mahdollista että olette koskaan ihastunut siihen pitkäaikaisen miespuoliseen kaveriinne joka ensin ei sytyttänyt mutta vuosien kuluessa huomaatte että tuostahan on kehkeytynyt ihan kelvollista poikaystäväainesta? Vai onko todella niin että se mikä kerran on tiputettu kaverilokeroon, pysyy siellä kaverilokerossa ikuisuuden?
Jos järjellä ajattelis niin eikö juuri pitkäaikaisesta hyvästä kaverista voisi paremmin tulla kestävän parisuhteen osapuoli, koska parhaiten kestävät suhteet perustuu kai juuri ystävyyteen.
Jos järjellä ajattelis niin eikö juuri pitkäaikaisesta hyvästä kaverista voisi paremmin tulla kestävän parisuhteen osapuoli, koska parhaiten kestävät suhteet perustuu kai juuri ystävyyteen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
aina ollutt tota samaa mieltä, että ystävyys on se paras lähtökohta onnistuneelle parisuhteelle. Koska tilanteet (elämäntilanteet ja muutkin) vaihtuu ihan sen mukaan, miten tullaan yhdessä toimeen. Joskus joku ihminen voi olla sulle pelkästään kaveri, muttei se tarkoita että se pysyy siinä samassa asemassa vuosikausia.
Jos kerran on edetty jo sille kaveriasteelle, niin potentiaalisempi tuleva kumppani se kaverikin silloin on verrattuna joihinkin ventovieraisiin tai puolituttuihin ihmisiin.
olen rakkautta ensisilmäyksellä- tyyppiä, mutta onpa sitä joskus kipinä singonnut kaveriinkin, niin että olen yhtäkkiä nähnyt sen aivan toisessa valossa.
(Enkä nyt tarkoittanut äskeisellä mitään hitsaus-onnettomuutta! :D )
ei se välttämättä heti tapahdukaan, vaan voi se tunne iskeä vasta aikojen kuluessa. Aika alussa jo varmaan huomaa sen, että toisen kanssa tulee hyvin toimeen ja toisen kanssa on hyvä olla, mutta tosiaan ne tunteet voi siitä sitten syventyä omia aikojaan vasta myöhemmin.
Riippuu tosi paljon ihmisistä ja heidän sen hetkisestä valmiudestaan suhteen syventämiseen. Ja kai se seksikin asiaan vaikuttaa jos sitä on ollut. Ainahan se seksi lähentää ihmisiä toisiinsa, ei sitä voi kieltää.
seksiä ei meillä ole ollut ainakaan. Eihän kavereiden kanssa harrasteta seksiä vai mitä? :D
Niin, minä aloittaja olen siis mies ja mulla on naispuolinen kaveri mutta toivon että voisin joskus olla hänelle enemmän kuin kaveri.
teidän kohdalla sitten aika näyttää..
Mun mielestä se ainakin teoreettisesti on mahdollista.:)
löytävät syvempiä tunteita pitkäaikaisia mieskavereitaan kohtaan? Normaalistihan nainen on joko kiinnostunut miehestä heti tai sitten ei jolloin hän joko jättää miehen väliin tai yrittää päästä tavalla tai toisella lähikontaktiin hänen kanssaan. Näin miehenä en ymmärrä minkä ihastumista aiheuttavan puolen huomaamiseen miehessä voi mennä noin kauan aikaa.
jo alkuajoista asti tietää, pitääkö siitä ihmisestä vai ei. Eikai kaveruutta/ystävyyttä muuten synnykään kahden ihmisen välille, jos ei tämä tykkäämispuoli ole kunnossa. Mutta vasta siinä vaiheessa kun tajuaa ollessaan esim. jonkun toisen miehen kanssa, kuinka huono omatunto on sen kaverin takia ja miten tuntuu, että on ihan väärässä paikassa ja väärän ihmisen kanssa sillä hetkellä, niin silloin ainakin viimeistään tajuaa sen, että tunteita on vähän enemmänkin kuin vain mitä "pelkkä" kaveruus vaatii.
Niin ja ikävöinnistäkin sen varmaan huomaa...
Kyllä meistä toiset vaan on sen verran hitaampia huomaamaan ja tulkitsemaan omia tunteitaan, ettei ole mahdollistakaan tuntea mitään "rakkautta ensi silmäyksellä"-juttuja.
Itse ainakin voin ihastua vasta kun toista tuntee jo vähän henkilökohtaisemmin. Vaikea ihastua ihmiseen, josta ei tiedä kuin nimen ja jonka kanssa jutut on vaikka vain työhön tai opiskeluun tms. liittyviä. Ja se tutustuminen vaatii aikaa. Sen vuoksi se ihastuminenkin saattaa ottaa oman aikansa.
seurustelusta. Ainakin henkilökohtaisesti voin olla kaveri monienkin naisten kanssa mutta kun ryhdyn kaveruuteen niin silloin homma tulee myös jäämään siihen. En voisi olla kaveri naisen kanssa jota himoitsisin jatkuvasti mutta en voisi tehdä asialle mitään koska hän ei ole kiinnostanut minusta kaveruutta enempää.
Tuo antaa edes vähän toivoa. Toisaalla näillä foorumeilla vastaavat tapaukset kun on tyrmätty mahdottomina.
ihan sen kaveruuden tasosta. Se voi olla seurustelun esiaste tai sitten tosiaan voi olla kaukana siitä. Ja kyllä kaveruuden, varsinkin jos on monivuotisesta kaverisuhteesta kyse, kuuluisi kestää sekin, vaikkei toinen osoitakaan kiinnostusta samalla mitalla takaisin.
erilaisia tässä suhteessa. Tuossa tapauksessa kaveruuden täytyy olla jo alusta asti aika syvää jos se siitä seurusteluksi jotenkin muuttuu. Tai ehkä tuo on vaan oma henkilökohtainen asenteeni tähän asiaan.
Voi sua J***! Kylläpä olet tyhmä!
Kaverini oli vuosi takaperin ihastunut minuun, minä en häneen. Nyt taas on alkanut tuntumaan että itse olisin kiinnostunut hänestä enemmänkin kuin vain kaverina.
En tiedä mitä hän ajattelee minusta, onko vieläkin ihastunut vai ei. Veikkaanpa ettei ole. Tämmöiset tilanteet on harmillisia.
tosin muihin tuppaa ihastumaankaan. :S Joskus pieni hetki muuttaa sen, miten sen kaverin näkee: neutraalina ihmishahmona vai miehenä.