Uusimaa-lehti julkaisi 19.8.2007 puolen sivun artikkelin minusta ja kirjastani Outo tie.
Jutussa, kuten kirjassanikin, on paljon myös helluntailaisuudesta, joten arvelen, että se voisi kiinnostaa tämän palstan lukijoita.
Seuraavassa on katkelmia lehden haastattelun niistä osista, jotka koskettavat helluntailaisuuuta.
Jos jotakuta kiinnostaa, mitä muita asioita artikkelissa käsiteltiin, niin koko haastattelu on luettavissa kotisivuillani osoitteesa:
www.kolumbus.fi/jouko.piho/sivu21.htm .
Jos joku on kiinnostunut kirjastani, sitä voi tilata sähköpostitse osoitteesta [email protected] .
Mutta nyt Uusimaa-lehdessä olleet kohdat helluntaitaustastani.
"Kaksi kertaa helluntaiseurakunnasta potkut saanut ja kolmannen kerran yhteisöstä itse eronnut Jouko Piho tunsi jo nuoresta pojasta lähtien, että hänellä on jotakin sellaista sanottavaa, joka aikanaan olisi saatava kirjaksi.
Omakustanteena julkaistu kirjan - "Outo tie. Kamppailuni Jumalan, elämäni naisten ja helluntaiherätyksen kanssa "- saattaminen painoasuun kesti kaikkiaan yhden vuoden ja yhden kuukauden.
Ollessaan 11-vuotias Jouko Piho meni helluntaiseurakunnan raamatulliselle upotuskasteelle, joka toimitettiin Hyvinkään Saalemissa 16.helmikuuta 1958. Kasteen jälkeen hänestä tuli Riihimäen helluntaiseurakunnan jäsen numero 143. Lapsuudenkotinsa uskonnollisuudesta huolimatta kodissa ei kuitenkaan koskaan luettu ruokarukousta eikä jouluevankeliumia. Syitä tähän hän ei saanut koskaan tietää.
Lapsuus - ja nuoruusvuodet olivat hyviä ja tasapainoisia, mutta ahdistuksiakin oli.
- Sain kokea, että miltei kaikki minua tuolloin kiinnostaneet asiat olivat syntiä ja kiellettyjä. Kun Riihimäelle tuli joskus kiertävä tivoli, olisin kernaasti halunnut mennä ajamaan sähköautolla, mutta sehän ei ollut mahdollista. Elokuvissa en saanut käydä, enkä liioin voinut urheilla, koska sekin oli seurakunnan sääntöjen mielestä syntiä, Jouko Piho muistelee kuitenkin vailla katkeruutta.
Tuleva opettaja ja kirjailija omasi hyvän lauluäänen, mutta ei voinut osallistua koulunsa kulttuurikilpailuun. Koulunsa urheilutuntien jalkapallo-otteluissa hän oli varsinainen maalitykki, mutta ei voinut liittyä luokkansa joukkueeseen. Kaikki tämä ahdasmielisyys ja siitä myöhemmin irtautuminen ovat vaikuttaneet hänen elämässään melkoisen paljon ja Pihon mukaan tämä prosessi jatkuu yhä.
Hänen mukaansa on selvää, että tällainen ahdas uskonelämän tulkinta ei säily koko elämän ajan. Kun ikää karttuu, ihminen alkaa saada vaikutteita muualtakin kuin oman kodin ja seurakunnan piiristä.
- Minulla tämä kyseenalaistamien tapahtui, kun kasvoin aikuiseksi ja lähdin pois lapsuuden kodistani opiskelemaan.
Tänä päivänä ja jo kauan sitten hän on ollut sitä mieltä, että mitkään em. mainituista harrastuksista eivät sinällään ole itsessään syntiä. Myöhemmin hänelle on tullut esiin monia muitakin moraalikysymyksiä, jotka hän joutui ratkaisemaan eri tavalla kuin mitä hänelle oli kotona ja seurakunnassa opetettu.
