....Olen kolmekymppinen nainen lapsineen, enkä tunne enää miestäni kohtaan alun intohimoa, jolloin teki mieli suudella ja niitä sänkyhommia. Meillä on muuten hyvä suhde, muttei minun tee mieli seksiä, koska en ole mieheeni sillä tavalla rakastunut enää. Hän on hyvä isä ja kiva kämppäkaveri, mutten tunne romanttista vetovoimaa enää. On kiva olla kainalossa ja vierekkäin, mutta ajatus suutelusta ja seksistä inhottaa. Toki haluan seksiä, mutten hänen kanssaan. Kerrankin tapasin aivan ihanan miehen, joka sai jalat alta, mutta en kuitenkaan pettänyt.
Miten te muut pitkässä suhteessa elävät pystytte seksitouhuihin sen jälkeen kun intohimo on sammunut? Täältä kun lukee välillä kirjoituksia, että 3 kertaa viikossa, vaikka on seursteltu 10 vuotta jo! Meillä on sitä enää kerran kuussa, ja sekin minun puolelta aika pakkopullaa. En edes saa mieheni kanssa, sekin laimentaa... enkä tahdo opettelemalla "alkaa saamaan"...koska se vetovoima puuttuu, ja minulle henkinen yhteys ja vahva intohimo ovat tärkeitä. Minun pitäisi haluta miestäni tosi paljon, mutta kun en halua yhtään.
Lasten takia en halua erota, päin vastoin. Olemme puhuneet naimisiin menosta, nimenomaan lapsille perheen turvaamiseksi.
Olenkin kauhukseni huomannut ajattelevani pettämistä, jonkun ihanan miehen kanssa, vaikka harvemmin, mutta edes joskus. Kun ei kotoa saa sitä suurta intohimoa, on vahva tarve saada sitä muualta. En oikein voi kuvitella eläväni ilman rakastumisen tunnetta lopun elämäänikään, valitettavasti, vaikka niin olisi oikein, ja kuuluisi tehdä.
Ei ole pitkä parisuhde missään nimessä näköjään helppoa.
Miten te muut pitkässä suhteessa elävät pystytte seksitouhuihin sen jälkeen kun intohimo on sammunut? Täältä kun lukee välillä kirjoituksia, että 3 kertaa viikossa, vaikka on seursteltu 10 vuotta jo! Meillä on sitä enää kerran kuussa, ja sekin minun puolelta aika pakkopullaa. En edes saa mieheni kanssa, sekin laimentaa... enkä tahdo opettelemalla "alkaa saamaan"...koska se vetovoima puuttuu, ja minulle henkinen yhteys ja vahva intohimo ovat tärkeitä. Minun pitäisi haluta miestäni tosi paljon, mutta kun en halua yhtään.
Lasten takia en halua erota, päin vastoin. Olemme puhuneet naimisiin menosta, nimenomaan lapsille perheen turvaamiseksi.
Olenkin kauhukseni huomannut ajattelevani pettämistä, jonkun ihanan miehen kanssa, vaikka harvemmin, mutta edes joskus. Kun ei kotoa saa sitä suurta intohimoa, on vahva tarve saada sitä muualta. En oikein voi kuvitella eläväni ilman rakastumisen tunnetta lopun elämäänikään, valitettavasti, vaikka niin olisi oikein, ja kuuluisi tehdä.
Ei ole pitkä parisuhde missään nimessä näköjään helppoa.
Vastaukset 17
Vanhimmat
naimisiin menkö!
Eikö oma järki sano, että nyt on aika lähteä eri suuntiin?
Etsit itsellesi himottavamman miehen, ja säästät miehesi pettämisen aiheuttamalta tuskalta sekä itsesi huonolta omaltatunnolta.
milloinkaan harkitse edes naimisiin menoa jos et osaa rakastaa ja kunnioittaa miestäsi koko loppuelämäs. Jos menette naimisiin niin Sinä teet väärän valan !!!
Luulis että kolmekymppinen jo tietää mitä naimisiinmeno tarkoittaa ja minkä valan alttarilla teet!!!
En oikeastaan edes halua naimisiin, mutta kun se olisi niin oikein lasten ja perheen takia. Tiedän, typerää. Mutta sukulaisten ja lasten, miehen ja omakotitalon kannalta on yllättävän painostavaa joutua naimisiin.
Olenkin koittanut koko ajan sanoa miehelleni naimisiinmenopuheisiin, että ei nyt vielä...
Pahalta tuntuu sekin, että mietin usein, että sitten kun lapset ovat isoja, olen vapaa lähtemään.
Ei ole mukavaa olla suhteessa, kun nyt jo laskee päiviä koska pääsee pois.
Välillä mietin tosissani parisuhdeterapiaa yms... mutta onkohan niistä apua intohimon uudelleen sytyttämiseen?... Kaikki keinot kyllä ainakin lasten vuoksi käytän, koska lapsilleni en soisi eroa. Lapset kuitenkin tarvitsevat molemmat vanhemmat, eikä meillä muuten huono suhde ole. Riitoja ehkä keskitasoa enemmän, eikä nuo seksitouhut luista.
