Poikkesin tuolla ellien keskusteluissa ja nauroin aivan kippurassa joidenkin treffikokemuksille. Löytyisiköhän täältä yhtä hupaisia?
Esimerkkinä voin kertoa yhden omistani...
Olin juuri muuttanut uuteen kaupunkiin ja opiskelupaikkani sijaitsi läheisellä pienemmällä paikkakunnalla. En tuntenut ristinsielua.
Poikkesin baariin, joka oli tupaten täynnä ja varovasti änkeydyin pöytään jossa pari äijää ennestään mekasti. Toinen esittäytyi runoilijaksi ja pidin sitä aluksi hyvänä vitsinä, sillä ukko täytti kaikki kliseet: punaviiniä, puolipitkä liuhuletti, riutunut olemus jne. Sitten se kaivoi jonkun kämäsen omakustannerunoelman ja yritti kaupata sitä minulle, ilmeisesti punkkurahat oli lopussa. Kun en ostanut, hän kirjoitti suurieleisesti omistuskirjoituksen läpyskän kanteen ja lausui suureen ääneen: "Ei runoja rahan takia kirjoiteta, vaan kauniiden naisten". Vieläkin luulin että koko homma oli pelkkä känniläisten vitsi.
Jostain kumman syystä suostuin tapaamaan miehen uudestaan, hän asui siellä koulupaikkakunnallani. Sanoin kyllä moneen otteeseen etten halua yhtikäs mitään muuta kuin kavereita. Ja hän vakuutti yhtä usein että olen turvassa hänen kanssaan, hän seurustelee. Olemme ainoastaan ystäviä.
Miekkonen tuli hakemaan minut koululta ja keitti minulle teetä kotonaan, juttelimme niitä näitä. Hän ei mitenkään yrittänyt lähennellä ja kertoi mm. tyttöystävästään. Näytti kuvankin. Tyttö oli kaunis, tummatukkainen ja vähän rock-henkisen oloinen. Jossain vaiheessa mies kaivoi runot kehiin ja päähäni jysähti: "apua, se todellakin luulee olevansa runoilija!" Aloin pikaisesti tehdä lähtöä ja mies heitti minut bussille. Hälytyskellot alkoivat soida päässäni, kun mies vaikutti todella hermostuneelta.
Perjantaina mies ilmoitti tulevansa kaupunkiin ja haluavansa ehdottomasti nähdä minut. En kehdannut kieltäytyä ja niin jouduin kohtaamaan taas tuon punkkukännissä heiluvan, tuulessa huojuvan lyyrisen hahmon, jonka punaisesta nenänpäästä roikkui vesitippa. Jossain vaiheessa sain sanotuksi ettei meidän kaveruudesta ehkä kuitenkaan tulisi mitään, valitin opiskelukiireitä jne.
Painuin kotiin nukkumaan ja yhdeltä yöllä heräsin tekstiviestiin. Siinä kehoitettiin katsomaan ulos. Sytytin rappuvalot ja näin hangessa epämääräisesti tepastellun rinkulan, vasta tovin päästä tajusin että se esitti sydäntä.
Menin takaisin nukkumaan. Neljän jälkeen heräsin uuteen tekstiviestiin. Samainen herra kertoi ettei hänkään voi olla ystäväni, koska rakastaa minua liikaa. "Totuuden ritarina" hän sanoi kertoneensa kaiken tyttöystävälleen ja jättäneensä hänet vuokseni.
Laitoin viestin että valitettavasti olet ymmärtänyt kaiken ihan väärin, älä ota enää ikinä yhteyttä millään tapaa.
Sunnuntai- aamuna huomasin autoni konepellillä keltaisen läikän. Lähempi tarkastelu osoitti että se oli virtsalla piirretty sydän! Karmea mielikuva putkahti päähäni. Liuhulettinen,
heiveröinen wannabe-runoilija seisoo etupuskurilla huojuen punkun ja tuulen yhteisvaikutuksesta, pissien kauhtuneen mustan sarkatakin lomasta rakkaan autoni konepellille!!!
Vein auton samantien kunnon pesuun, mutta tuota mielikuvaa en saa pois päästäni varmaan ikinä. Olen aina tykännyt erikoisista miehistä, mutta tuo "kuseksiva runoritari" oli kyllä hieman liikaa minullekin! :D
Esimerkkinä voin kertoa yhden omistani...