Pihon perhe muutti Lahteen 1961, kun Joukon isä Veikko oli saanut ylhäältä kutsun antautua kokonaan helluntailaisen uskonliikkeen evankelistan työhön. Myös Jouko Piho oli aktiivisesti mukana Lahden Siion -seurakunnan toiminnassa ja piti seurakunnan kokouksessa 15-vuotiaana puheen, jonka sisältöä ihmeteltiin.
Aloittaessaan marraskuussa 2003 puolustaa julkisesti erästä naista, joka oli transsukupuolinen uskova ihminen Piho teilattiin harhaoppiseksi ja häntä epäiltiin jonkun uuden kultin perustajaksi.
Tämä oli yksi syy, miksi hänen paluunsa helluntaiherätyksen pariin estyi Leppävaaran seurakunnassa."
Jouko Piho
Jutussa, kuten kirjassanikin, on paljon myös helluntailaisuudesta, joten arvelen, että se voisi kiinnostaa tämän palstan lukijoita.
Seuraavassa on katkelmia lehden haastattelun niistä osista, jotka koskettavat helluntailaisuuuta.
Jos jotakuta kiinnostaa, mitä muita asioita artikkelissa käsiteltiin, niin koko haastattelu on luettavissa kotisivuillani osoitteesa:
www.kolumbus.fi/jouko.piho/sivu21.htm .
Jos joku on kiinnostunut kirjastani, sitä voi tilata sähköpostitse osoitteesta [email protected] .
Mutta nyt Uusimaa-lehdessä olleet kohdat helluntaitaustastani.
"Kaksi kertaa helluntaiseurakunnasta potkut saanut ja kolmannen kerran yhteisöstä itse eronnut Jouko Piho tunsi jo nuoresta pojasta lähtien, että hänellä on jotakin sellaista sanottavaa, joka aikanaan olisi saatava kirjaksi.
Omakustanteena julkaistu kirjan - "Outo tie. Kamppailuni Jumalan, elämäni naisten ja helluntaiherätyksen kanssa "- saattaminen painoasuun kesti kaikkiaan yhden vuoden ja yhden kuukauden.
Ollessaan 11-vuotias Jouko Piho meni helluntaiseurakunnan raamatulliselle upotuskasteelle, joka toimitettiin Hyvinkään Saalemissa 16.helmikuuta 1958. Kasteen jälkeen hänestä tuli Riihimäen helluntaiseurakunnan jäsen numero 143. Lapsuudenkotinsa uskonnollisuudesta huolimatta kodissa ei kuitenkaan koskaan luettu ruokarukousta eikä jouluevankeliumia. Syitä tähän hän ei saanut koskaan tietää.
Lapsuus - ja nuoruusvuodet olivat hyviä ja tasapainoisia, mutta ahdistuksiakin oli.
- Sain kokea, että miltei kaikki minua tuolloin kiinnostaneet asiat olivat syntiä ja kiellettyjä. Kun Riihimäelle tuli joskus kiertävä tivoli, olisin kernaasti halunnut mennä ajamaan sähköautolla, mutta sehän ei ollut mahdollista. Elokuvissa en saanut käydä, enkä liioin voinut urheilla, koska sekin oli seurakunnan sääntöjen mielestä syntiä, Jouko Piho muistelee kuitenkin vailla katkeruutta.
Tuleva opettaja ja kirjailija omasi hyvän lauluäänen, mutta ei voinut osallistua koulunsa kulttuurikilpailuun. Koulunsa urheilutuntien jalkapallo-otteluissa hän oli varsinainen maalitykki, mutta ei voinut liittyä luokkansa joukkueeseen. Kaikki tämä ahdasmielisyys ja siitä myöhemmin irtautuminen ovat vaikuttaneet hänen elämässään melkoisen paljon ja Pihon mukaan tämä prosessi jatkuu yhä.
Hänen mukaansa on selvää, että tällainen ahdas uskonelämän tulkinta ei säily koko elämän ajan. Kun ikää karttuu, ihminen alkaa saada vaikutteita muualtakin kuin oman kodin ja seurakunnan piiristä.
- Minulla tämä kyseenalaistamien tapahtui, kun kasvoin aikuiseksi ja lähdin pois lapsuuden kodistani opiskelemaan.
