itse on vapaa ja voimakas.