Oli aika, kun hän oli täällä ja aurinko paistoi.Olin onnellinen ja ajattelinkin usein niin. Onneksi ymmärsin olla onnellinen, kun sen aika oli.
Hänen kuolemastaan alkoi toinen aika,se, jossa hän ei enää ole täällä ja sieluni on revitty rikki.Helpotti, kun ymmärsin jakaa ajan kahtia.Sen missä hän oli ja sen missä hän ei ole.Aika helpottaa mutta samalla vääjäämättä etäännyttää.Kummallista, että nyt elän aikaa, missä hän ei ole.Jokaikinen päivä toivon yhä, että hän voisi tulla takaisin tai että heräisin tästä loppumattomasta painajaisesta, joka onkin totta.Joka ikinen aamu pitää herätä maailmaan, jossa hän ei ole.Aina yhtä raskasta.Yritän vain selviytyä "päivä vain ja hetki kerrallansa, siinä lohtu mulle kallehin"-virren mukaan.
Hänen kuolemastaan alkoi toinen aika,se, jossa hän ei enää ole täällä ja sieluni on revitty rikki.Helpotti, kun ymmärsin jakaa ajan kahtia.Sen missä hän oli ja sen missä hän ei ole.Aika helpottaa mutta samalla vääjäämättä etäännyttää.Kummallista, että nyt elän aikaa, missä hän ei ole.Jokaikinen päivä toivon yhä, että hän voisi tulla takaisin tai että heräisin tästä loppumattomasta painajaisesta, joka onkin totta.Joka ikinen aamu pitää herätä maailmaan, jossa hän ei ole.Aina yhtä raskasta.Yritän vain selviytyä "päivä vain ja hetki kerrallansa, siinä lohtu mulle kallehin"-virren mukaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Toivon että selviät ajatustesi kanssa. Toivon että pystyt näkemään uudessa ajassa ilman häntä jotain hyvääkin.
Että edes joku pääsis jatkaman elämäänsä jossa on tarkoitus.Minä tuskin pääsen koskaan asiasta yli.Osa minua kuoli lapseni kanssa, mutta toinen puoli minusta haluaa elää toisen lapsen takia, muuta syytä elää ei enää ole.
Minä olen mielessäni jakanut myös ajan. On se entinen, onnellinen elämä, kun mieheni eli ja tämä nykyinen nk. elämä, joka on rikkinäistä, painajaismaista selviytymistä päivästä toiseen ilman suunnitelmia tai toiveita tai edes ajatuksia tulevaisuudesta.
Olen huomannut puhuvani kaikille: "..silloin entisessä elämässäni sitä ja tätä.."
Entinen ja nykyinen elämäni eroavat toisistaan kuin päivä ja yö, nykyinen on loputon yö.
Menetimme miehemme samoihin aikoihin ja olen yrittänyt selvitä jotenkuten tästä kesästä, niinkuin tietysti sinäkin. En tiedä olenko jakanut elämäni ennen ja nyt aikaan. En kuitenkaan ole vielä muuttanut mitään kodissamme, petaan edelleen vuoteen miehelleni viereeni, en ole voinut siirtää hyllyiltä hänen vaatteitaan tai mitään muutakaan tavaraa. Kesä on ollut vaikea, olen pakottanut itseni kentälle ja jos olen saanut pelikaverin niin muutama tunti kuluu huomaamatta, mutta kotiintulo on sitäkin surkeampaa. Joka toinen päivä ajattelen, etten voi enää asua tässä kodissa ja sitten taas, mihin voisin lähteä tästä yhteisestä kodistamme. Kuljen kuin muukalainen vieraassa kaupungissa tässä ennen niin ihanassa ja rakkaassa paikassa. Nyt vain millään ei ole mitään väliä, ei sillä mitä minulle tapahtuu, eikä sillä mitä tässä kaupungissa tapahtuu, enkä edes halua muutosta tästä olotilasta. Elämä on mennyt ja saa olla. En osaa ajatella, että sillä olisi minulle enää mitään annettavaa. Joku kirjoitti täällä, että kun yksi ihminen, se tärkein, on pois niin koko maailma on tyhjä! Siltähän se tuntuu. Ja kuitenkin - elämä on lahja, ja tällä kaikella on tarkoituksensa. Vielä sitä on vaikea tajuta!
Meillä kaikki tavarat, mieheni vaatteet ym. ovat entisillä paikoillaan. En tiedä mitä vaatteilla tekisin, enkä oikein halua niihin puuttuakaan. Kaikki on niin kuin ennen. Ja olisi varmaan aika oudon näköistä jos hyllyillä ym. olisi tyhjiä aukkoja. Minäkin tottakai laitan viereiselle tyynylle tyynyliinan, ei kai sitä voi ilmankaan jättää.(Peitto ja lakana meillä olikin yhteinen, vuoteen leveys vain 120 cm, nukuimme "lusikat laatikossa"-tyyliin).