Olin juuri muuttanut uuteen kaupunkiin ja opiskelupaikkani sijaitsi läheisellä pienemmällä paikkakunnalla. En tuntenut ristinsielua.
Poikkesin baariin, joka oli tupaten täynnä ja varovasti änkeydyin pöytään jossa pari äijää ennestään mekasti. Toinen esittäytyi runoilijaksi ja pidin sitä aluksi hyvänä vitsinä, sillä ukko täytti kaikki kliseet: punaviiniä, puolipitkä liuhuletti, riutunut olemus jne. Sitten se kaivoi jonkun kämäsen omakustannerunoelman ja yritti kaupata sitä minulle, ilmeisesti punkkurahat oli lopussa. Kun en ostanut, hän kirjoitti suurieleisesti omistuskirjoituksen läpyskän kanteen ja lausui suureen ääneen: "Ei runoja rahan takia kirjoiteta, vaan kauniiden naisten". Vieläkin luulin että koko homma oli pelkkä känniläisten vitsi.
Jostain kumman syystä suostuin tapaamaan miehen uudestaan, hän asui siellä koulupaikkakunnallani. Sanoin kyllä moneen otteeseen etten halua yhtikäs mitään muuta kuin kavereita. Ja hän vakuutti yhtä usein että olen turvassa hänen kanssaan, hän seurustelee. Olemme ainoastaan ystäviä.
Miekkonen tuli hakemaan minut koululta ja keitti minulle teetä kotonaan, juttelimme niitä näitä. Hän ei mitenkään yrittänyt lähennellä ja kertoi mm. tyttöystävästään. Näytti kuvankin. Tyttö oli kaunis, tummatukkainen ja vähän rock-henkisen oloinen. Jossain vaiheessa mies kaivoi runot kehiin ja päähäni jysähti: "apua, se todellakin luulee olevansa runoilija!" Aloin pikaisesti tehdä lähtöä ja mies heitti minut bussille. Hälytyskellot alkoivat soida päässäni, kun mies vaikutti todella hermostuneelta.
Perjantaina mies ilmoitti tulevansa kaupunkiin ja haluavansa ehdottomasti nähdä minut. En kehdannut kieltäytyä ja niin jouduin kohtaamaan taas tuon punkkukännissä heiluvan, tuulessa huojuvan lyyrisen hahmon, jonka punaisesta nenänpäästä roikkui vesitippa. Jossain vaiheessa sain sanotuksi ettei meidän kaveruudesta ehkä kuitenkaan tulisi mitään, valitin opiskelukiireitä jne.
Painuin kotiin nukkumaan ja yhdeltä yöllä heräsin tekstiviestiin. Siinä kehoitettiin katsomaan ulos. Sytytin rappuvalot ja näin hangessa epämääräisesti tepastellun rinkulan, vasta tovin päästä tajusin että se esitti sydäntä.
Menin takaisin nukkumaan. Neljän jälkeen heräsin uuteen tekstiviestiin. Samainen herra kertoi ettei hänkään voi olla ystäväni, koska rakastaa minua liikaa. "Totuuden ritarina" hän sanoi kertoneensa kaiken tyttöystävälleen ja jättäneensä hänet vuokseni.
Laitoin viestin että valitettavasti olet ymmärtänyt kaiken ihan väärin, älä ota enää ikinä yhteyttä millään tapaa.
Sunnuntai- aamuna huomasin autoni konepellillä keltaisen läikän. Lähempi tarkastelu osoitti että se oli virtsalla piirretty sydän! Karmea mielikuva putkahti päähäni. Liuhulettinen,
heiveröinen wannabe-runoilija seisoo etupuskurilla huojuen punkun ja tuulen yhteisvaikutuksesta, pissien kauhtuneen mustan sarkatakin lomasta rakkaan autoni konepellille!!!
Vein auton samantien kunnon pesuun, mutta tuota mielikuvaa en saa pois päästäni varmaan ikinä. Olen aina tykännyt erikoisista miehistä, mutta tuo "kuseksiva runoritari" oli kyllä hieman liikaa minullekin! :D
Vastaukset 11
Vanhimmat
Tapasin opiskelu aikana ihan ok tuntuisen miehen paikallisessa yökerhossa. Minä kännissä, hän ei ollut. Joten sen takia varmaan se arvostelukyky petti TODELLA pahasti!
