Olen saman kirjoittaja (ainainen arki) ja haluan kysyä ihmisiltä, että mitä he kaipaavat parisuhteelta jos asutaan yhdessä. Minkälaista on arki? kuinka paljon ollaan yhdessä? Kuinka usein harrastetaan seksiä? Mitä naiset vaativat mieheltään? Oma poikaystäväni on nyt jo ainakin selkeästi muuttunut. Hän ottaa minua enemmän huomioon. Olen oikeasti siinä uskossa että hän välittää minusta vaikka monet sanoivat aivan toista... välitän ainakin itse. Ja en pidä itseäni enää riippuvaisena. Pärjään yksinkin. Minulla on hyvä elämä ja se on minun ansiotani ja poikaystäväni on osa elämääni. Mutta kertokaa omista parisuhteista ja minkälaisi hyviä hetkiä teillä on ?? :)
MIKÄ ON NORMAALIA
mikä ei??
51932
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olemme asuneet saman katon alla 6 vuotta. Tästä ajasta olemme suurimmaksi osaksi opiskelleet. Opiskelijen aikana olemme viettäneet jopa 24/7 yhdessä, kesätöiden aikana taas välissä viikot erillään. Tällä hetkellä minä teen etätöitä kotona ja mieheni käy töissä ja opiskelee, joten näemme toisemme aika paljon.
Me harrastamme seksiä ehkä keskimäärin kerran viikossa, joskus joka toinen päivä, joskus taas menee parikin viikkoa ilman. Riippuu ihan tilanteista. Välissä on himokkaimpia aikajaksoja, välissä taas seksi ei ole päälimmisenä mielessä esim. stressin takia.
Arki on varmasti sitä samaa kuin muillakin: puuhailemme omiamme (tietokoneella, salilla, näemme omia kavereita), teemme kotitöitä, katsomme televisiota, laitamme yhdessä ruokaa, käymme lenkillä/pyöräilemässä/hiihtämässä, teemme retkiä jonnekin, käymme kavereiden luona kahvilla tai kutsumme ystäviä kylään, joskus vain istutaan vierekkäin ja luemme kirjoja. Joskus käymme elokuvissa, ravintolassa, jääkiekko-ottelussa, kylpylässä tai vastaavassa, mutta se ei ole sitä tavallista arkea.
Tykkään hemmotella ja helliä miestäni: hieron hänen hartioitaan, ostan hänelle olutta, teen lempiruokaa, valmistan aamupalan, haen aamulehden laatikosta ja pyrin kaikin tavoin helpottamaan hänen oloaan. Hän tekee samoin minulle.
puuhailette yhdessä :)
"
Arki on varmasti sitä samaa kuin muillakin: puuhailemme omiamme (tietokoneella, salilla, näemme omia kavereita), teemme kotitöitä, katsomme televisiota,"
Meidän arki koostu pelkästään noista. Puuhailemme todella paljon omiamme. Minä käyn koulussa, töissä, salilla, urheilen jokapäivä jotain. opiskelen, olen tietokoneella. tjt . yhtä turhaa.. Ehkä joskus teemme yhdessä ruokaa. Siivoamme yleensä niin että poikaystäväni siivoaa keittiön ja minä loput, koska se on vain helpompaa niin :) joskus kyllä se keittiö menee ihan kamalaan kuntoon ja saan passittaa tämän tekemään. EN pidä tästä hänen piirteestään. Joudun tosiaan ensin suuttumaan kun sitten vasta työt tehdään... :/
Seksiä me harrastetaan vähintään joka toinen päivä. Mieheni aloitteesta yleensä.. johon hän on tyytymätön. mutta minkäs teet en osaa haluta ennen kuin jotain tapahtuu.. (normaalia??) Tykkään siitä kun hän kiihottaa minut. kiihotun myös jos näen seksiä harrastettavan (=mahdollissesti tv) tai luen jostakin...
Poikaystävääni pidän erittäin epäurheilullisena verrattuna minuun. hän käy välillä pelaamassa sulkapalloa, mutta siihen se jää... Sen kyllä huomaa vartalostakin. Onko ideoita tähän ongelmaan. Olen jo varmaan vuoden yrittänyt passittaa häntä salille... huonoin tuloksin :/
Me emme oikeastaan retkeile. Kesäisin käymme piknikillä, minun aloitteestani. Onko sekin epänormaalia että minä aina ohjaan meidät ulos ovesta???
Joskus käymme myös elokuvissa, mahdollisesti baareissa. Tai sitten hänen kaverinsa tulevat kylään tai minun. Tai sitten toinen jää kotiin ja toinen lähtee kavereiden kanssa...
Minäkin tykkäsin ennen hemmotella poikaystävääni. Ostin jatkuvasti kaikkea kivaa hänelle (en kylläkään olutta koska sitä menee liiankin usein) .. mutta nykyisin tämäkin on jo ohi. En tunne että hän arvostaa riittävästi tätä ja sitten se on turhauttavaa koska minä en saa osakseni erityistä hemmottelua, paitsi korkeintaan päivittäisen huomion-annokseni (joksi hän sitä kutsuu)...
Eli kertokaaa lisää kokemuksia ja mielipitetiä minun ja poikaystäväni suhteesta. En tiedä joskus missä mennään sillä välitän hänestä ja meillä on onnellisia hetkiä, mutta aina välillä tulee tunne.. että tässäkö tämä on? Olenko näin valinnut elämäni? En tiedä mutta poikaystäväni on niin uskollinen ja hän olisi mahtava isä... ehkä haluan hänestä unelmaisän lapsilleni , mutta nyt muita kokemuksia, mutta niitä en kuitenkaan uskalla ottaa vastaan...
