Nyt on vasta viime päivinä iskenyt tajuntaan että ystäväni on kuollut. Kun ei hänestä ole kuulunut mitään.. Tottakai olen tiennyt että hän on kuollut, mutta varmaan te muut tämän kokeneet ymmärrätte ettei se heti iskostu täysillä tajuntaan. Suru ja ikävä ovat kovat, tuntuu ettei koskaan hellitä.
Aikaisemmin kirjoitin tänne että mitä sanoa saattohoidossa olevalle.. Nyt kun katselin kirjoitusta myöhemmin, tajusin että olen kirjoittanut sen silloin kun ystäväni kuoli, melkein kellonajalleen. En vain vielä silloin tiennyt että hän juuri sillä hetkellä tekee kuolemaa.. Hän siis kuoli 5.6.
Minua puistattaa, kun muistelin niitä unia joita näin hänen sairastuttuaan syöpään. Olin niissä hänen haudallaan, ja puhuin unista muutamalle ystävälleni, ja hekin nyt muistavat miten kerroin niistä.
Miksi en kerennyt käydä häntä katsomassa sairaalassa. Kunpa hän olisi saanut edes yhden lisäpäivän vielä. Miksi elämä on niin epäreilua?! Ei hän voinut olla siellä arkussa joka laskettiin maahan ja peitettiin. Ajatella, en koskaan näe enää hänen iloista ilmettä, hän jaksoi aina olla positiivinen ja luoda iloa ympärilleen.
En tiedä mikä tämänkin kirjoituksen pointti oli, halusin vaan kirjoittaa tästä tuskasta ja kaipuusta :
Aikaisemmin kirjoitin tänne että mitä sanoa saattohoidossa olevalle.. Nyt kun katselin kirjoitusta myöhemmin, tajusin että olen kirjoittanut sen silloin kun ystäväni kuoli, melkein kellonajalleen. En vain vielä silloin tiennyt että hän juuri sillä hetkellä tekee kuolemaa.. Hän siis kuoli 5.6.
Minua puistattaa, kun muistelin niitä unia joita näin hänen sairastuttuaan syöpään. Olin niissä hänen haudallaan, ja puhuin unista muutamalle ystävälleni, ja hekin nyt muistavat miten kerroin niistä.
Miksi en kerennyt käydä häntä katsomassa sairaalassa. Kunpa hän olisi saanut edes yhden lisäpäivän vielä. Miksi elämä on niin epäreilua?! Ei hän voinut olla siellä arkussa joka laskettiin maahan ja peitettiin. Ajatella, en koskaan näe enää hänen iloista ilmettä, hän jaksoi aina olla positiivinen ja luoda iloa ympärilleen.
En tiedä mikä tämänkin kirjoituksen pointti oli, halusin vaan kirjoittaa tästä tuskasta ja kaipuusta :
Vastaukset 1
Vanhimmat
ystäväsi poismenon johdosta!
Tiedän, se on shokkivaihe joka suojelee sinuakin niin kauan kuin olet valmis kestämään totuuden eli sen ettei ystävääsi enää ole.
Enneunet auttaa sinua varmasti kestämään tämän paremmin, niilläkin oli tarkoituksensa.
Miksi? -vaihe on meillä jokaisella tai ainakin minulla oli. Ne jäi kellumaan tyhjyyteen ja vaille vastausta, mutta vielä niihin vastaukset saamme.
Hänen iloinen ilme ja positiivisuus ovat muistona Sinulle surunaikana ja vielä sen jälkeenkin, ehkä siinä on sanomaa sinulle joka auttaa kestämään tämän kipeän aikakauden.
Tätävartenhan tämä palsta on. Hakee lohtua ja saa sitä kun sitä tarvitsee.
Voimia ja halaus Sinulle, Pidä itsestäsi nyt huolta ja hae vaikka ammattiapua pahimpaan oloosi ja muista: älä jää yksin!