Tänä päivänä ja jo kauan sitten hän on ollut sitä mieltä, että mitkään em. mainituista harrastuksista eivät sinällään ole itsessään syntiä. Myöhemmin hänelle on tullut esiin monia muitakin moraalikysymyksiä, jotka hän joutui ratkaisemaan eri tavalla kuin mitä hänelle oli kotona ja seurakunnassa opetettu.
Pihon perhe muutti Lahteen 1961, kun Joukon isä Veikko oli saanut ylhäältä kutsun antautua kokonaan helluntailaisen uskonliikkeen evankelistan työhön. Myös Jouko Piho oli aktiivisesti mukana Lahden Siion -seurakunnan toiminnassa ja piti seurakunnan kokouksessa 15-vuotiaana puheen, jonka sisältöä ihmeteltiin.
Aloittaessaan marraskuussa 2003 puolustaa julkisesti erästä naista, joka oli transsukupuolinen uskova ihminen Piho teilattiin harhaoppiseksi ja häntä epäiltiin jonkun uuden kultin perustajaksi.
Tämä oli yksi syy, miksi hänen paluunsa helluntaiherätyksen pariin estyi Leppävaaran seurakunnassa."
Jouko Piho
Vastaukset 23
Vanhimmat
että yksikään tällä palstalla helluntailaisuuden ihanuutta julistava ei kommentoi tätä juttua millään tavalla...
minunkin lapsuudesta. Aivan samanlaista.Urheilukin oli syntiä. Tällaisesta kasvatuksessa jää traumoja jotka vaikuttaa vielä täysi ikäisenäkin.
Mielestäni näin jälkeenpäin olisi vanhemmat pitänyt laittaa syytteeseen ja päästä vaikka johonkin hoitokotiin siitä ilmapiiristä. Siinä kasvaneena kestää kauan ennen kuin alkaa omat ajatukset olemaan niin kuin ne pitää ollakin terveellä ihmisellä ilman syyllisyyttä.
kerros mulle missä kohtaa raamatussa lukee."kuulu helluntaiseurakuntaan niin sinä pelastut?
Mitä olen seurannut Helluntaiyhteisön muutoksia, niin ainakin ennen he pidättyivät tiukasti Raamatun ohjeistuksiin...............niin kuin lapsi.
Nykyään Helluntai yhteisöön kuuluu jo "iskelmälaulajista" aina kilpaurheilijoihin ja siltä väliltä.
Moni väittää jopa Elviksen kuuluneen Helluntaiyhteisöön.
Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Huorahtavasti pukeutuneet helluntaitytöt ja diskokingin näköiset helluntaipojat ovat tyrkyllä joka laulukilpailuissa hakemassa maallista kunniaa itselleen ja seurakuntien menokin on yhtä tivolia.
löytyy henkikaatajien karnevaaleista.
Suomessa ko. karkeloita esiintyy NM/MetroAreenalla
ja monissa River, City ym. helluntaipaikoissa.
se sentään Jumalan syy ole et ihmiset tekevät seurakunnasta lakihenkisyydellään hyvinkin ahdas mielisen paikan, vastustan itsekkin hyvinkin voimakkaasti uskonnollista kuivuutta johon nykypäivänä syyllistytään myös helluntalaisuuden parissa..Galatalaiskirjeessä kehoitetaan välttämään lakihenkisyyttä mut jostain syystä se vaan pukkaa tulemaan esiin..
sun mielestä pitäisi istua pukupäällä ja suu tiukasti välillä katsellen ympärille onko naapurin Joppe sattunu lähteen kyläileen vai onko se menny hirviporukan kokoukseen..tuttua luterilaiselta puolelta ja onpa sitä nykyisin meillä kotiseurakunnassakin..
...kamppailuni elämäni naisten kanssa...joo minäkin olen "kamppaillut"elämäni naisten kanssa.Raamatussakin lukee Parempi on mennä surutaloon,kuin ilotaloon.
