Poikkesin tuolla ellien keskusteluissa ja nauroin aivan kippurassa joidenkin treffikokemuksille. Löytyisiköhän täältä yhtä hupaisia?
Esimerkkinä voin kertoa yhden omistani...
Olin juuri muuttanut uuteen kaupunkiin ja opiskelupaikkani sijaitsi läheisellä pienemmällä paikkakunnalla. En tuntenut ristinsielua.
Poikkesin baariin, joka oli tupaten täynnä ja varovasti änkeydyin pöytään jossa pari äijää ennestään mekasti. Toinen esittäytyi runoilijaksi ja pidin sitä aluksi hyvänä vitsinä, sillä ukko täytti kaikki kliseet: punaviiniä, puolipitkä liuhuletti, riutunut olemus jne. Sitten se kaivoi jonkun kämäsen omakustannerunoelman ja yritti kaupata sitä minulle, ilmeisesti punkkurahat oli lopussa. Kun en ostanut, hän kirjoitti suurieleisesti omistuskirjoituksen läpyskän kanteen ja lausui suureen ääneen: "Ei runoja rahan takia kirjoiteta, vaan kauniiden naisten". Vieläkin luulin että koko homma oli pelkkä känniläisten vitsi.
Jostain kumman syystä suostuin tapaamaan miehen uudestaan, hän asui siellä koulupaikkakunnallani. Sanoin kyllä moneen otteeseen etten halua yhtikäs mitään muuta kuin kavereita. Ja hän vakuutti yhtä usein että olen turvassa hänen kanssaan, hän seurustelee. Olemme ainoastaan ystäviä.
Miekkonen tuli hakemaan minut koululta ja keitti minulle teetä kotonaan, juttelimme niitä näitä. Hän ei mitenkään yrittänyt lähennellä ja kertoi mm. tyttöystävästään. Näytti kuvankin. Tyttö oli kaunis, tummatukkainen ja vähän rock-henkisen oloinen. Jossain vaiheessa mies kaivoi runot kehiin ja päähäni jysähti: "apua, se todellakin luulee olevansa runoilija!" Aloin pikaisesti tehdä lähtöä ja mies heitti minut bussille. Hälytyskellot alkoivat soida päässäni, kun mies vaikutti todella hermostuneelta.
Perjantaina mies ilmoitti tulevansa kaupunkiin ja haluavansa ehdottomasti nähdä minut. En kehdannut kieltäytyä ja niin jouduin kohtaamaan taas tuon punkkukännissä heiluvan, tuulessa huojuvan lyyrisen hahmon, jonka punaisesta nenänpäästä roikkui vesitippa. Jossain vaiheessa sain sanotuksi ettei meidän kaveruudesta ehkä kuitenkaan tulisi mitään, valitin opiskelukiireitä jne.
Painuin kotiin nukkumaan ja yhdeltä yöllä heräsin tekstiviestiin. Siinä kehoitettiin katsomaan ulos. Sytytin rappuvalot ja näin hangessa epämääräisesti tepastellun rinkulan, vasta tovin päästä tajusin että se esitti sydäntä.
Menin takaisin nukkumaan. Neljän jälkeen heräsin uuteen tekstiviestiin. Samainen herra kertoi ettei hänkään voi olla ystäväni, koska rakastaa minua liikaa. "Totuuden ritarina" hän sanoi kertoneensa kaiken tyttöystävälleen ja jättäneensä hänet vuokseni.
Laitoin viestin että valitettavasti olet ymmärtänyt kaiken ihan väärin, älä ota enää ikinä yhteyttä millään tapaa.
Sunnuntai- aamuna huomasin autoni konepellillä keltaisen läikän. Lähempi tarkastelu osoitti että se oli virtsalla piirretty sydän! Karmea mielikuva putkahti päähäni. Liuhulettinen,
heiveröinen wannabe-runoilija seisoo etupuskurilla huojuen punkun ja tuulen yhteisvaikutuksesta, pissien kauhtuneen mustan sarkatakin lomasta rakkaan autoni konepellille!!!
