camilla nylund

Riittääkö pelkkä näkeminen...

Hesarin arvostelu taas sen lapsen tekemä. Sen juttuihin ei muuten voi luottaa. Se markkinoi enemmän kavereitaan ja kavereidensa oppilaita kuin arvostelee rehellisesti. Nykyhesari täysin epäluotettava, pienen sisäpiiriryhmän keskinäistä jutustelua. CN ei niin ihmeellinen kuin sanotte. Ei huono, mutta matkaa vielä. Tosin hemmetin paljon parempi kuin se palkinnon jakaja.

Taisi olla itse asiassa lauantaina se konsertti, mutta kieltämättä elämys. Itselleni tuli positiivinen yllätys vähän "puskan takaa" kun en ollut häntä aiemmin kuullut. Eipä häntä olekaan kansallisoopperan lavalla nähty ainakaan viime vuosina (aiemmasta historiasta en tiedä).

Yksi kuulemassa ollut (sinänsä ihan asiantunteva) tuttu tosin ei ihan varauksetta ollut vakuuttunut (ehkä kaikki korkeimmat ylä-äänet eivät olleet niin loistokkaita), mutta minulle osui ja upposi.

amateur kirjoitti:

Taisi olla itse asiassa lauantaina se konsertti, mutta kieltämättä elämys. Itselleni tuli positiivinen yllätys vähän "puskan takaa" kun en ollut häntä aiemmin kuullut. Eipä häntä olekaan kansallisoopperan lavalla nähty ainakaan viime vuosina (aiemmasta historiasta en tiedä).

Yksi kuulemassa ollut (sinänsä ihan asiantunteva) tuttu tosin ei ihan varauksetta ollut vakuuttunut (ehkä kaikki korkeimmat ylä-äänet eivät olleet niin loistokkaita), mutta minulle osui ja upposi.

upea ääni, upea tulkitsija! Ylä-äänten vaivattomuus teki minuun vaikutuksen, kullan ja hopean sävyjen lumoava vaihtelu. Tuli vain mieleeni termistä "loistokkuus" mieleen, ettei sisäistynyt lied-taide ja tietty oopperamainen "ylä-äänten loistokkuuden leiskauttelu" sovellu useinkaan kovin hyvin yhteen. Lied vaatii oman estetiikkansa, keskittyneen, intiimin, pienimuotoisen, tekstin ja sävelen suhdetta tutkailevan, jolloin tietty loistokkuuden väläyttämisen ajatus sotii sitä vastaan, millaisena lied ja sen tulkintakulttuuri on syvästi ymmärretty. Mitä sanoisit?

--- kirjoitti:

upea ääni, upea tulkitsija! Ylä-äänten vaivattomuus teki minuun vaikutuksen, kullan ja hopean sävyjen lumoava vaihtelu. Tuli vain mieleeni termistä "loistokkuus" mieleen, ettei sisäistynyt lied-taide ja tietty oopperamainen "ylä-äänten loistokkuuden leiskauttelu" sovellu useinkaan kovin hyvin yhteen. Lied vaatii oman estetiikkansa, keskittyneen, intiimin, pienimuotoisen, tekstin ja sävelen suhdetta tutkailevan, jolloin tietty loistokkuuden väläyttämisen ajatus sotii sitä vastaan, millaisena lied ja sen tulkintakulttuuri on syvästi ymmärretty. Mitä sanoisit?

Tuolla joku kirjoitti äänen sameudesta taikka tukkoisuudesta ja Saksassa ääntä on kuvattu toisinaan hiukan aneemiseksikin. Tekstin ja sävelen suhdetta pitää usein tutkailla isoinkin leiskauksin jos kyse on syvästä tekstin ymmärtämyksestä. Lied ei toki parhaimmillaan saa jäädä miniatyyritaiteeksi. Itseäni Nylundin ylä-äänissä häiritsee melkoisen holtiton vibrato ja kvaliteetin epätasaisuus.