Nyt jälkeenpäin huomaan että KAIKKI tiet ovat olleet outoja.Ainoa oikea tie on JEESUS. olet ollut saatanan talutusnuorassa.Kaksi kertaa potkut saanut.Nehän on vain maallisia potkuja.Minuakin potkittiin päähän Oslossa vuosia sitten ja ihan yllättäen.
tekee kaltaisekseen, seurakunnasta puhumattakaan.
Onko hyvä, että kituuttaa ilkeiden ja tuomitsevien ihmisten seurassa? Vai onko se paha?
Kas, rehellisyys on monesti kipeä asia.
hyvät tavat turmelee.Eikä synnintekiä viihdy pyhien seurakunnassa.Jotenka ihminen yleensä etsii kaltaistansa seuraa,niinkuin sinäkin mainitsit.
Room 10:4. Sillä Kristus on lain loppu vanhurskaudeksi jokaiselle, joka uskoo. Jumalalle me kelpaamme tälläisinä. Sinäkin Jouko.
Isäni menehtyi sydäntulehdukseen syksyllä 1939, jo vähän ennen talvisodan alkua. Äidille jäi huollettavaksi neljä lasta, puolesta vuodesta - kahdeksan vuoden välillä olevia. Minä olin toiseksi nuorin, silloin 5-vuotias.
Silloin ei ollut nykyisen kaltaista sosiaalihuoltoa. Äidin määräsivät armeijan palvelukseen sotilaspukuja huoltamaan ja myöhemmin apuhoitajan pikakurssin kautta apuhoitajaksi kenttäsairaalaan ja sairasjunaan. Isän äiti, Mari-mummi hoiti meitä jonkin aikaa.
Vanhin veljeksistämme oli minuakin itsepäisempi, ja mummi oli pelotellut, että jos olet kovin tottelematon, niin Jumala pudottaa kuuman kiven päällesi. Ehkä sen opetuksen seurauksena veljeni oli nähnyt yöllä painajaisunta, hypännyt uuninpankolle ja osoittanut kädellään eteensä: "Katsokaa! tuolta tulee Jumala."
Poikkeuksellisesti äiti sattui olemaan kotona ja heräsi veljen painajaisunen aiheuttamaan meteliin. Seuraavana aamuna äitini komenteli mummia, "ettei minun lapsiani saa Jumalalla pelotella, meillä on hyvä Jumala" Kun välirauhan aikana enoni vei minut äitini äidin hoitoon, juoksin siellä kesällä 1941 jalkateräni ruosteiseen rautanaulaan.
Jalkateräni turposi tummanpunaiseksi palloksi ja olin kovassa kuumeessa, lopulta aivan tajuttomana. Sitä ennen huomasin mummin ja tätini kuiskailevan Einon mahdollisesta kuolemasta.
Muistin silloin ne äitini lohdulliset sanat, jotka hän toiselle mummille pari vuotta aikaisemmin sanoi, - Meillä on hyvä Jumala, minun lapsiani ei pelotella Jumalalla! Minulla oli ihmeellisen rauhallinen olo kovista kivuista ja kuumeesta huolimatta.
Vaikka 1950-luvulla vallinneen jumalakielteisyyden viemänä minäkin yritin kymmenkunta vuotta rehvastella ateistina, elämän vaikeuksissa ovat äidiltäni viisivuotiaana sattumalta kuulemani sanat palautuneet aina mieleeni:
— Meillä on hyvä Jumala, minun lapsiani ei pelotella Jumalalla — !
Se ajatus on kauniina muistona äidistä, jonka mielipide Jumalasta on suurelta osin auttanut minua vaikeuksienkin kohdatessa tuntemaan Jumala hyvänä Jumalana. Olisiko elimistöni silloin kestänyt sitä rasitusta jos lisätaakkanani olisi ollut kauhean pelottava ja tuomitseva Jumala?
Äitini nukkui pois äitienpäivänä 1995, 84-vuotiaana. Vaikka hän ei erikoisen "uskovainen" ollutkaan — vain tavallinen luterilainen — jäi hänestä paljon kauniita muistoja.
Jalastani vielä sen verran, että kun ruosteinen rautanaula pisti jalkapohjaan, sen aiheuttama tulehduspesäke puhkesi päkiän puolelta, josta tuli - tai oli tullut - paljon verta ja märkää.
