Tahtoisin kuulla tarinoita au pairi vuoden kesken jättämisestä. Minkälaisia syitä oli? Kauanko kestitte? Kaduitteko jälkeenpäin? Onko järkeä kitua perheessä jos on henkisesti vaikeeta?
maitojunalla kotiin...??
...
102677
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Aloittajalle
"Onko järkeä kitua perheessä jos on henkisesti vaikeeta?"
olipas looginen kysymys.
Ihan samat on ajatukset täälläkin suunalla. Tosin olen aasiassa au pairina joten tämä kulttuurikin sen varmaan tekee. Kohta 2kk ollut jo ja viime viikot purrut hammasta yhteen ja miettinyt laukkujen pakkausta. Onko sinulla koti-ikävää vai muuten ongelmia perheen kanssa? Jos podet enimmäkseen koti-ikävää, niin lohdutan sinua sillä että se menee ohi, niin minäkin ajattelen joka päivä ja joka ilta sanon että no niin, taas yksi pvä lähempänä. Aamulla alotetaan peilin kanssa että tämä on hyvä päivä tänään ja kaikkea kivaa voi sattua just tänään. Toiset voi olla erimieltä mutta minua se auttaa jonkin verran.
Arvelisin että jos nyt lähden, kadun varmasti sitä jossaain vaiheessa mutta toisaalta onko järkeä olla jos itsellä ahdistaa? Visanen homma....
Ei muuta kuin tsemppiä ystäväiseni, kokemus se on tämäkin =)!!
hmm jotenkin tällä kertaa tuntui sopivalta kirjoittaa oma ajatukseni tähän väliin, sillä ajatukset tupsahtivat mieleeni viestiäsi lukiessa.
juuri näitä maitojuna-tekstejä ja muitakin koti-ikävä -tekstejä lukiessa itselleni - lähtevälle au pairille - tulee aina olo, että MIKSI minä niin hirmuisesti tätä haluan, vaikka TIEDÄN, että minunkin kohdalla mahdollisuus maitojunalla palaamiseen on...ja miksi minä vapaaehtoisesti oikein tyrkyttämällä tyrkytin itseäni joka paikkaan kevään mittaan, kun tiedän, että vastassa voi olla mitä tukalin vuosi! Välillä tuntuu, että olen tekemässä jotain niin järjen vastaista...miksi haluan laittaa itseni tilanteeseen, jossa on periaatteessa "iso todennäköisyys" siitä, että en kuitenkaan viihdy perheessä taikka ylipäätään uudessa kulttuurissa, vaikka KUINKA sitä haluaisin!! Vaikka kuinka koittaisin taistella, että mukavaahan tästä vielä tulee, niin väkisin se mukava ei mistään tule.
Mutta silti, silti minäkin lähden au pairiksi. Välillä ihan itseänikin ihmetyttää, että miksi IHMEESSÄ näin päätin toimia.
Voin vain toivoa, etten tehnyt väärää päätöstä.
Itse "kestin" puoli vuotta au pairina, vaikka kemiat perheen kanssa eivät natsanneet yhteen eikä ko työ ollut ollenkaan minun juttuni. Välillä ahdisti niin paljon, kuin olisi vankilassa ollut. Mutta hammasta purren. Oli se kuitenkin sen arvoista, hienojakin hetkiä riitti. Ennen kaikkea en olisi näin vahva ihminen, jos tuo kokemus olisi jäänyt käyttämättä.
Totta kai oli myös koti-ikävä, mutta se ei ollut mitään ylitsepääsemätöntä. Kyllä siellä oppi yksin pärjäämään. Lähinnä kyse oli _viihtymisestä_. Mielekkyydestä. Tajusin, että au pairina olo ei vain ollut minua varten. Joku muuten ulkomailla töissä oleminen/opiskeleminen ihan eri juttu, ja varmasti myös paljon minulle henkkoht sopivampi.. mutta ei aupparin hommat. Se vain jotenkin ahdisti niin suunnattomasti. Paradoksaalisesti koin välillä, että olisin nimenomaan menettänyt vapauteni, vaikka kaiken järjen mukaan sen olisi pitänyt mennä toisin päin..
Enkä kutsuisi Suomeen tuloani "maitojunalla palaamiseksi". Kestin kuitenkin puoli vuotta. Kyse ei enää ollut edes siitä, pystynkö jatkamaan, vai _haluanko_ jatkaa. Enkä halunnut.
