Ilmoitin miehelle viestillä kuinka kaipaan tätä. Takaisin ei tullu minkäänlaista vastausta. Alko niin nyppiin. Noo enhän mä siltä siinä mitään kysynytkään. Tää on taas varmaan vaan tätä naisenlogiikkaa et odottelee jonkinlaista vastausta.
Tekis mieli laittaa, et en mä oikeesti kaivannu, se oli vaan joku hätänen johtopäätös. En halua vaikuttaa siltä että olisin liikaa kiinni miehessä ettei se vaan pidä mua liian helppona. Ja kun se on muutenkin mun silmissä niin itsenäinen tapaus.
Kuitenkin olis kiva vaan kuulla joskus miehenkin sanovan et oli ikävä mut eipä oo ainakaan mun korviin asti sellanen kantautunu. Ollaanhan tässä kohta jo vuosi oltu yhessä...Vai onko se sit vaan sitä perisuomalaista miestä?
Tekis mieli laittaa, et en mä oikeesti kaivannu, se oli vaan joku hätänen johtopäätös. En halua vaikuttaa siltä että olisin liikaa kiinni miehessä ettei se vaan pidä mua liian helppona. Ja kun se on muutenkin mun silmissä niin itsenäinen tapaus.
Kuitenkin olis kiva vaan kuulla joskus miehenkin sanovan et oli ikävä mut eipä oo ainakaan mun korviin asti sellanen kantautunu. Ollaanhan tässä kohta jo vuosi oltu yhessä...Vai onko se sit vaan sitä perisuomalaista miestä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Tää on sitä naisen lokiikkaa!!!! Mees www.youtube.com ja hae sieltä naisen logiikka. Tää on just tätä. Siis jonku tykkäysviestin jälkeen pitäis just ja heti vastata. Pakko myöntää, että aina en ymmärrä naisia. Sellanen aika on ainaski kerran kuussa. Tai sitte sitä aikaa kestää 9kk...joskus jopa vuosia.
Eikä halua valehdella. Ja se, ettei ikävöi, ei tarkoita etteikö tykkäisi.
Mä olin tässä taannoin (ja osittain vieläkin) tuossa tilanteessa, mutta sillä toisella puolella. Enkä tykkää valehtelusta.
Kinkkistä, mutta kaikki eivät vain samalla tavalla ikävöi, en mä muuta osaa sanoa.
Olen aina sanonut, että valkoiset valheet pelastavat parisuhteen turhilta karikoilta. Joskus kannattaa kertoa toiselle, mitä hän haluaa kuulla, vaikkei se juuri sillä hetkellä tarkalleen ottaen paikkaansa pitäisikään.
ehkä sellainen pääsikin suusta. Tai siis, mä muokkasin sitä kompromissiksi lisäämällä väliin sanan "tavallaan".
Kelpasi. Toistaiseksi. :)
Mut hei, mä olen se, joka aina itkee lentokentällä. Ja se toinen on se, joka väliaikoina vaikeroi ikäväänsä. Mun mielestäni ollaan tasoissa.
Me riitelemme mielestäni todella harvoin, paitsi lentoasemalla. Jostain käsittämättömästä syystä juuri ennen toisistamme eroonjoutumista kummankaan polla ei leikkaa ja tulee väärinkäsityksiä, joista molemmat pahoittavat mielensä.
Nauramme jopa tälle älyttömyydelle kotona, kunnes taas lentoasemalla ei naurata tippaakaan...
tutulta kuulostaa.
Viimeksi mä vedin lentokentällä herneen nenään kun toinen sattui katsahtamaan telkkariin päin kahvilassa. Siellä kun meni Pussycat Dollsien video... Arvaa vaan hävettääkö. Ja mustasukkaisuudesta ei edes ollut kyse.
Kiva kuulla etten ole yksin tämän ongelman kanssa :)
...tollasen "Ratikkakuski kloonin" omaan kotiini. Sulla on tosi haukat ja järkeenkäyvät jutut.
tota kuskia yks päivä, niin se katos linjoilta kokonaan.
Mutta sun vanavedessä nyt uskallan taas sanoa, että kun joskus? rupeet vapaalle, Ratikkakuski, niin ilmoittele, tahdon jonoon ekaksi. ;)
Miehen logiikalla viestiin ei tarvitse vastata.
Paitsi jos miehellä on oma-aloitteisesti jotain asiaa.