Lähes kaksi vuotta roikuin eräässä miehessä, elättelin toiveita yhteisestä tulevaisuudesta. Emme koskaan seurustelleet, mutta halusin uskoa, että joskus vielä saisin hänet itselleni.
Nyt olen väsynyt tähän ainaiseen toivomiseen, että hän joskus huomaisi minut ja tunteeni. Huomasiko koskaan? En tiedä. Ainakaan hän ei reagoinut toivomallani tavalla, vaikka mitä yritin.
Lopultakin tajuan, että minun on aika päästää irti turhista unelmistani ja hajottaa pilvilinnani. Eikä tämä nyt niin kipeää tee.. Olo tuntuu vähän turhalta, tyhjältä ja turtuneelta. Mutta jospa se ikivanha klisee ajasta ja haavojen paranemisesta pitäisi paikkansa.
Irti päästäminen on kuitenkin omaksi parhaakseni.
Nyt olen väsynyt tähän ainaiseen toivomiseen, että hän joskus huomaisi minut ja tunteeni. Huomasiko koskaan? En tiedä. Ainakaan hän ei reagoinut toivomallani tavalla, vaikka mitä yritin.
Lopultakin tajuan, että minun on aika päästää irti turhista unelmistani ja hajottaa pilvilinnani. Eikä tämä nyt niin kipeää tee.. Olo tuntuu vähän turhalta, tyhjältä ja turtuneelta. Mutta jospa se ikivanha klisee ajasta ja haavojen paranemisesta pitäisi paikkansa.
Irti päästäminen on kuitenkin omaksi parhaakseni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Hyvä hyvä! Itse olin samassa tilanteessa, ja kerron, että irtipäästäminen on vaikeampaa, kuin ikinä olis kuvitellut. Vieläkin tuskaan sen asian kanssa, ja taistelen itseäni vastaan, etten antaisi periksi.
Mutta lopouttomiin ei kannata vuosia hukata suhteilta, joilla ei ole tulevaisuutta!
Hieno homma, että pystyit tuohon!
Särähtipä korvaan: "Mutta lopouttomiin ei kannata vuosia hukata suhteilta, joilla ei ole tulevaisuutta!"
Niimpä, sen kun tajuaisi itsekin. Mulla vähän eri tilanne kuin teillä, seurustelin vuoden tämän tyypin kanssa ja kumpikin tiesi ettei siitä ikinä tulisi mitään sen enempää.
Siltikin, nyt kun suhde on ohi, ottaa koville selvitä siitä menetyksestä. Ikävää pukkaa ja olo on surkea.
Miksi ei vaan voisi yksinkertaisesti hyväksyä tuon ettei se olisi kannattanut ja olla onnellinen, että se päättyi nyt eikä vuosien päästä?? Mutta kun sydän tekee temppujaan niin ei sille mitään mahda :´(
Paitsi, että mä oon roikkunut tässä miehessä 3,5 vuotta. Välillä on ollut enempi toivoa, mutta nyt tuli viimeinen niitti, eikä toivoa enää ole. Yhtään. Ei ollenkaan. Enää ei voi laittaa hänelle viestiä, eikä meiliä... Ja tuskinpa edes enää ikinä näen häntä. Tuntuu, etten pysty päästämään irti. 3,5 vuotta elämä on pyörinyt (liikaakin) tämän ihmisen ympärillä ja nyt on tyhjä ja paha olo. Suorastaan kuvottaa.
En voi uskoa silmiäni. Istun usein tunti tolkulla täällä suomi24-sivuilla ja tänään jo kolmannen kerran osuu teksti vastaa joka on kuin omasta elämästäni. En kyllä toiveita kovasti elätellyt sillä hän teki sen heti alkuun selväksi. Ja sitä paitsi kyseessä oli kaverin ex ja niihin ei saisi ihastua. mutta minä sitte ihastuin ja rakastuin. Kerroin jopa tunteeni. olin äärettömän mustasukkainen hänestä vaikka olen naimisissa. toivotaan että aika haavat parantaa ja että joskus vielä hänet näkisin ja edes halauksen saisin.
Tämä oli siis naiselta miehelle (E-K).
Jotkut ne ei vaan millään tajua, jos toinen haluaa olla vaan ystävä. Sä ajoit sen pois jo liialla roikkumisellasi ja vaatimalla jotain muuta, mitä mies ei halunnut. Aika epätoivoista. Hyvä että lopultakin kumminkin tajuat, ettei tästä tule yhtään mitään.
sama tilanne, paitsi, että minä olen tehnyt tuon saman päätöksen kertoja. En pysty. En kykene. Hokkanen. Mahdottomuus mulle, mutta toivon sulle jotain parempaa. Mun elämä on tässä ja nyt, mutta kuitenkaan ei ole. Älä luule, et se olis helppoa, se on maailman vaikein asia.