Vein auton samantien kunnon pesuun, mutta tuota mielikuvaa en saa pois päästäni varmaan ikinä. Olen aina tykännyt erikoisista miehistä, mutta tuo "kuseksiva runoritari" oli kyllä hieman liikaa minullekin! :D
Esimerkkinä voin kertoa yhden omistani...
Olin juuri muuttanut uuteen kaupunkiin ja opiskelupaikkani sijaitsi läheisellä pienemmällä paikkakunnalla. En tuntenut ristinsielua.
Poikkesin baariin, joka oli tupaten täynnä ja varovasti änkeydyin pöytään jossa pari äijää ennestään mekasti. Toinen esittäytyi runoilijaksi ja pidin sitä aluksi hyvänä vitsinä, sillä ukko täytti kaikki kliseet: punaviiniä, puolipitkä liuhuletti, riutunut olemus jne. Sitten se kaivoi jonkun kämäsen omakustannerunoelman ja yritti kaupata sitä minulle, ilmeisesti punkkurahat oli lopussa. Kun en ostanut, hän kirjoitti suurieleisesti omistuskirjoituksen läpyskän kanteen ja lausui suureen ääneen: "Ei runoja rahan takia kirjoiteta, vaan kauniiden naisten". Vieläkin luulin että koko homma oli pelkkä känniläisten vitsi.
Jostain kumman syystä suostuin tapaamaan miehen uudestaan, hän asui siellä koulupaikkakunnallani. Sanoin kyllä moneen otteeseen etten halua yhtikäs mitään muuta kuin kavereita. Ja hän vakuutti yhtä usein että olen turvassa hänen kanssaan, hän seurustelee. Olemme ainoastaan ystäviä.
Miekkonen tuli hakemaan minut koululta ja keitti minulle teetä kotonaan, juttelimme niitä näitä. Hän ei mitenkään yrittänyt lähennellä ja kertoi mm. tyttöystävästään. Näytti kuvankin. Tyttö oli kaunis, tummatukkainen ja vähän rock-henkisen oloinen. Jossain vaiheessa mies kaivoi runot kehiin ja päähäni jysähti: "apua, se todellakin luulee olevansa runoilija!" Aloin pikaisesti tehdä lähtöä ja mies heitti minut bussille. Hälytyskellot alkoivat soida päässäni, kun mies vaikutti todella hermostuneelta.
Perjantaina mies ilmoitti tulevansa kaupunkiin ja haluavansa ehdottomasti nähdä minut. En kehdannut kieltäytyä ja niin jouduin kohtaamaan taas tuon punkkukännissä heiluvan, tuulessa huojuvan lyyrisen hahmon, jonka punaisesta nenänpäästä roikkui vesitippa. Jossain vaiheessa sain sanotuksi ettei meidän kaveruudesta ehkä kuitenkaan tulisi mitään, valitin opiskelukiireitä jne.
Painuin kotiin nukkumaan ja yhdeltä yöllä heräsin tekstiviestiin. Siinä kehoitettiin katsomaan ulos. Sytytin rappuvalot ja näin hangessa epämääräisesti tepastellun rinkulan, vasta tovin päästä tajusin että se esitti sydäntä.
Menin takaisin nukkumaan. Neljän jälkeen heräsin uuteen tekstiviestiin. Samainen herra kertoi ettei hänkään voi olla ystäväni, koska rakastaa minua liikaa. "Totuuden ritarina" hän sanoi kertoneensa kaiken tyttöystävälleen ja jättäneensä hänet vuokseni.
Laitoin viestin että valitettavasti olet ymmärtänyt kaiken ihan väärin, älä ota enää ikinä yhteyttä millään tapaa.
