Lapsiperheen arjen faktat

Omaa kokemusta ei ole kuin vuosi ja yhdestä lapsesta mutta yritetään:)

Extempore-reissut saa unohtaa, ensin pitää miettiä paljonko kello on, pitääkö lapsen syödä, miten nukkuu, missä jne jne

Seksiä emme ole harrasaneet mooooneen kuukauteen sängyssä..ja keskytyksiä tulee usein..

Rahaa menee tietenkin enempi kuin yksin/kaksin ollessa, pitää tarkkaan miettiä tarviiko lapsi uuden puvun tai paidan jne jne ennen kuin itse ostaa itselleen jotain..jos siis on yhtä huono rahatilanne kuin meillä(kodinhoidon tuki)..

Ulos syömään tai leffaan pääsee harvoin yhdessä kumppanin kanssa. Koko aikaa ei lasta voi hoitoonkaan laittaa ja meilläkin on aika harvassa noi lastenhoitajat kun asumme kaukana sukulaisista ja ystävistä..

Ulso yksin pääsee harvoin, rahatilanteen ja lapsen takia..

Huoli kaikesta lisääntyy

Ei ehkä ole enää niin kutsuttu erilaisiin juhliin..itse en ole tervetullut yöski edes parhaalle ystävälleni lapsen kanssa, sillä hän ei pidä lapsista ollenkaan (tarjosin lasta syliin ja hän sanoi "noi et varmaan tuu syliin" ja pakeni paikalta)

ja plussia..

Lapsi rakastaa sua pyyteettömästi ja vioista välittämättä..

Onko ihanampaa kuin istuksia sohavlla lapsen kanssa ja katsoa piirreetyjä tai lukea kirjaa tai leikkiä..

Tai nähdä kun lapsi oppii koko ajan kaikkea uutta ja ilahtuu mitä pienimmistä asioista

Saa itsekkin vajota välillä lapsen asemaan leikkimään ja riehumaan

Noita ruusuja on vaikea yksittäisinä keksiä, mutta lauseella sanoen

Lapsi on parasta mitä mulla koskaan on ollu ja kaikista itkuista ja raivareista huolimatta en vaihtaisi päivääkään pois!

risuja:
kaikki mitä edellinenkin laittoi, mutta meillä myös turhat riidat puolison kanssa, pienistäkin asioista tulee nykyään tiuskittua. Enemmän minä kuin mieheni.

ruusuja:
- kaikesta tiuskimisestä huolimatta sitä näkee miehensä aivan eri silmin, siitä on tullut lapseni isä, paras mahdollinen. ja jos mahdollista niin se saa rakastamaan häntä entistä enemmän.
- lapsi antaa vanhemmilleen niin paljon, sitä ei edes kaipaa niin paljon sitä menemistä yksinään ja kavereiden kanssa.
- Se että näkee oman lapsensa kehittyvän on jotain uskomatonta, oikeesti.
- ja vaikka aluksi tuntuikin, että pää räjähtää väsymykseen (en osannut nukkua edes miehen yövuorolla), niin nyt sitä kuitenkin huomaa kuinka nopeasti se aika meni kuitenkin ohi.

Nyt meillä on ihana 8kk tyttö, enkä vaihtaisi tätä elämää mihinkään. Jos kauheesti miettii, että kannattaako niitä lapsia hankkia, niin jää varmaan monelta hankkimatta. Kun vaan päättää antaa lapsen tulla elämäänsä, niin harvoin sitä katuu enää siinä vaiheessa kun lapsi on jo syntynyt.

Ei ole olemassa täysin yhden pitävää faktaa lapsiperheen elämästä.

Meillä ainakin kaikki sujuu melkein, kuin ennen lapsen syntymistä.

Extempore matkojakin voi tehdä, vaavin kamppeet, kun on laukkuun valmiiksi pakattuna ja vain vellit, soseet ja maito mukaan. Ei mitään ongelmia.. =)

Seksiä ollaan harrastettu 1-4 kertaa päivässä, kuin ennenkin. Vaavi kun nukkuu, niin on aikaa ja myös iltaisin käydään pitkä yhteinen lenkki koirien kanssa. Vaavi vain rintarepussa tai rattaissa, nukkuu ihan hyvin, tai sitten katselee maisemia..

Myös yhteiselle aterialle jää aikaa ja muutenkin juttelulle.

Ei se vaavin tulo ainakaan meidän perheeseen suurta muutosta tuonut töissäkin pääsen vaavin kanssa käymään.

Meillä siis 4kk vauva ja naimisissa ollaan.

Minulla on kymmenkuinen pikku herra jonka kanssa elelin ykskseni ensimmäiset 5kk kun isä jo raskausaikana lähti, mutta nämä toiset 5kk olen sitten elänyt parisuhteessa. Elikkäs minun elämääni lapsi ei ole millään tapaa häirinnyt, olen lapsen aikana löytänyt kumppanin ja saanut rakennettua hyvä parisuhteen. Lapsen kanssa voi reissata, rintaruokinnalla olevan vauvan syömisiä ei edes tarvinnut miettiä ja suunnitella kun tissiä voi antaa millon vain ja missä vain, mutta sitten puolen vuoden iässä piti vähän pojan ruokarytmiin sovitella matkoja. Mutta reissaaminen onnistuu silti hyvin pienen kanssa. Minulla ei edes kavereiden kanssa oleskeluun lapsi vaikuttanut, ystäväni ovat hyväksyneet sen että minulla on lapsi ja myös poikani on toivottu vierailija. Seksiä meillä on kaksi kertaa vuorokaudessa, päiväuni ja yöuni aikaan. Lapsen kanssa on mukava touhuta ja sitä nopeaa kasvamista ja oppimista on mahtava seurata. En keksi mitään negatiivista sanottavaa lapsestani, onhan toki pientä yövalvomista ollut, mutta ei sekään ole millään tapaa eläämäni häirinnyt.

Lapsesta on järjetön vastuu ja hetkeksikään ei voi selkäänsä kääntää. Kaikki tehdään lapsen ehdoilla ja väsymys on jatkuva. Omat menot, ystävät kaikki ovat jääneet. Jos rankkuutta miettii niin lapsen kanssa on ollut 500 % rankempaa kuin ikinä osasin kuvitella.

Meillä arki on rauhallista. Kylässä käydään yhtä vähän kuin ennenkin. Itse saan ulkoilla vauvan kanssa, kun isompi on jo yksin kotona. Ystävät ovat entistä tärkeämpiä, kun voi vaihtaa ajatuksia vauvoista ym asioista. Vaikka heitä ei joka pv näe, on netti tärkeämpi yhteysväline.

Rahaa menee sopivasti, mutta aika pienellä sitä pärjää, kun haluaa. Mies käy töissä, ja hoitaa koirat. Käymme yhdessä ulkoilemassa, kävelyillä. Vauva vaunuissa ja poika ajaa pyörällä mukana. Jos tulee mukaan.
Siivoaminen ei ole niin tärkeää, kuin aikaisemmin. Aika menee muutenkin niin nopeasti.

Meidän elämämme on ihanaa ja paljon parempaa, kun on lapsia. En voisi kuvitella olevani yhtä onnellinen ilman perhettä!