Ajattelinpa purkaa hieman ajatuksiani. Varsinaisesti mitään kysyttävää minulla ei ole, sillä eihän muut voi ongelmiani ratkaista, mutta täältä luultavasti löytyy ihmisiä, joilla on tai on ollut samankaltaisia mietteitä.
Tässä jo jonkin aikaa minua on erittäin innokkaasti piirittänyt eräs afrikkalainen nuorimies. Heti ensimmäisestä juttelukerrasta lähtien hänessä vain tuntui olevan sitä jotakin, tuntui että olemme samalla aaltopituudella, ja nyt jo useamman kerran hän onkin pyytänyt minua kahville, kävelylle jne. Joka kerta vastaukseni on kuitenkin ollut "ei", ja itseäni hävettää oma toimintani. Hän varmasti huomaa ja tajuaa, että ihan aidosti pidän hänen seurastaan ja saamastani huomiosta, mutta että syy siihen miksi kieltäydyn, johtuu vain hänen erilaisuudestaan ja taustastaan. Ja joka kerta hän näyttää olevan vastauksestani todella loukkaantunut. Naurettavinta tässä on se, että todella haluaisin lähteä, mutta omat (ja myös muiden!) ennakkoluulot estävät. Lisäksi pelkään, että loukkaan häntä vielä enemmän, jos ensin alan viettämään hänen kanssaan aikaa, ja sitten kuitenkin taas käännän kelkkani. Ihmissuhteet ovat muutenkin vaikeita, saati jos mukana on isojen kulttuurierojen tuomat lisänsä. Itsestäni ei ole siihen urakkaan. Kuitenkin haluaisin olla edelleen tekemisissä hänen kanssaan, mutta mitkään "ollaan vain kavereita"-puheet eivät auttaisi, sillä tiedän että hän olisi niin kauan sinnikäs kunnes annan periksi. Ja lopulta jompaakumpaa tai molempia sattuisi.
Lisäksi itseäni inhottaa tämä oma ylemmyydentuntoinen ajatteluni ja tunne tai oletus siitä, että minä olen tässä se jolla on valta, jolla kuitenkin olisi koko ajan yliote tilanteesta ja jonka ehdoilla mennään kaikessa. Vaikka näin ei välttämättä olisikaan.
Mikähän se ongelmani nyt sitten on. Kai oma ennakkoluuloisuuteni, pelko siitä että loukkaan toista ja että jollain tasolla käyttäisin häntä vain hyväkseni, pelko siitä että ihastun vielä enemmän, pelko siitä mitä muut ajattelevat(!). Huh huh, onhan tämä säälittävää.
Tässä jo jonkin aikaa minua on erittäin innokkaasti piirittänyt eräs afrikkalainen nuorimies. Heti ensimmäisestä juttelukerrasta lähtien hänessä vain tuntui olevan sitä jotakin, tuntui että olemme samalla aaltopituudella, ja nyt jo useamman kerran hän onkin pyytänyt minua kahville, kävelylle jne. Joka kerta vastaukseni on kuitenkin ollut "ei", ja itseäni hävettää oma toimintani. Hän varmasti huomaa ja tajuaa, että ihan aidosti pidän hänen seurastaan ja saamastani huomiosta, mutta että syy siihen miksi kieltäydyn, johtuu vain hänen erilaisuudestaan ja taustastaan. Ja joka kerta hän näyttää olevan vastauksestani todella loukkaantunut. Naurettavinta tässä on se, että todella haluaisin lähteä, mutta omat (ja myös muiden!) ennakkoluulot estävät. Lisäksi pelkään, että loukkaan häntä vielä enemmän, jos ensin alan viettämään hänen kanssaan aikaa, ja sitten kuitenkin taas käännän kelkkani. Ihmissuhteet ovat muutenkin vaikeita, saati jos mukana on isojen kulttuurierojen tuomat lisänsä. Itsestäni ei ole siihen urakkaan. Kuitenkin haluaisin olla edelleen tekemisissä hänen kanssaan, mutta mitkään "ollaan vain kavereita"-puheet eivät auttaisi, sillä tiedän että hän olisi niin kauan sinnikäs kunnes annan periksi. Ja lopulta jompaakumpaa tai molempia sattuisi.
Lisäksi itseäni inhottaa tämä oma ylemmyydentuntoinen ajatteluni ja tunne tai oletus siitä, että minä olen tässä se jolla on valta, jolla kuitenkin olisi koko ajan yliote tilanteesta ja jonka ehdoilla mennään kaikessa. Vaikka näin ei välttämättä olisikaan.
Mikähän se ongelmani nyt sitten on. Kai oma ennakkoluuloisuuteni, pelko siitä että loukkaan toista ja että jollain tasolla käyttäisin häntä vain hyväkseni, pelko siitä että ihastun vielä enemmän, pelko siitä mitä muut ajattelevat(!). Huh huh, onhan tämä säälittävää.
