Pari kuukautta tapailtu, mies asuu 200 km:n päässä eli nähdään viikonloppuisin. Viikolla hän on mielessäni koko ajan ja odotan, että nähdään taas, mutta sitten kun nähdään, niin fiilikset on että "ihan kiva". Ei siis mitään onnen väristyksiä, euforiaa tms. Hän taas on ihan ihastunut, mikä on toki imartelevaa, mutta joskus myös häiritsee.
Välillä ajattelen, että mitä ihmettä hänen kanssaan edes teen, välillä taas tuntuu että tykkään ja ehkä tästä voisi jotain tulla. Mies on kuitenkin kaikin tavoin kun just mulle tehty, sekä luonteeltaan että muuten, seksi sujuu jne. Mut miksei kolahda? Kannattaako jatkaa tapailua?
Välillä ajattelen, että mitä ihmettä hänen kanssaan edes teen, välillä taas tuntuu että tykkään ja ehkä tästä voisi jotain tulla. Mies on kuitenkin kaikin tavoin kun just mulle tehty, sekä luonteeltaan että muuten, seksi sujuu jne. Mut miksei kolahda? Kannattaako jatkaa tapailua?
Vastaukset 5
Vanhimmat
no itse en kyllä enää jatkaisi .
sitä aina ikävöi ja jää kaipaa jos ei näe toista ja sitten kun näkee sen niin ajattelee,jaahas tässäkö kaikki? totako mua oli niin ikävä..? is this all???? ;D
On musta kiva nähdä kuitenkin ja meillä on ihan hauskaa yhdessä.
Mun on hirmu vaikea ihastua ja yleensä mua alkaa ällöttää koko mies aika nopeesti, jos ei kiinnosta. Nyt semmosia tunteita ei ole ilmassa. Ihmeellistä vuoristorataa vaan, välillä kiinnostaa ja välillä sit vähemmän..
Kaverini alkoi seurustella samoilla fiiliksillä 2 vuotta sitten, ovat edelleen yhdessä. Vaatiiko se aina sen "sähköiskun"?
.....olet tavannut miestä vasta sen pari kuukautta? näette vain viikonloppusin ja nyt JO sua alkaa ällöttää ja arsyttää koko heppu? ;D
noh,kylläjotakin sähköiskua pitäis tuntea kun suhde on noin 'fresh/new ;D
oli ihan samanlaista. ei oikein tiennyt haluunko olla vai enkö haluu olla. ;) jonkinlainen "jarru"
oli aluksi päällä, kun ei oikein tuntenut toista eikä uskaltanut taysin heittäytyä vielä juttuun mukaan. pelotti tietysti sekin että voiko tästä välimatkan (n.150 km) takia edes tulla mitään. varmaan meni n. parisen kuukautta kun oli tapailtu joka viikonloppu siinä epävarmuudessa, kunnes sitten "napsahti" ja huomasin että jumanzuma tää mies on ihan mua varten tehty ja tästä haluan pitää kiinni. nyt ollaan yhdessä oltu pari vuotta ja tunne toiseen on todella vahva, vaikka edelleen kaukosuhteessa eletään ja onneksi valoa on tunnelin päässä näkyvissä, sillä ensi keväänä taidetaan päästä sitten perustamaan sitä omaa yhteistä pesäämme.:) anna nyt ajan mennä hiukan eteenpäin ja tapailette rauhassa, sillä uskon sulla varmaan myös jossain vaiheessa "napsahtavan", mutta jos ei niin käy niin sitten hän ei ole sinulle tarkoitettu.
Minulle kävi toisinpäin. Kun mies huomasi, että olen oikeasti ihastunut, niin ilmoitti yks päivä yllättäen lyhykäisesti sähköpostilla, että lopetetaan suhde. Minusta tuntui, ettei hän ollut edes vaivautunut tutustumaan minuun oikeasti (ei halunnut keskustella mistään, ei kysellyt minusta mitään...ei siis mitään). Tiesin, että hän teki näin yleensä naisille - oli tehnyt jo vuosien ajan - itse sanoi, että tunteet eivät yleensä riitä suhteeseen. Onkohan tuossakin syynä se, ettei edes vaivaudu tutustumaan kehenkään. Jos aina sanoo kuukauden tutustumisen jälkeen, että tunteet ei riitä...tai sitten se on piilohomo...kun ei naisista ole tunteidenherättäjiksi...