Mielipiteitä ja neuvoja KIITOS!
Niin, kyllähän se omien puuhaileminenkin on tärkeää parisuhteessa. Sillä vaikka sitä onkin pari, ei se oma itse tai yksilöllisyys mihinkään katoa. Tosin sen kultaisen keskitien olisi jostakin löydettävä.
Enkä nyt tiedä, onko television katselu ja kotitöiden teko nyt se kaikista huonoin tapa viettää arkea. Koska miksi sen edes pitäisi mitään juhlaa olla? Jos joskus tuntuu tylsältä, niin sittenhän sitä voi keksiä jotain erikoista: elokuviin lähtöä, saunomista kaveri porukalla, käydä lenkillä yhdessä, tehdä shoppailuretki naapurikuntaan jne.
Olisipa ihanaa harrastaa seksiä vaikkapa joka päivä! Itselläni on menossa tällä hetkellä keskivertoa himokkaampi jakso, joten seksi maistuisi nyt ja heti, kiiitoos! Tärkein seksielämässä on tietysti sen tajuaminen, ettei pitkässä suhteessa halut voi yksinkertaisesti aina mennä yhteen. Välissä ei vain haluta. Tosin silloinkin ainakin minun ja mieheni halut voi herättää hyväilyillä jne.
En tiedä miten saisit mieheesi liikettä. Omani ei harrasta ihan samoja lajeja kuin minä, hän ei esim. käy salilla tai ohjatuissa jumpissa. Tärkeintä olisi varmasti, että miehesi löytäisi itselleen sopivan lajin. Mieheni harrastaa kesäisin rullaluistelua ja talvisin hiihtoa, lisäksi hän käy kaveriporukanssa luistelemassa ja pelaamassa vähän jääkiekkoa/kaukalopalloa silloin tällöin.
Mitä jos kokeilisitte uusia lajeja yhdessä? Joko nämä ovat tuttuja: keilailu (siitä voi olla hyvä aloittaa), sauvakävely (tai power walking ilman sauvoja), frisbeegolf, eli liitokiekko (todella hauska laji!), pyöräily (varmsti kaikille tuttu, siinäkin sykkeen saa ylös), pitkät metsälenkit tai hiihto.
"Me emme oikeastaan retkeile. Kesäisin käymme piknikillä, minun aloitteestani. Onko sekin epänormaalia että minä aina ohjaan meidät ulos ovesta???"
Onhan tuossakin jotain. Ja taitaapa sekin olla melko yleistä, että nainen joutuu ne suunnitelmat tekemään ja patistamaan miehen mukaan :) Mutta hei, tärkeintähän on että hän tekee asioita kanssasi! Sillä on semmosiakin miehiä, joita ei saa ovesta ulos piknikille edes kirveellä...
"Joskus käymme myös elokuvissa, mahdollisesti baareissa. Tai sitten hänen kaverinsa tulevat kylään tai minun. Tai sitten toinen jää kotiin ja toinen lähtee kavereiden kanssa..."
Kuulostaa täysin normaalilta. Onko teillä tapana tehdä ruokaa ystävien kesken? Näin kesällä grillaus on hauskaa ja talvisin voi tehdä tortilloja tai pitsaa tai muuta hyvää.
Jokainen tyylillään ja aikansa kutakin...
Normaalia ei ole loisen elättäminen. Normaaliin eloon liittyy kummankin saman katon alla asuvan yhteinen aherrus taloudellisen tilanteen tasapainottamiseen. Siis EI niin että toinen hankkii kaikki eurot miellyttääkseen loiseläjää, joka satuttuaan hyvälle päälle on jopa ihmismäinen ja "kiltti".
Kuuleppas nyt Jazzzzzaaja, suurin osa maapallon ihmisistä ei ole riippuvaisia toisesta. Suurin osa meistä ahertaa ja kehittää itseään omana itsenäisenä yksilönään.
Tuo oikeus on sallittu sinullekkin. Meillä jokaisella on omat taustamme mutta se ei anna lupaa tuhlata Luojalta lahjaksi saatuja päiviä riippuvaisuus-suhteeseen jonkun täysin itsekkään, laiskan, tyhmän ja epäkypsän ihmisen kanssa. On suorastaan rikollista että Sinä, yritettyäsi eteenpäin työelämassä ja kuntosi kohotuksessa, heität arvokkaat vapaa-ajan minuutit (jota et KOSKAAN tule saamaan takaisin) riitelyyn ja mieltä repivään eripuraisuuteen.
Nuo hetket ovat kaikista kalleimpia elämassäsi, jokainen sekuntti on mennyttä. Eikö järkesikin sano että tuolle miehelle olisi niin paljon parempi kasvaa ja kehittyä yksin ja antaa sinun kehittyä omalla sarallasi. ( Todennäköisimmin tuo laiska mies hankkii toisen nenästä vedettävän höynäytettävän joka on valmis elättämään häntä. Tuollaisia naisia kun riittää pilvin pimein)
Sinulla on paljon oppimista , kuitenkin annettavaa yhteiskunnalle ja itsellesi - tuo kertomasi eripuraisuus ja teidän suunnaton erilaisuus tulee tappamaan sinut henkisesti ennenkuin huomaatkaan.