Kuinka kauan voi surra?Onko sille mitattu aika?Miksi ihmiset kysyvät;"miksi vielä itket"?Joskus rakkaus lähimmäistä kohtaan on niin suuri-kuinka sen voisi unohtaa,,,?Aika voi antaa etäisyyttä tapahtumiin,mutta surua ja ikävää se ei poista!Voi mennä-tai yrittää mennä tuskaa pakoon-voi matkustaa kauas pois,muta kun tulee takaisin,sama ikävä on odottamassa!Onko toivoa,että huominen toisi tilalle jotain muuta-ei ehkä rakkautta,mutta jos vain yhdenkin uuden ystävän!!!???
Onko surulle mitattu aika?
Karjalankägönen
61286
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
suru kestää ja ei kai se siitä muuttuisi matkustipa minne vain. Aina se kulkee mukana. Menetin rakkaimpani muutama kuukausi sitten, eikä mikään tule ennalleen. Tapahtuipa mitä vain hän on poissa.
että jokaisella se vie sen oman aikansa.jokainen suree sen aikaa mikä on hänelle sopivaa kunnes on valmis päästämään irti ja jatkamaan elämää ilman surua.muistamaan menetetyn kauniilla muistoilla,ei tuskalla ja ahdistuksella.
en tiedä milloin olen valmis päästämään irti.menen päivän kerrallaan eteenpäin katsoen mitä uusi päivä tuo tullessaan.ja joka päivä mukana se rakkaus jota yhä tunnen sydämessäni häntä kohtaan.ja se ikävä joka repii rikki,ei se hävinnyt mihinkään vaikka yritin sitä paeta.se kulki mukana ja saapui takaisin kotiin mukanani.
tärkeää on kai ettei lopeta elämistä kokonaan.ei kai menetettykään sitä toivoisi.haluaisi että yrittäisin pärjätä ja jatkaa elämistä.haluaisi että olisin taas onnellinen,sitten kun siihen itse olisin valmis.
surun kyynelten läpi paistaa toivo,siihen uskon.toivo on näyttäytynyt pieninä asioina arjessa.jopa täällä palstalla olen nähnyt toivon kipinän,jonkun kirjoittamassa runossa,pienen suloisen lapsen syntymässä on uuden elämän alku ja se toivo joka elää silti vaikka rakas on poissa.pieninä askelina,niin kuin itselle on hyvä kulkea.
Minulla on kaksi surua päällekkäin. Iltaisin tuntuu, että hajoan. Isä kuoli ja kihlaus purkaantui ihan hiljattain. Mietin eilen, miten ihmisen elämä voi muuttua PALJON muutaman kuukauden sisällä. Kriisi on kova paikka ja kaikki parisuhteet eivät sitä kestä. Mielestäni tein oikein siinä, että asetin isän saattohoidon ykköseksi. Jos sitä tuskaa ei joku tajua, ei hän tajua muutakaan.
Suru on tie, joka on kuljettava. Surua ei pääse pakoon. Minusta itsestäni tuntuu, että kotona on paras olla. Täällä voi surra rauhassa.
Voimia sinulle toivotan koko sydämestäni. Uskotaan, että tämä vahvistaa ja elämä kantaa.
helpompi olla,kun olin siellä "kaukana poissa"!Mikään ympärilläni ei ollut muistuttamassa surusta-kaikki oli uutta-ympäristö,ihmiset,kieli,tavat...!Jotenkin sitä vaipui unenomaiseen tilaan ja olo oli jopa onnellinen.Takaisin tultua hyvä olo kesti jopa viikon,ennenkuin tuttu kipu hiipi sydämeen-ikävä ja ahdistus.Toisaalta oli helpottavaa huomata,että sen surunkin voi jo hetkeksi unohtaa!Jos elämäntilanteeni olisi toisenlainen,lähtisin lopullisesti sinne kauas pois,mutta hyvä näinkin,että edes joskus pääsee arjesta pois!!!
suru kulkee mukana vielä 11 vuoden jälkeen. Nytkin alkoi itkettämään asiaa ajatella..välillä pystyy jo ihan asiallisestikkin muistelemaan. Tämä on asia josta ei edes suvun kesken paljon puhuta koska se on kaikille yhtä kipeä. Hautausmaalla en pysty käymään itkemättä, ja monta päivää sen jälkeen on paha olo. On se vuosien myötä hiukan hellittänyt eikä ole koko ajan läsnä, ei välttämättä edes joka viikko enää. En ole varma menisikö jopa kuukausi. Ajatuksissa ja muistoissa kyllä, mutta suru ei aina ole enää läsnä.
Kyseinen ihminen sanoi minulle kun viimeisen kerran näin hänet että " älä ajattele sitä mitä kaikkea me oltais voitu vielä kokee, vaan muistele mitä kaikkee me on ehditty jo tehdä"
Sen mukaan olen yrittänyt asiasta päästä yli.
että tulin kuulluksi!Suru on niin monimuotoinen-miten eri tavalla sen kaikki kokevat!Mutta yhteistä meillä on tämä ikävä ja kaipuu-tuska siitä,mitä on ollut,elämä, joka ei tule takaisin!Elän mukana myös teidän kaikkien surussa-hautausmaa-vaikka lienee kuinka kaunis paikka-se on meille hyytävän kylmä-ikävä luo oudon tunteen,jopa siellä rakkaimman haudalla!!!