Voiko mistään tietää

Muutit sitten pois? Vähemmästäkin vittuuntuu.

Visainen asia on selvittää toisen tunteita.Pitää varmaankin luottaa toisen sanomiseen.Ainakin jos ei ole syytä epäillä niiden aitoutta.Toisaalta voi olla niin,että toinenkin on hukassa tunteineen,eikä todella osaa sanoa asioiden todellista laitaa.Tarvitaan aikaa ajatusten ja tunteiden rehelliseen selvittelyyn ja itsensä tutkimiseen.Maltti on valttia ja kunhan jaksaa odottaa elämän ja tunteiden selkiytymistä,on lopputulos varmaankin oikea.Itsestäni olen huomannut,että miettiminen ja asioiden tulkitseminen on hidasta ja rankkaa puuhaa.

En käsitä näitä juttuja mitä täällä lukee, taitaa koko avioliitto ja parisuhde konsepti nykyään olla tommosia pirkka-tuotteita?

näköjään täältä kysyä... Voi pyhä yksinkertaisuus!

Kuuntele nyt ittees!!! Ensin halusit eron, välititkö tuolloin puolisosi tunteista pätkän vertaa??? Nyt tahdot hänet taksin ja yritätä jotenkin väkisin "saada hänele tunteita" sua kohtaan. Pitäskö hänen aina pyöriä kuin tuuliviiri sun mielihalujes mukaan???? Sä oot kertonut hänelle omat tuntees, et voi pakottaa häntä tekemään samaa. Sun ei auta nyt mikään muu kuin nöyränä perääntyä ja hävetä tekemisiäs. Taidat olla kontrolli-friikki...

Mutta rakkaus voi helposti muuttua vihaksi, jos sitä kohdellaan väärin.

Ei silti, asumusero voi kyllä ratkaista joitain ongelmia, mutta jos on lähdetty ovet paukkuen eikä rakentavasti ("en enää kestä sinua, haluan pois" eikä "tarvitsen hieman omaa aikaa, pystytkö antamaan minulle pari kuukautta"), saattaa peli olla menetetty. Ainakin kummittelee luultavasti loppuajan, jos palaisittekin yhteen.

Avioero on sen verran rankka asia, ettei sitä pitäisi tehdä vain siksi, että "nyt tuntuu siltä" (enkä väitä että näin teidän tapauksessanne on, se ei selvinnyt viestistäsi). En nyt tarkoita reiluutta toista kohtaan - mitä hetken mielijohteesta lähteminen ei myöskään ole - vaan ihan lähtijää itseään. Ettei tarvitse katua ja tuntea syyllisyyttä, ainakaan niin paljon.

Mutta turhaahan se on tapahtuneita vatvoa, toivottavasti sinulla elämä kääntyy parhain päin!
Ainoa mahdollisuus selvittää asiaa on yrittää keskustella.

kun pitäisi miettiä, vielä kerran miettiä ja keskustella luotettavien henkilöiden tai parhaassa tapauksessa kumppaninsa kanssa ennenkuin tekee eropäätöstä.
Itse olen erovaiheessa ja olen piiiiiiitkän harkinnan jälkeen sitä mieltä, että ero on oikea ratkaisu meille, vaikka se ei suinkaan ole aina "hyvä ratkaisu", hyvä ratkaisu olisi kuitenkin, että molemmat olisivat avoimia keskustelemaan ongelmasta/ongelmista. Toivon sinulle voimia ja näethän kuinka aurinko pilkistää (ainakin nyt) pilvien takaa myös sinulle:).

Ei voi toisen tunteista tietää. Mutta jos ei ole tunteistasi kiinnostunut, tulee väistämättä mieleen, ettei niitä enää ole.

Inhottaa tuollaiset, jotka avioituvat ja eroavat sen perusteella miltä silloin sattuu tuntumaan.

Yhden ystävämiehenikin exä on päättänyt, että kaipaa sittenkin häntä. Sitä samaa miestä , josta ovet ja ikkunat paukkuen erosi. Sitä samaa miestä, josta ei liiton aikana löytänyt juuri mitään hyvää. Eikä häpeile ruikuttaa, vaikkei vastakaikua tunteilleen saakkaan. Eikä ymmärrä, että mies on juuri saanut elämänsä uudelleen järjestykseen.

Koittasit sinäkin vaan pysyä valitsemallasi tiellä. Ei jäähtynyttä puuroa enää kannata lämmitellä.