yhteistä taivalta miehen kanssa 19 vuotta, josta naimisissa 6 vuotta. 2 lasta toinen täysi-ikäinen ja toinen ala-asteella. yhteisiä harrastuksia vähän ja mies reissuhommissa. tulevaisuus pelottaa kun nuorempi poika rupeaa olemaan siinä iässä muutaman vuoden päästä ettei enää viihdy kotona. minun tunteeni miestäni kohtaan eivät ole rakkautta. pikemminkin vain ystävyyttä. haluaisin pois, mutta mieheni ei tiedä tunteistani. tuskin häntä koskaan rakastinkaan. mitä tekisin. lasten takia olemme minun puoleltani yhdessä vaikka joskus vannoinkin etten lasten takia jää, mutta toisin kävi. omat harrastukset onneksi auttavat purkamaan tätä epätietoista oloa. ehkä tämä joskus selviää.
Jämähtänyt suhde
etelän tyttö
21087
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ensinnäkin on sanottava, että 19 vuotta on hieno taival! Mutta mutta.. miksi ihmeessä miehesi ei tiedä tunteistasi?? Parisuhde on muuttuva olotila ja siitä pitää pitää huolta! Te siis ette puhu tunteistanne toisillenne? MIKSI ETTE?? Se on kestävän suhteen peruspilari.. Alussa teillä varmasti oli rakkautta (miksi muutenkaan olisit hänen kanssaan mennyt naimisiin?). Miksi rakkaus on hävinnyt? Puhe ei auta, sen tiedän, vain teot merkitsevät. Ensinnäkin sinun pitää sanoa kaikki tämä miehellesi, tai sopikaa, että kirjoitatte toisillenne sähköpostin, jossa kerrotte/kuvailette suhteenne nykytilan. Voit varmasti yllättyä, minkälainen mielikuva miehelläsi on teidän suhteesta. Sen tiedän, ettei hän ei pysty näkemään sinun ajatuksiasi! Haet vain harrastuksiesi kautta helpotusta oloosi, mutta muista, että elät omaa elämääsi niin kauan kuin kupsahdat. En ymmärrä, miksi ihmiset seuraavat "tiettyä kaavaa". Elä sitä elämääsi perkele! Sano miehellesi mikä on vialla, puhukaa siitä myös lapsienne kanssa, kysykää heidän mielipidä! PUHUKAA TOISILLENNE!! Älä elä elämääsi lasten takia, tottakai pitää ajatella heidänkin parastaan, mutta he jatkavat elämistään vaikka pois joutuvatkin muuttamaan.. Muillekin tiedoksi, eläkää elämäänne! Jäämällä "huonoon" suhteeseen, suostutte olemaan vain osa jonkun toisen elämää..
Usein on niin, että ihmisillä on mielikuva jostakin ihanasta täydellisestä elämästä, mutta todellisuudessa elämään kuuluu aina huonoja ja hyviä päiviä ja mielenkiinnottomia ja mielenkiintoisia hetkiä, elelee sitten kenen kanssa tahansa. Alku voi olla lupaava, mutta myöhemmin voi tulla parisuhteen helvetti.
Ei rakkaus katoa, se pitää vaan herättää henkiin. On luonnollista että se voi välillä kadota, pitääkö heti lähteä etsimään uutta? Puhaltakaa hiillokseen, ehkä se taas herää, mutta siihen tarvitaan tahtoa.