Sunnuntai- aamuna huomasin autoni konepellillä keltaisen läikän. Lähempi tarkastelu osoitti että se oli virtsalla piirretty sydän! Karmea mielikuva putkahti päähäni. Liuhulettinen,
heiveröinen wannabe-runoilija seisoo etupuskurilla huojuen punkun ja tuulen yhteisvaikutuksesta, pissien kauhtuneen mustan sarkatakin lomasta rakkaan autoni konepellille!!!
Vein auton samantien kunnon pesuun, mutta tuota mielikuvaa en saa pois päästäni varmaan ikinä. Olen aina tykännyt erikoisista miehistä, mutta tuo "kuseksiva runoritari" oli kyllä hieman liikaa minullekin! :D
Vastaukset 16
Vanhimmat
Perus "rakkauden lähettiläs" toi seuras! ;)
Sanotaan että omalla kohdallani ei ole ollut "hirveitä", mutta yksi aika v-mäinen kokemus.
Täällä treffipalstalla tavattiin, sovittiin sitten livetapaaminen, eikä rouva tullut paikalle. Lähetti seuraavana päivänä viestin että hänen äitinsä oli saanut sairaskohtauksen, eikä hän päässyt tulemaan. Sovittiin toinen tapaaminen, eikä hän vieläkään ilmestynyt. Alkoi taas vituttaan tuo kokemus niin saatanasti!! ;)
kultaa muistot! ;)
Mahtavaa! Kiitos kun jaoit tämän =D Valitettavasti mulla ei tule nyt mieleen kovinkaan kamalia kokemuksia. Hyvät naurut sain!
haluat nauraa lisää, käy soneraplazan ellit-keskustelussa. Nauroin kuollakseni, kaikkeen sitä (pääasiassa naiset) sekaantuukin!
siis se on plaza.fi nykyään ja siellä ellit- keskusteluissa "Kertokaa kauheimmasta treffikokemuksestanne!"
olivat sellaiset kun yksi earl tea tuttavapariskunta järjesti sokkotreffit. Miehen piti olla sarmantti ja kaikin puolin edustuskelpoinen ylkakanditaatti. Mies laittoi kuvansa, joka vaikutti lähinnä Eirin valmiista mallivalokuvastosta repäityltä allasmallilta. Itselläni ei ollut kuvaa joten ulkokuoren tilasta tarjosin hänelle tietoja sisimmästäni. Sovimme tapaamisajankohdan kolmen sepän patsaalle. Olin hermostunut ja mietin mihin pukeudun ja lopulta kävin itiksen elannon rekiltä valitsemassa uusinta kevään kuosia ja pikku Iivarillekin laitoin uuden karkean potkupuvun päälle ja sit mentiin odottamaan kun Tosi miehen piti saapua. Ja paskat sieltä tulikin joku hiton mötkäle et ei mitään järkee.
Miksi valehdella ja laittaa väärä kuva ikäänkuin luulis olevan tekevänsä kauppoja rovaniemen torilla ainoastaan väärä vitonen taskussa.
Ei jummarra.
sellaiset jossa "järkkääjinä" toimivat naisen huolestuneet kaverit (naisia hekin).
Seremoniamestarina toimi varsinainen kanaemo joka hössötti koko illan ympärillä vähän väliä höpötellen, kun kohde ei ollut kuulolla "se on ihan lätkässä sinuun anna mennä nyt vaan".
Okei nainen oli ihan suloinen tyttö, joskin erittäin kokematon. Minä olin varmaan hänen ensimmäinen treffinsä, enkä itsekkään ollut silloin mikään kovin kokenut, poikuus oli kyllä jo mennyt.
Siitä olisi voinut tulla vaikka millainen rakkaustarina, mutta ne kolme naittajaa alkoivat ottaa koko ajan enenmmän ja enemmän pannuun.