Sovittiin sitten diskossa tapaaminen, ja vaihdettiin numeroita.
Mutta voi kiesus niitä juttuja kun tapasin tän kaverin näillä surullisen kuuluisilla ensi treffeillä...
-Mä en koskaan tuu sua lyömään tai muuta satuta. (tää lause tuli vaikka kuinka monta kertaa, eli mitenhän oikeasti asian laita on, ihme vakuutteliua...)
-Nyt kun me seurustellaan niin haluun olla sulle rehellinen. Mä olen istunut vankilassa, mut mä ihan oikeesti tehnyt mitään. Enkä mä sulle ikinä mitään tekis, siis löis tai mitään muuta.
-Kulta, sä et saa sitten enää lihoo yhtään ton enempää. Eikä olis pahitteeks jos pari kiloo tippus (tuolloin olin 170/60, eli ihan hirveen lihava olin tuolloin)
-Olin juuri muutamaan viikkoa aiemmin pikku onnettomuudessa menettänyt yhden sormen. Ja mies kommentoi siihen näin: No ei kai toi haittaa jos yks sormi puuttuu, mut kyl mä sitten miettisin jos sulta puuttus kaks. (mulla oli vielä käsi paketissa, ja pakko sanoa että jäin vähän huuli pyöreenä kattomaan)
-joka toinen lause alkoi: Nyt kun me sitten seurustellaan.
-Sitten kulta kun me muutetaan yhteen asumaan, mä tiedän että sä tykkäät siivota, pestä pyykkiä ja tiskata mulle. Ostetaan sulle sitten fairya että sun kädet pysyy pehmeinä. (toi loppulause oli mun mielestä kaikista paras!!! Heh, "ostetaan sulle fairya että kun kädet pysyy pehmeinä")
Loppu treffit sitten meni siihen että yritin epätoivoisesti tehdä lähtöä, ja hoin hullun lailla:
"siis ymmärräthän sä että me ei seurustella ja parempi että hukkaat mun numeron kokonaan"
En uskaltanut ihan suoraan lähteä kävelemään kun tyyppi oikeesti näytti siltä että oli vetänyt jotain. Ja pelkäsin että jos suututan sen, se käy päälle tai jotain vastaavaa.
Ja nämä kaikki helmet hän kertoi ekoilla treffeillä. Siis että mä halusin juosta karkuun ja lujaa. Kaikista pelottavinta oli se että kaveri oli OIKEESTI tosissaan.
Sitten tää kyseinen sankari soitteli mulle puolen vuoden ajan. Tuolloin minulla oli vielä lankapuhelin, eli en nähnyt soittajaa...
Eräänkin kerran kun ekoista (ja ehdottomasti VIKOISTA)treffeistä oli kulunut jo kuukausi. Tää herra soitteli kaljoissaan keskellä yötä, ja kertoi kuinka on niiiiin upeeta ja mahtavaa että kun hän on ryyppäämässä niin tyttöystävä istuu kotona, ja niin sen homman pitää mennäkkin. Ja vaikka kuinka yritti jankuttaa että ME EI SEURUSTELLA, JA LAKKAA SOITTELEMASTA, mikään ei mennyt jakeluun.
Samassa puhelussa muuten kertoi että hänellä on seuraavalla viikolla synttärit, ja olettaa että mää leivon hänelle täytekakun. KIESUS!!!
Pari kertaa se kävi oven takana. Luojan kiitos ovisilmälle (osotteen saa kun soittaa numero tiedusteluun)
No, vaihdoin numeroa loppu viimein. Vaikee varmaan arvata minkä takia...
Niinpä tää kaveri sitten otti selville meidän perheen koti-kotinumeron.
(olin hänelle kertonut missä pikku kylässä olin nuoruuteni asunut eli mistä olin kotoisin, tai ainakin luulen niin koska en keksi muuta selitystä miten tää kaveri sai perheen numeron selville)
Eli kaveri jatkoi terrorisointia sitten soittelemalla muulle perheelle, kyselemällä numeroa ja missä mä oikein olen kun olen hävinnyt kokonaan ja numerokaan ei toimi. Ja yritti muutekin jutella mukavia puhelimessa kun kerta minun kanssa kerta seurustelee.
Loppuen lopuksi kävi niin että kun perhe teki selväksi että minun numeroani ei tipu missään nimessä. Alkoi tää äijä lirkutella 12 -vuotiaalle siskolleni puhelimessa ja ehdotella treffejä.