Rakkaussuhde on kuin purkka. Kun päällimmäiset maut on jäystetty pois se sylkäistään menemään ja uutta huuleen. Miksi sitä turhaan tuhlaisi aikaansa toiseen ihmiseen tutustumiseen tai suhteen syventämiseen? Mitään takuita onnistumisesta tälläisessa ikuisuusprojektissa ei ole ja meillähän on vain tämä yksi elämä.
Kun kuolema korjaa ei ne lapsetkaan enää paljon mieltä paina. Sitä en kommentoi mitä järkeä niitä on ylipäänsä tehdä. Kuten itsekin kerrot odotat jo nyt tästä velvollisuudesta vapautumista.
Intohimoa on aina kulman takana ja rakastumisen tunnetta voi ylläpitää koko aikuisiän jos pitää huolta ettei juutu ihmisloukkuihin turhasta syyllisyydestä tai väärästä mukavuudenhalusta.
vai,että naimisiin pitäis vielä mennä,kun et miestäs kohtaan tunne mitään ennemmin se ero,kun ruveta väkisin vääntään mitään.ei ne lapset siitä erosta kärsi vaan ennemminkin siitä,ettei sulla ja miehelläs ole mitään toisianne kohtaan.kannataiskohan vielä miettiä pari kertaa mitä teet?
Lähde,ei kannata ruveta pettämään.Jos kerran ei ole naimisiissa,niin ei muuta kuin maailmalle
Olin miehen kanssa avoliitossa 8 vuotta josta 3 vuotta ilman seksiä. Mies olisi kyllä halunnut. Lisäksi meillä oli paljon riitoja ja sama juttu kun sulla eli en halunnut enää miestäni - intohimo puuttui. Ajattelin jo etten enää ikinä pysty nauttimaan seksistä. Erosin hänestä 3 vuotta sitten. Onneksi tein sen päätöksen! 1.5 vuotta sitten tapasin mukavan miehen ja nyt nautin taas ja intohimoa riittää vieläkin.
Exäni kanssa meillä on yhteinen tytär, joka on nyt 10 vuotta. Erosimme ystävinä ja tyttäreni tapaa isäänsä päivittäin jos haluaa.
päästä heti uuteen ennenkuin taas iskee kolmen vuoden kuivakausi.
Aivot ovat tärkein sukupuolielin. Olet itse omien elimiesi käytöstä vastuussa.
Jos odotat että intohimo syttyy aina jostain muualta, ulkopuolelta, siinä saat sitten loppuelämäsi juosta 1-3 vuoden vaihtovälein aina uuden miehen perässä.
Mitä tapahtuisi jos ihmiset hoitaisivat töitään niin kuin tunteitaan. 1-3 vuoden välein olisi pakko vaihtaa ammattia kun "intohimo on loppu".
Kasvakaa nyt aikuisiksi rakkaat aikuiset!
Tuo kuommentti kannattaa lukea ajatuksella!
Eikö sinulla ole sitten enää mitään tunteita tätä miestäsi kohtaan? Jos on, niin himoko sua nyt sitten vaan ohjailee ja olet valmis pettämään ja jättämään tämän miehen sen takia?
(voi lapsiparkoja) Toivottavasti isä saa huoltajuuden.
nainen. Tarviiko vääntää rautalangasta?
tyhmä nainen, mutta voiko lutkalta odottaakaan enempää.
lutkaksi, kaapista tulo vei vain hieman aikaa.
aavistus oikeaa naista, niin uskallat olla rehellinen ja kantaa vastuusi tilanteesta syyttämättä mitään saatanan intohimoja tms. vaan ottamalla asiat asioina vastaan ja käymällä niiden kanssa kasvotusten.
Jos olet luuseri, niin etenet väärän kaavan mukaan ja kärsit entistä enemmän.
hyvästä miehestä, isästä (ja kämppiksestä) ei kannata luopua ihan äkkiä.
Kokeile alkuun vaikka ehkäisyn vaihtoa. Itse lopetin pillereiden syönnin ja toimi, halut palasivat!!!
Sitten "irti arjesta" viikonloppuja. Eli tenavat hoitoon ja kaikkee kivaa tekemään puolison kanssa ihan niinkuin "silloin ennenvanhaan" suhteen alkuaikoina.
Jos suhteenne on muuten hyvä, niin kyllä seksinkin pitäisi toimia. Käykää vaikka seksuaaliterapeutilla, jos ette muuten saa asiaa kuntoon. Tuollainen pitkä pakkopullakausi vain pahentaa tilannetta. Sekin olisi kyllä surkeaa, jos seksiä ei olisi lainkaan.
Jos hyvässä suhteessa seksi ei toimi, vika on lähinnä sinussa, ellei miehesi ole todella itsekäs sängyssä.