Vastaukset 15
Vanhimmat
itse vastata omiin mietteisiisi... Jos noin paljon "ennakkoluulot", ylemmyydentunto ja "mitä muut ajatelevat" hallitsee mieltäsi, eiköhän olisi paras katella vain niitä Pekkoja ja Matteja, ennen kuin turhaan loukkaat muita... Tai sitten on itsetutkiskelun paikka!
Tiedän todella mistä puhut.. Ikävä kyllä minun tapauksessani olisin loukannut muita ihmisiä enemmänkin, jos olisin antanut itselleni ja hänelle periksi. Siksi itse yritin unohtaa hänet täysin, en vastannut hänen viesteihinsä enkä puheluihinsa ja välttelin häntä muutenkin niin hyvin kuin pystyin. Nyt en onneksi enää tunne häntä kohtaan paljon mitään, ja tiedän että hänkin on päässyt elämässä eteenpäin.
Mutta, sinun tapauksessasi, jos kyseessä on todellakin VAIN ennakkoluulot... anna hyvä ihminen itsellesi vapaus tehdä mitä vaistosi pyytävät. Jos suhde ei toimi, se ei toimi... mutta et voi tunteistasi päästä eroonkaan, josset ole niiden ensiksi antanut olla valloillaan.
"jonkin aikaa minua on erittäin innokkaasti piirittänyt eräs afrikkalainen nuorimies."
mahtaakohan johtua enemmän sinusta vai avioliiton tuomasta oleskeluluvasta yhdessä maailman rikkaimmasta maasta?
miksi te olette noin sinisilmäisiä? eikö oman elämänsä pilaaminen ole tyhmää?
"yhdessä maaailman rikkaimassa maassa"??? käyppä kuule eka tsekkaamassa faktat ennen kuin rupeet puhuu sopaaa, jopa sieltä afrikasta löytyy rikkaampia maita kuin suomi!!!!!
Etteikö afrikkalainen voi olla suomeen nuorena muuttanut, pakolaisenä tänne tullut, tai muuten perhesuhteiden kautta tänne joutunut? Afrikkalaiseksi voidaan sanoa myös sellaista, jolla on sukujuuret afrikassa, mutta on syntynyt täällä. Tai vaikkapa adoptiolapsena tänne tuotu.
Mikä ihmeen pakko hänen on joku "parempaa elämää" tavoitteleva olla?
"yhdessä maailman rikkaimmasta maasta".... HAH!
By the way, missä Afrikan maassa on esim. Suomea korkeampi bruttokansantuote? Tätä käytetään yleisesti yhtenä "hyvinvoinnin" mittarina. Afrikassa toki on muutamia todella rikkaita kroisoksia, mutta siitä ei voida vetää johtopäätöstä, että maa on rikkaampi kuin Suomi...
Afrikassa on monia maita, joissa on rikkaat LUONNONVARAT. Se on sitten eri asia, hyötyvätkö maiden kansalaiset niistä mitään... kun ulkomaalaiset ja muutamat ahneet kansalaiset pyörittävät bisneksiä keskenään...
Niin, no esim. Zimbabvessa käsittääkseni maatalouden luonnonvarat on jo realisoitu paikallisille, jos yhtään olet seuraillut tilannetta, tiedät todennäköisesti mikä se tällä hetkellä siellä on. Suomessa siis on mielestäsi heikommat luonnonvarat..miksi meillä sitten on parempi elintaso ja infrasrtuktturi yleisesti?
hyvän ja viisaan neuvon,
unohda koko juttu,tiedän,että hän piirittää sua niinkauan,kunnes lopulta suostut.
Tottakai kiinnostat häntä,koska et heti ole antautunut ja hän on loukkaantunut kun hänen miehisyytensä ei pure.
Sitten kun annat periksi,menee jonkin aikaa kaikki hyvin,mutta pian muutut ihan uhdentekeväksi hänelle,kun hän ensin on tutkinut sinut.
Lopulta sinä itket ja hän särkee sydämesi.
Valinta on tietysti sinun,mutta..
Pidin todella kirjoittamastasi tekstistä, se oli kypsää, ja vaikkutti siltä että olet todella ajatellut tätä juttua monelta eri kantilta. Myönsit ylemmyydentuntoisen ajattelutyylisi, mikä minun silmissäsi tekee sinusta paljon nöyremmän kuin itse luulet olevasi :)
Ennakkoluloista sen verran, että kaikki me ihmiset loppujenlopuksi olemme hyvin paljon samanlaisia, asuimme sitten missä ja olivat meidän juuremme ja kulttuurimme minkälaisia ikinä ovatkin.