Ei hetken rauhaa koko iltana, olo oli kuin jollakin julkkiksella paparazzien tulituksessa, mihin päänsä käänsi, niin aina siellä oli joku suu korvissa ja peukalo pystyssä.
Sen illan jälkeen pakoiolin tuota porukkaa ja etenkin sitä kanaemoa, kuin ruttoa ja taisin antaa ulospäin sellaisen kuvan, että homma ei kiinnosta, vaikka itse kohde oli tosi kiinnostava.
" ...mihin päänsä käänsi, niin aina siellä oli joku suu korvissa ja peukalo pystyssä... "
Tämä oli hauska! ;-D
Ainakin nöyryyttävimmät..
Nainen päätti ilmoittaa tuntia ennen ettei pääsekkään. Itse olin tässä vaiheessa lunastamassa leffalippuja..
Siinä sitten tuli myyjälle todettua.
"Mulla oli varattu 2 lippua tohon helmiä ja sikoja leffaan.. mut tota otankin nyt vaan yhden tohon pirates of the caribeaniin" =D.. oivoi.. tais myyjä arvata mistä oli kysymys.
Noo.. oppia ikä kaikki.. Tyttö lupasi järkätä treffit sit seuraavaks kerraks.. hiljasta oli.
Nuo on kyllä ihan omansalaisia nuo geneverintuoksuiset, elämisen olemuksellisen melankolian syövereissä uivat runoilijat, joiden runous ei kuitenkaan erityisesti räjäytä naisen tajuntaa, sydämestä puhumattakaan.:D Punkun kittaaminenkinhan näillä perustuu usein syvään Väärinymmärretyksi tulemisen kokemukseen. Maailma ei ymmärrä herkkää taiteilijaa, minkä vuoksi sitten kustaan vaikka naisten autojen konepellille sydämiä... 'Ah!:D'
Pahoja treffikokemuksia löytyy kyllä täältäkin. Pahin on ehkä teiniajoilta: omituinen, hintelä pikkumies, josta kerran kaljalle kanssaan lupauduttuani tuli todellinen maanvaiva. Olin tutustunut häneen pinnallisesti tilanteessa, jossa jouduin viettämään aikaa paikkakunnalla, josta en tuntenut juuri ketään.
En tietenkään edes ajatellut kaljalla käymistä mitenkään varsinaisiksi treffeiksi, mutta hemmo tulkitsi tapahtuneen ilmeiseksi lupaukseksi Vakavasta Sitoutumisesta.;D Mies alkoi pommittaa minua räytyvillä rakkaudentunnustuksilla, joihin yritin aluksi reagoida mahdollisimman hienotunteisella ymmärryksellä. Hymyni hyytyi kuitenkin, kun hepun tunneilmaisun tyylilaji yllättäin muuttui dramaattisesti. Törmätessä tämä mies alkoi järjestää mm. teatraalisia shownumeroita kiljuen esimerkiksi vahingoittavansa itseään, jos en suostu viettämään aikaa hänen kanssaan. Ugh. Loppujen lopuksi mies ei ollut enää edes hauska. Ymmärsin kuitenkin, että hänen täytyi olla todella yksinäinen. Selvisi totuus, ettei monikaan nainen varmasti aiemmin ollut kaljallakäyntiseuraksi suostunut.:D
Olen itsekin kyllä mokannut treffejä ja treffien tapaisia... Pahin mokani taitaa olla erään melko tunnetun bändin solisti, jonka kanssa aikoinaan keikan jälkeen menin kuuntelemaan musiikkia majapaikkaansa. Olin niin ihastunut hemmon ääneen, että pyysin häntä laulamaan koko yön biisejään tajuamatta, että äijä oli todellakin jo vetänyt _sen keikankin_ samana iltana. Kuuliaisesti mies lauloi ja soittikin tuntikausia, mutta ääni taisi jossain vaiheessa loppua...
yhtä pienoista miestä kivakin se oli mut kun se pääs pussaus asteelle se tarttui tuntitolkuksi kiinni kuin tarratakiainen ylähuulista valu verikin kun imi kuin lepakko ,ei mulla riittäny aika sen kanssa.