Taustalla kohdallani kuitenkin myös muita syitä, joiden takia en olisi paljon pidempään edes olisi voinut olla ulkomailla, mutta joita en julkisella keskustelupalstalla ruodi...
Mä vaihdoin perhettä ku ensimmäisessä perheessä oli liian raskasta niin fyysisesti kuin henkisestikin. Masennuin ihan täysin siellä. Sitten mä sain onneksein uuden perheen ja siellä viihdyin ihan tosi hyvin. Ei kannata palata kotiin, jos on suunnitellu pysyvänsä siellä tietyn ajan. Kannattaa kokeilla toista perhettä, jos sellainen mahdollisuus on. Useimmat mun tuntemat aupparit on vaihtanu perhettä, jotkut useamminkin.
ei ainankaa ylpeys antais millään periks.. Oon tahtonu niin kauan lähtee ulkomaille, ni en tod. palaa ihan pienten (enkä kyllä isojenkaa ) ongelmien takia. Ettii sit vaik sieltäkäsin uuden perheen, mut periks ei anneta!
Niin. Miten taman nyt sanoisi, mutta juuri tuolta minusta tuntuu. Tasta on hehkutettu niin kauan: niin kauan olen sanonut haluavani tanne, vaittanyt vastaan ettei au pair-vuosi NIIN rankkaa voi olla, uhrannut niin monta asiaa, aina ihmis-suhteista kouluun taman au pair-kokemuksen takia, etta kotiin tulemin pelkan ikavan takia on lahes mahdotonta. En ikina sanoisi olevani mikaan erityisen ylpea henkilo, mutta en vaan kykene viela jattamaan tata kaikkea taakseni ja sanomaan jokaiselle, etta ma luovutin, musta ei vain ollut au pairiksi.
"Ylpeyden" nieleminen on erittain vaikeeta, ja se tekeekin "meista suomalaisista" ihan uskomattomia. Sisulla hammasta purren, pakko yrittaa vaikka vakisin. Jos edes puolet niista ihmisista joiden vuoksi mina itken ikavasta tietaisi millaista ikavaa ma kannan sisallani paivittain olisi kotiintulo helpompaa.
En kykene viela luovuttamaan.
Ihan turhaan siellä pureskelet hammasta. Jos sun on oikeesti noin paha olla, tule ihmeessä kotiin! Ei tee hyvää ihmiselle tommonen kituminen! Itse olin kesän ajan au pairina ja nyt jälkeenpäin mietin, miten ja miksi nielinkin sen kaiken paskan, mikä perheeltä tuli. Mutta koska tiesin, että kyse oli vaan muutamasta kuukaudesta, päätin kestää. Mutta kyllä se otti koville ja vaati paljon mun omanarvontuntoa. Kesti hetken, ennenkun siitä toivuin. Hei, kukaan ei pakota sua olemaan siellä, niele ylpeytesi ja tule Suomeen, jos siltä tuntuu!
Ei elämässä luovuteta, vaan tehdään valintoja. Rohkeampaa on lähteä kotiin jos se tuntuu oikealta ratkaisulta kuin jäädä kituun ylpeyden, muun odotusten tai vaan periaatteen takia. Ulkomaille pääsee myöhemminkin ja muilla keinoilla kuin au pairiksi. Ei se voi kaikille sopia. Terveys on tärkeempää kun siellä kituminen. Kaikkee ei tarvi kestää, edes meidän suomalaisten.
Itse olen au-pairina eikä tämä ole ollenkaan ollu niin kauheaa. tietysti aluksi pelotti tulla tänne, mutta kannattaa etukäteen käydä perheen luona ennen ku tulee tänne. Itse kävin etukäteen parikuukautta aikasemmi ja olin 1yön perheeni kanssa, ja seuraavana päivänä lähdin kotiin. Toisaalta jos lähtee esim. amerikkaan tai muualle kauas.. Suosittelen että vaihtoon lähdetään kunnon järjestön kautta, että on eräänlainen takuu että voi vaihtaa perhettä jos siltä tuntuu, jos menee aupairiksi, suosittelen että kannattaa pysyä euroopassa, koska täällä on halvat lennot kuitenki.. ja mikäli jotain tapahtuu,tai perhe ei natsaa, on helpompi päästä kotiin. Itse olen viihtynyt kyllä,ja edelleenkin olen au pairina. Kannattaa vaa sopia tarkat pelisäännöt että viikonloput on vapaina, palkka (n.400e kuukaudessa)