Minusta tuntuu, että minä alan pikkuhiljaa selvitä. Työ auttaa. Ei jää niin paljon aikaa funtsailla juttuja. Pakko painaa duunia, maksanhan nyt asuntolainaamme yksin saman verran mitä ennen yhdessä ja melkein kaikki muutkin kulut kaksinkertaistuivat minun osaltani.
Voi, kun osaisin auttaa sinua. En usko, että elämälläsi ei olisi enää mitään annettavaa. Ymmärrän kyllä tuon tyhjyyden tunteen. Luulen, ettei sinun kannata lähteä kodistanne pois, mutta ystäviä sinä tarvitset.
Onko mitään muuta harrastusta golfin lisäksi? Miten olisi opinnot tai matka? Tai olisiko mahdollista ottaa lemmikkieläintä? Muiden ihmisten seuraa tässä tilanteessa kaipaa, varsinkin iltaisin. Itsekin olen iltaisin ihan hermona.
mie aina ajattelen-tää oli ennen kuolemaa-tää kuoleman jäläkkeen!Aika on jakkaantuna kahtia-on vain ennen ja jäläkeen kuoleman!!!
On elämä ennen poikani kuolemaa ja nyt tämä elämä poikani kuoleman jälkeen.
Elämä oli onnellista ennen poikani kuolemaa. Aurinko paistoi. Olin onnellinen poikani ja perheeni kanssa. Meillä oli mukavaa yhdessä. Poikani oli huumorintajuinen. Hän osasi aina sanoa kommelluksista jotain hyvääkin. Olemme perheeni parissa muistaneet noita poikani sanomisia.
Aina en kuitenkaan osannut iloita onnellisesta ajasta ennen poikani kuolemaa. Murheet olivat pieniä, mutta silloin ne tuntuivat suurilta.
Nyt on päinvastoin. Elämä poikani kuoleman jälkeen on ollut raskasta. Murhe ja suru poikani kuoleman jälkeen on suuri. Muut pienet murheet eivät tunnu miltään.
Olen kuunnellut ihmisten murheita. Tottahan kuuntelen, mutta hiljaa mielessäni olen pohtinut, että elämässä pitäisi pysähtyä miettimään, mikä on tärkeintä elämässä. Jos joku työtehtävä ei ole onnistunut odotusten mukaisesti, ei se ole maatakaatava asia. Siitä selvitään.
En tiedä miten selviän poikani menetyksestä. Päivät tulevat ja menevät, mutta eivät ole koskaan samanlaisia. Suru on sama, mutta olotilani vaihtelee. Toisena päivänä tunnen tuskaa ja ahdistusta. Joku päivä on helpompi, saatan muistella poikaani lämmöllä ja rakkaudella. Tämä on se päivä, jolloin itken ikävääni, ehkä sen vuoksi kirjoitankin.
Perheeni, lapset ja mies kannattelevat minua päivästä toiseen. Surumme ja kaipauksemme on yhteinen. Olen kiitollinen, että minulla on perhe. Poikani on edelleen osa perhettäni. Hän elää perheeni muistoissa aina. Poikani on mukanani sydämessäni joka hetki.
Elämä perheeni kanssa ei ole samanlaista kuin ennen. Perheenä, yhdessä jaksamme elämää eteenpäin. Jossain vaiheessa ehkä tunnen, että aurinkokin paistaa. Olen ymmärtänyt, että elämässä tärkeintä ovat ihmissuhteet.
Voimia teille läheisenne menettäneille.
Olen pahoillani menetyksestäsi ja siitä että onni tuntuu kadonneen. Yritä löytää jotakin jota hänen elämässään oli tärkeää yhteistä jota voisit vaalia ja löytää ilon. Hän ei haluaisi että olet onneton ilman häntä vaan että jatkat elämää ja muistat onnellisia yhteisiä hetkiä ja saat niistä voimaa. Niin minun mieheni halusi. Minulla kesti kaksi vuotta päästä jaloilleni, mutta siinä auttoi työ ja yhteiset muistot. Edelleenkin kun tuntuu pahalta muistelen jotain kivaa yhteistä ja jatkan paremmalla mielellä.
Minulla oli loppujen lopuksi onni että ehdimme keskustella ja puhua menetyksestä. Itkin sängyn vierellä ja pyysin anteeksi että itken tulevaa menetystä, jolloin hän vastasi, että arvaa miten pahalta hänestä tuntuu jättää meidät. Vakuutin että pidän huolen lapsista ja se on ollut kantava voima minulla. Kaikille teille menetyksen kokeneille, löytäkää joku yhteinen onnen hetki joka kantaa. Se on auttanut minua