Sustakin voi tulla vielä hyvä tarinoitsija.
sillä minulle ei kerrottu asiasta etukäteen.
Tuttavanaikkonen yritti päästä eroon epäkiinnostavasta kosijasta. Oli keksinyt pukata miestä minulle. Nainen oli jo saanut miehen kiinnostumaan minusta, mm. lupailemalla varman vastakiinnostuksen ja ruokkimalla tuntemiaan miehen haaveita "joo Maija haaveilee tuhatlapsisesta perheestä"... kaiken piti olla helppoa, puuttuihan enää vain minun kylläni.
Mutta... en edes ollut koskaan pitänyt kyseisestä henkilöstä, en edes hyvänpäiväntuttuna. Tunti hänen seurassaan sai minut suorastaan kuolemaan pystyyn. Yhtäkkiä olimme kuitenkin kolmen kesken ravintolassa istumassa iltaa, ilmeisesti "treffeillä".
Nainen alkoi pohjustaa tilannetta. Mies sai selvittää elämänarvonsa, sitten naisihanteensa. Pitkällistä ja piinaavaa. Miehen kerrottua mitä hän olikaan etsimässä nainen tuijotti minua ja naukui kuin lastentarhanopettaja: NO MISTÄ OIKEIN LÖYTYISI SELLAINEN NAINEN? MISTÄ OIKEIN LÖYTYISI? MISTÄ LÖYTYISI?
Se oli elämäni kiusallisin "treffi"tilanne :D joka muistutti lähinnä jotakin komediaelokuvaa, joskaan tätä eivät ymmärtäneet muut kuin minä. Muut olivat ihan täpinöissään.
Kyllästyin jossain vaiheessa tylsään ja paskantärkeään pönötykseen, ja aloin puhella jonninjoutavia vapautuneesti. Mitäs väliä sillä minun kannaltani?
Tätä pidettiin sitten jälkikäteisarvioissa "flirttailuna". Mutta mitä siitä, epäaktiivisuutta taas pidettiin "ujoutena, kun se on niin ihastunut".
Lisää bimbotreffejä!!!!!!
itsellä on pääpiirteittäin ollut ihan mukavia tapauksia kaikki sokkotreffitkin, mutta...
muutamia on baarituttavuuksia joiden kanssa on palanut sitten hihat jossain vaiheessa ja hyvinkin nopeasti jopa. Yksi tuttavuus oli sellainen, että näin häntä aina silloin tällöin baarissa ja kertoili, kuinka hänen tyttöystävänsä oli hänet jättänyt ja itkeskeli lopulta sitten sitäkin- kerran olin sitten kiltti ja otin hänet yöks lähibaarista kotiini nukkumaan. Sanoin, ettei sitten muuta kuin nukuta. Intoutui sitten muutakin yrittämään, mutta ei siitä mitään tullut kuitenkaan a) miehellä ei seissyt b) hän yritti vakuuttaa itselleen, että hänen on tehtävä se kuitenkin jotta pääsisi exästään c) miestä itketti. Olin kyllä hippasen ihmeissäni tästä kaikesta. Mies sanoi sitten, ettei voikaan jäädä nukkumaan ja lähti pois. Siitä lähtien n. kuukauden hän soitteli minulle joka pe ja la ilta kun alkoi olemaan "kunnon kuosissa" ja kännissä oli aina niin, ettei hänen kanssaan voinut keskustella kun ei osannut sanoa kuin "kyllä, kyllä"(sanoin, että soita seurv.päivänä kun olet selvinnyt mutta ei). Soitteli n.20 kertaa illan aikana ja milloin olin baarijonossa, milloin ravintolassa, milloin spudarijonossa annoin muiden vastailla lopulta luuriin - yksi mies sitten tajusi kerran puhelimeen huutaa, että "jätä nyt saatana mun tyttöystävä rauhaan äläkä soittele sille enää" sen jälkeen ei kuulunut enää mitään.