Seurustelin itse lyhyen aikaa, n. 10 kk, en niin vakavasti, mutta seurustelinpa kumminkin, aasialaisen miehen kanssa. Ihonvärimme oli eri, äidinkielemme erit, kotimaamme, kulttuuritaustamme, urheilumakumme,.. kaikki ihan kuin eriltä planeetalta. Kuitenkin, nautimme samoista asioista, samanlaisesta musiikista, ruoasta, elokuvista.. Perusarvomme olivat samalla perustalla ja viihdyimme toistemme seurassa erittäin hyvin. Muutaman tapaamisen jälkeen olimme jo hyvin läheiset, täytyypä sanoa että en enää silloin ajatellut häntä "ulkomaalaisena", vaan ihan pelkästään IHMISENÄ. Jos unohtaisi hänen ihonvärinsä ja kielensä, hän olisi käynyt vaikka suomalaisesta :)
Maailma on kansainvälistymässä, samoin ihmiset. Pohjimmiltamme todella olemme kaikki "samanlaisia". Tunnen aika montakin suomessa asuvaa ulkomaalaista, tietenkin heillä kaikilla on paljon oman maansa tapoja, mutta ne vain rikastuttavat ihmissuhteita.
En tarkoita, että sinun tulisi nyt ruveta tapailemaan kyseistä herrashenkilöä, mutta älä ainakaan syyksi aseta kulttuurieroja. Kulttuurierot ovat nimittäin ainakin minun silmissäni ainoastaan ISO PLUSSA :)
Hei, jos olet sitä mieltä, että mies piirittää ja painostaa sinua, on parempi olla kylmä kuin hypätä tuntemattomaan, koska tuo jahtaaminen kuulostaa vähän oudolta. On tyypillistä, että valkoiselle naiselle tulee huono omatunto kieltäytyessään esim. afrikkalaisen treffikutsusta. Tämä ei ole syy mennä treffeille. Kaikki ennakkoluulot eivät suinkaan ole tekaistuja, vaan monet perustuvat faktoihin. Mene hänen kanssaan vain jos ihan oikeasti haluat. On tasan hänen oma mokansa jos loukkaantuu, ei hänen sitä sinulle kuulu ilmaista.
Kiitoksia kaikille erilaisista ja hyvistä näkökulmista!
Varoittelijoille totean, että tiedostan kyllä nämä afrikkalaisten pelimiespiirteet, sinnikkyyden ja innokkuuden, enkä sinänsä kuvittele olevani mikään ainutlaatuinen suomalaistyttönen. Erityisen hyvä muistutus oli kyllä kommentti "hän on loukkaantunut kun hänen miehisyytensä ei pure". Kiitos huonon omantuntoni vapauttamisesta :) Mitä oleskelulupaan tulee, tällä hetkellä hänellä on opiskelijan oleskelulupa, ja minusta hänen on turha kuvitella saavansa höynäytettävää, jonka avulla pika-avioliiton kautta avautuisi tie pysyvään oleskelulupaan. Mitä tyypin taustaan taas tulee, hänen kotimaansa on niitä Afrikan "paremmin pärjääviä", mutta jo pitkään hän on asunut Euroopassa, tosin vasta muutaman vuoden Suomessa, vaikkei näillä yksityiskohdilla nyt sinänsä edes välttämättä merkitystä olekaan. Paitsi että varmaankinhan se elintasonkohotusmotiivi tässäkin tapauksessa on päälimmäisenä ollut...
Sinulle "..mmmhh.": aivan totta mitä sanoit, että nopeasti se "ulkomaalainen" muuttuukin "ihmiseksi"! On tässä jo oma ajattelunikin ko. tapauksesta ehtinyt aika hurjasti muuttumaan "siitä mamusta" "siihen hauskaan ja mukavaan poikaan". Vaikka kovin varpaillani edelleen olenkin.
Noh, ajatustyö täällä joka tapauksessa vielä jatkuu. Yritän luovia oikean tien niiden faktojen välille, että kaikki ihmiset ovat yksilöitä, mutta tosiaan niillä stereotypiollakin on usein pohjansa. Jostain syystä se ongelmani, että mitä muutkin ajattelisivat, unohtui nyt kokonaan :D
hyvin suomea? Nimittäin kuullosti todella tutulta. Missä päin Suomea asustelet?
Täällä Lounais-Suomessahan minä asustelen. Hmm, hyvää suomea, hankala sanoa... Mielestäni puhuu ihan kohtalaisesti, tai varmaan ihan suhteessa siihen, että muutaman vuoden täällä asunut. Oikeastaan vaikea sanoa, kun ei ole vertailukohdetta. Mutta mielellään hän vaihtaa kyllä englanniksikin.
Varmaan aika pieni mahdollisuus, että mistään yhteisestä tuttavuudesta olisi kyse, mutta enpä kyllä yhtään yllättyisikään :D Missäpäin itse asut?
Tämä minun tuttavuuteni puhuu kyllä hyvää suomenkieltä eikä tarvitse vaihtaa englantiin. Ei hän varmaan sitten ole sama =).