Itse olin silloin tajuttomana. Heräsin siihen kun tätini hymyillen pyyhki kylmänkostealla pyyhkeellä otsaani ja kasvojani. Kuume oli laskenut, tulehdus ja turvotus olivat huomattavasti hellittäneet. Vähän sen jälkeen, samana syksynä täytin seitsemän vuotta ja nuorin enoni kaatui rintamalla.
"Meillä on hyvä Jumala", sanoi äideistä parhain.
Kuulostaa hyvin tutulta 60-70 luvun helluntailaisuudelta.
Mutta täytyy muistaa se tosi asia, että tuolloin maailma oli muutenkin erilainen.
Samaa "ahdasmielisyyttä" esiintyi monessa muussakin kirkkokunnassa, ei pelkästään helluntailaisuudessa.
Täytyy myös huomioida se, että parhaansa mukaan helluntailaiset yrittivät lapsiansa kasvattaa.
Monet vanhemmista myöntää virheensä, ja kuka on se, jolla on varaa olla antamatta heille virheitään anteeksi?
Sanotaan, että jälkiviisaus on typerintä viisautta.
On helppo jälkeen päin sanoa miten olisi pitänyt toimia. Syyttelemällä ja katkeroitumalla ei koskaan saada mitään ehjää aikaiseksi.
-Juppe, 70-luvun nuori-
Miksi olet valinnut juuri tämän palstan Uusimaa -lehden jutun ym. ruotimista varten?
Miksi en olisi valinnut juuri tätä foorumia?
Tämähän on helluntailaisuuteen liittyvä keskustelupaikka.
Jouko Piho
Mistä siis keskusteltaisiin? Sinusta vai helluntailaisuudesta?
Jos on kommentoitavaa tai kysyttävää, niin voidaan keskustella mistä vain.
Toin tuon Uusimaa-lehden referaatin tänne mahdolliseksi sytykkeeksi keskusteluun muille ihmisille.
Minulla itselläni ei ole tarvetta sanoa sen enempää. Vastaan siis kyllä, jos joku haluaa kysyä jotakin.
Jouko Piho
Täällähän onkin tarvetta tuontyyppiselle sytykkeelle.
Lapsuuden ja myöhemmänkin ajan kokemuksistani helluntailaisuudessa ei jäänyt katkeruutta.
Jokainen joka lukee elämäkertakirjani Outo tie voi havaita asiallisen otteen, millä kerron vaikeistakin asioista.
Sitä paitsi sainhan minä helluntailaisuuden kautta paljon hyvääkin.
Jouko Piho
[email protected]
www.neos.fi
matt 23, Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!
Jos perheesi teki sinulle ko. väkivaltaa niin he/hän vastaa/vat siitä suoraan Jumalalle. Kun sinut on noin rikottu jo lapsena et voi vaatia enää itseltäsi tai keneltäkään yhtään mitään. Artikkelissasi oli hyvin paljon tuskaa menneisyydestä, enkä ihmettele. Ymmärtänet myös sen että seurakunta erottaessaan on tehnyt ihan oikein. Kapinoit sitä vastaan mitä perheesi on sinulle tehnyt ja kohde on väärä, helluntaiseurakunta/helluntailaiset.
matt 23, Voi teitä, kirjanoppineet ja fariseukset, te ulkokullatut, kun te kierrätte meret ja mantereet tehdäksenne yhden käännynnäisen; ja kun joku on siksi tullut, niin teette hänestä helvetin lapsen, kahta vertaa pahemman, kuin te itse olette!
Jos perheesi teki sinulle ko. väkivaltaa niin he/hän vastaa/vat siitä suoraan Jumalalle. Kun sinut on noin rikottu jo lapsena et voi vaatia enää itseltäsi tai keneltäkään yhtään mitään. Artikkelissasi oli hyvin paljon tuskaa menneisyydestä, enkä ihmettele. Ymmärtänet myös sen että seurakunta erottaessaan on tehnyt ihan oikein. Kapinoit sitä vastaan mitä perheesi on sinulle tehnyt ja kohde on väärä, helluntaiseurakunta/helluntailaiset.