Toinen kerta oli, kun tapasin miehen yhtenä vappuna ja hän ilmeisesti minuun sitten ihastui ihan totaalisesti... Pikäaikaisena sinkkuna ahdistuin välittömästä kun hän lähetti minulle parisenkymmentä viestiä n.viiden minuutin välein jo seuraavana päivänä ja soitti parisen kertaa. Jokainen viesti kertoi, kuinka hän haluaa olla lähelläni ja suukotella jne... Ajattelin, että ei voi olla totta mä haluan tuosta eroon samantein ja hän sen hyvin nopeasti sitten ymmärsikin, kun kerroin etten ole ihan yhtä kiinnostunut.
No ... näitä nyt ei ihan treffeiksi voi sanoa, mutta kokemuksia nämäkin.
sanon ja myönnän, että olen järjestänyt joillekin miehille kamalimmat treffit millä koskaan ovat olleet.
Mutta se johtuu siitä vaan, että minuu on alkanut kesken kaiken kyllästyttämään ja vastapeluri kun on repinyt jonkun käsityksen minusta, niin hiljaa mielessäni olin päättänyt "no, antaa mennä koko tuutin täydeltä" tai tyyppi jäänyt huiputtamisesta kiinni.
Yhdelle miehelle rukoilin hänen syntejään anteeksi ja olin kiihko uskovainen, kunnes tyyppi katosi vessareissulla.
Yhden kanssa lätisin horoskoopeista, että kaveri meinas pudota.
Yhden kanssa pakenin tanssilattialle tanssimaan ja jätin pöytää istumaan.
Ja muutamat, kun en ole tiennyt kuinka voi tarpeeksi nätisti sanoa, ettei kiinnosta siinä mielessä tippaakaa, kun olisi tehnyt samantien kääntyä ympäri, niin ulkonäön perusteella.
Oon ollut joo ihan kamala treffikumppani johtuen kanssa siitä, että vääristä syistä lähtenyt treffailee. Syystä tylsää elämään tekemistä, kun muuten olis frendit alkanut järkkäilemään sokkotreffei heidän tuttaviensa kanssa.
Mut pakko sanoo, kyl toisilla miehillä oli hauskaakin, jos aattele sillä et monilla meinas tai lenskin välillä juomat suusta.
Voihan mua, mut ei se haittaa, kun en oo aikoihin käynyt yksilläkään treffeillä, eikä tätä nykyään riitä aikakaan. :)
tuli mieleen tuosta ed. tekstistä... Olen itsekin sortunu "tekemään treffeistä kamalia" jos en ole ollut niin kiinnostunut tapaamastani kaverista.
Parrat ja pitkät tukat on mulle ihan turn-off ja kerran kun mies kyseli niistä itse mielipidettä niin kerroin, että ovat mielestäni epäsiistejä molemmat ja mä olen vielä allerginenkin parroille jos ne koskettavat mua ... ;D eh, puoliksi tuo viim. kyllä tottakin, kun on herkkä iho mulla...
Sitten en ymmärrä yhtään miksi miehet yrittävät lähennellä heti ensimmäisellä tapaamiskerralla, ottaa kädestä kiinni, halailla ja pusutella. Muutamia kertoja jos vaikka vain viesteilty ja netissä "tavattu", tarkoittaako se, että jos lähtee treffeille niin on automaattisesti kiinnostunut heti ja haluaa jotain läheisyyttä...? Mä saan ainakin hirveen pakokauhun ja viimesetkin kiinnostukset lähtee ja olen näissäkin tilanteissa onnistunut pamauttamaan aika törkeästi kommenttia ja loukannutkin ehkä, vaan kun ei hyvällä ymmärretä.