Hitto kun tää elämä iskee aina huonot kortit pöytään.
Tilanne on se että mä olen tavannut miehen johon olen ihastunut. Pari sattumusta on ollut joissa tunnepuoli on molemmille vähän avautunut, mitään varsinaisia keskusteluja tai sopimuksia ei ole tehty asian tiimoilla. Tykkään edetä näissä jutuissa hitaasti ja sen mukaan mitä aika näyttää. Ongelma on vain se että meillä on reilusti välimatkaa, joten suhteen ja tunteiden syveneminen on hankalaa, kaikki on pelkästään omien ajatusten ja luottamisen varassa. Miten hitossa mitään voi kehittyä kun matkaa on pitkälti ja juttu todella heikoilla jäillä, nimenomaan semmoisessa vaiheessa kun ihastus on vasta orastavaa ja hämmentävää eikä kumpikaan varmasti ole ihan selvillä omistakaan ajatuksista.
Miten siis tällaisessa tilanteessa olisi paras toimia, tai onko kenelläkään kokemusta samanlaisesta tilanteesta? Ei kukaan tätä ongelmaa voi puolestani ratkaista mutta jos edes vähän vertaistukea saisi..
Tilanne on se että mä olen tavannut miehen johon olen ihastunut. Pari sattumusta on ollut joissa tunnepuoli on molemmille vähän avautunut, mitään varsinaisia keskusteluja tai sopimuksia ei ole tehty asian tiimoilla. Tykkään edetä näissä jutuissa hitaasti ja sen mukaan mitä aika näyttää. Ongelma on vain se että meillä on reilusti välimatkaa, joten suhteen ja tunteiden syveneminen on hankalaa, kaikki on pelkästään omien ajatusten ja luottamisen varassa. Miten hitossa mitään voi kehittyä kun matkaa on pitkälti ja juttu todella heikoilla jäillä, nimenomaan semmoisessa vaiheessa kun ihastus on vasta orastavaa ja hämmentävää eikä kumpikaan varmasti ole ihan selvillä omistakaan ajatuksista.
Miten siis tällaisessa tilanteessa olisi paras toimia, tai onko kenelläkään kokemusta samanlaisesta tilanteesta? Ei kukaan tätä ongelmaa voi puolestani ratkaista mutta jos edes vähän vertaistukea saisi..
Vastaukset 10
Vanhimmat
Mullakin. Ihastus ja yhteydenpito ja paljon matkaa ja vähän muutakin välissä. Toinen on lisäksi joutunut sairaalaan, sattunut pahasti. Enkä tosiaan tiedä mistään mitään, miten toimia kun ei mitään sovittua. Jatkan omaa elämääni kuten ennenkin, käyn katsomassa ja pidän yhteyttä. Kai se aika näyttää. Muutakaan en voi. Kellään ei ole vastauksia.
Minulla oli vuoden päivät kaukosuhde ukkomiehen kanssa, joka lupaili eroamistaan ja vannoi ikuista rakkauttaan... pitkän välimatkan vuoksi ei tapaamisia voinut järjestää kovinkaan usein, viestit ja postit ja soitot olivat ainoa yhteydenpito. Rakastin tätä miestä koko sieluni syvyyksistä asti ja olin hänelle uskollinen. Hän epäili mua koko ajan, teki raskaaksi kun sain selittää joka illan ja hetken, missä milloinkin olin. Hän itse oli aviossa ja hänelle siten oli sallittua kaikki. Väsyin tähän ja pyysin katkoa ja miettimisaikaa, hän jätti minut lopullisesti, yksin ikävän ja kaipauksen kanssa. Tämä on ollut raskas kesä, silti olen hengissä ja uskon vielä siihen oikeaan unelmaan, jota luulin jo koskettaneni. Yhden asian opin, ukkomiesten puheisiin, valoihin ja vannomuksiin ei pidä luottaa!
ja tiedän miltä tuntuu. Onneksi tuo aika on jo takanapäin, ja itsellä elämä hymyilee. Ukkomiehet vaan pönkittävät itsetuntoaan ja nauttivat vallastaan, ja yleensä eivät akkojaan jätä.
joka usein on ihanteellinen...ja sitten kun pettymyksen aika koittaa, petymme itseasiassa omaan kuvitelmaamme. Näin mulle(kin ) kävi!
Tänään näin hänen seulottujen viestiensä "luettelossa" myös sen "toisentoisen" numeron!
En todellakaan haluaisi olla hänen vaimonsa!!!!!!!!!
Haluaisitko..."se toinen olin"...vaihtaa ajatuksia?
Minulla on myös suhde varattuun mieheen, ollut jo vuosia ja uskon yhä, että vielä joskus olemme yhdessä. Välimatkaa on paljon, toisella puolella suomea rakkaani on. Tämä varattuni antaa suhteellemme säännöt, milloin voidaan tavata, milloin viestitellä ja voidaanko joskus soitella. Tämä on aika raskasta odotusta, silti olen sydämeni menettänyt tälle miehelle ja odotan unelmani täyttymistä.
Hei,
Mitäs jos kokeilette meseä :)
siinä yhteyttä saa kätevästi, kun molemmille sopii...
Jos välimatka on niin pitkä, että ette tapaa edes kerran viikossa. Tai jos se on niin pitkä, että se vie voimavarat ja talouden retuperälle, niin sanoisinpa ettei tule kestämään. Kannattaa varoa!
Yksinomaan syvempi tutustuminen on mahdotonta. Te molemmat voitte suunnillanne olla millaisia hyvänsä. Kaikki toisen tavat, ajatukset kaikesta käytännön elämästä, yms. jää kokematta ja näkemättä.
Tapaamisenne on aina pelkkää juhlaa ja molemmat näyttävät parastaan. Tämä on aivan normaalia minkä tahansa suhteen alussa, mutta teiltä varmaan jää huomaamatta toisissanne yhtä sun toista hyvinkin tärkeää.
Kaukosuhteessa on sekin huonous, että on tavallaan varattu, mutta kuitenkin yksin.
En tahdo masentaa sinua, mutta ajattelepa asiaa!
tapausta mieluimmin vakipanoksi kuin suhteeksi! Sama olla ihastunut johonkin tv-tähteen, ihan yhtä utopistista.
Vakipano mikä vakipano!
sinä oppinut niistä korteistasi mitään? Et toden näköisesti! Kyllä olet epätoivoinen tapaus jos nytkin tyydyt johonkin kaukaiseen oman pääsi luomaan satuprinssiin!
Enkä usko että se mieskään ihan täysillä pelaa!
Tämä kaukosuhde-palsta on ehkä kaikkein ahdistuneimpien tyyssija.
No, sinä olet nyt ihastunut - turha sinulle on järkeä puhua!
Onhan se ihanaa ja niiiiinnn romanttista matkustella satoja kilometrejä suuren rakkutensa perään. Aivan kuin olisi lomamatkalla alvariinsa:)
Mikäs sen ihanampaa!
Joo sama tilanne täälä. Jos todella oot itse kiinnostunu tästä ihmisestä niin oot uskollinen ja odotat samaa. Tietty voi kysyä et miten edetään, ei aina vaan voi jatkaa kaukana oloa.