Kukka kirjoitti:

Tuolla joku kirjoitti äänen sameudesta taikka tukkoisuudesta ja Saksassa ääntä on kuvattu toisinaan hiukan aneemiseksikin. Tekstin ja sävelen suhdetta pitää usein tutkailla isoinkin leiskauksin jos kyse on syvästä tekstin ymmärtämyksestä. Lied ei toki parhaimmillaan saa jäädä miniatyyritaiteeksi. Itseäni Nylundin ylä-äänissä häiritsee melkoisen holtiton vibrato ja kvaliteetin epätasaisuus.

ainakaa viime vuosina äänessään kuultavissa sameutta, aneemisuutta, holtitonta vibraattoa tai kvaliteetin epätasaisuutta. Ehkä sekoitat nyt eri laulajat keskenään? Esimerkiksi Nylundin Juhlaviikkojen resitaali oli suorastaan täydellistä sekä tulkinnallisesti että äänellisesti.

--- kirjoitti:

upea ääni, upea tulkitsija! Ylä-äänten vaivattomuus teki minuun vaikutuksen, kullan ja hopean sävyjen lumoava vaihtelu. Tuli vain mieleeni termistä "loistokkuus" mieleen, ettei sisäistynyt lied-taide ja tietty oopperamainen "ylä-äänten loistokkuuden leiskauttelu" sovellu useinkaan kovin hyvin yhteen. Lied vaatii oman estetiikkansa, keskittyneen, intiimin, pienimuotoisen, tekstin ja sävelen suhdetta tutkailevan, jolloin tietty loistokkuuden väläyttämisen ajatus sotii sitä vastaan, millaisena lied ja sen tulkintakulttuuri on syvästi ymmärretty. Mitä sanoisit?

Tokihan liedissä täytyy tuoda esiin enemmän sävyjä ja yksityiskohtien hienosäätöä, mutta ei se tarkoita ettei pitäisi laulaa täydellä nyanssiskaalalla niissä puitteissa mitä ääni ja laulutekniikka antavat.

"Leiskauttelu" on paikallaan jos musiikki tuntuu sitä vaativan. Itse en pidä sellaisesta pikkusievästä "liedeilystä" jollaiseksi lied monesti mielletään. On vaikuttavampaa kun käytetään nyansseja pp:stä FF:ään, toki tekstin ja musiikin mukaan.

Esimerkiksi juuri Straussin lauluissa joita Nylund esitti täytyy kyllä pistää paukkuja peliin. Mietihän Zueignungin huippukohtaa pienellä äänellä sievästi laulettuna...

Lisäksi liediäkin on monenlaista, jotkut laulut eivät kertakaikkiaan sovellu kovin hyvin pienelle lyyriselle äänelle ja toiset taas sitten eivät sovi "raskaammalle" instrumentille.

Hänellehän on olemassa vain yksi kunnollinen suomalainen naislaulaja ja se vähemmän kunnollinen luonnoton kasvannainen, joka on mainittava aina tämän kunnollisen ohella.

Lues tuolta Mattila-ketjusta mitä mieltä olen Nylundista jota olen kuullut jo riittävän monta kertaa livenä. En viitti yleensä keskusteluihin osallistua, koska 95% tämän palstan kirjoittelusta on täysin asiantuntemattomien amatöörien mutu-jutustelua.

amu kirjoitti:

Lues tuolta Mattila-ketjusta mitä mieltä olen Nylundista jota olen kuullut jo riittävän monta kertaa livenä. En viitti yleensä keskusteluihin osallistua, koska 95% tämän palstan kirjoittelusta on täysin asiantuntemattomien amatöörien mutu-jutustelua.

olitko läsnä taannoisessa Nylundin ja Viitasalon hienossa resitaalissa?
Fablaattori fabuloi fabulaa eli ammu ammuu.