Siis kiesus sentään. Tosiaan en olis uskonut että tollasia vois ees olla. Pakko sanoa että sillon ekan kerran kun diskossa tavattiin, tää kaveri vaikutti ihan selväjärkiseltä. Hän selvinpäin ja minä olis "suht" (eli aivan perseet) pätkässä. Eli ei arviointikykykään minulla ihan kohdillaan ollut.
Tää voi kuullostaa todellakin uskomattomalta. Mutten meinaa itekkään välillä uskoa kun mietin tota koko hommaa.
Tänä päivänä jos tollasta tapahtus, soittasin poliisille samoin tein ja hakisin lähestymiskieltoa.
Heh, mut pakko kai se on sitten loppu viimein tunnustaa ja leijua tässä vaiheessa, että olen se minäkin johonkuhun tällä vaatimattomalla ulkonäöllä ja huonolla luonteella tehnyt syvän vaikutuksen.
Minähän pääsin siis todella helpolla, tyyppi ei enää ikinä ilmottautunut.
Hassuja ja näitä pelottaviakin tarinoita löytyy lisää tuolta plaza.fi ellit-keskusteluista -->suhteita ja kohtaamisia--> Kertokaa kauheimmasta treffikokemuksestanne!
toimintamalli on se, että kuuntelee niitä hälytyskelloja päässään, heti kun ne alkavat soida. En mitenkään ole tässä ohjeiden antajan asemassa, mutta tiedän kokemuksesta jotain tuollaisistakin tapauksista.
Häiriintyneillä ihmisillä saattaa joskus olla taipumus käsittää pelkkä perusystävällisyyskin tai vain tavanomainen tutustuminenkin erikoisesti. Korostunut määräily ja omistamisenhaluisuus ovat mm. sellaisia piirteitä, joiden perusteella kannattaa juosta karkuun ja lujaa...
Sinä olet varmasti oppinut kokemuksestasi paljon. Ehkä laiha lohtu, mutta voit onnitella itseäsi ainakin siitä, että tunnistat nuo ns. vääräntyyppiset ihmiset nyt helpommin, etkä varmasti lankeaisi samanlaiseen enää uudestaan.
siis että se halus muutakin kun maksaa kaiken ja pitää huolta, että et mee perseissäs tekemään mitään oikeesti pahaa ittelles.
Ja pahinta kaikesta, se halus olla enemmänkin sun kanssa, eli osoitti aitoa kiinnostusta.
Siis hui hirviää! Saunan taakse tollaset tunteilla eläjät.
No ei vedä vertoja sun treffeille, mutta laitan kuitenkin.
Mies/poika halusi välttämättä viedä minut ravintolaan. Yritin vihjata, että jos vaikka kahville tai jotain, sillä en useinkaan edes tykkää käydä ulkona syömässä. Mut siis ei. Eikun ravintolaan... No ensinnäkin ei pitänyt ovea auki ynna muut pikku jutut... Sit siinä ruokaa valkatessa valitteli kuinka kallista kaikki on... Valitteli myös ruuan huonosta laadusta. Valitteli sitten parista muustakin asiasta... hoh hoijaa... Noh kuitenkin halusi maksaa laskun, ihme kyllä, mutta siitäpä tuli minulle todella vaivautunut olo kun se niin kovasti oli valitellut sitä hintaa... Kaiken huipuksi hänen hengitys haisi aika pahalle.
Oli aika kurjat treffit.
-epähygieenisyys
-haju
-mustat kynnenaluset
-liian pitkät kynnet
-nörtti
-mammanpoika
-saamaton hissukka
-puhuu hiljaa ja epäselvästi
-epävarma
-huono ryhti
-huonot hampaat
-vyölaukku
-pussihousut
-lökäpöksyt
-pihi
-puhuu rahasta
-ehdottelee seksiä heti
-puhuu seksistä heti
-ei kuuntele mua
-rikkinäiset, paskaset, vanhat vaatteet
Vyölaukkuun en ota kantaa vaikka sitä en "ymmärräkään", mutta...
"-puhuu rahasta"
Siis mitä kamalaa rahassa tai siitä puhumisessa on? Vai kysykö se sulta hintaa :-)
Kerran tapasin yhden miehen jonka tunsin kyllä entuudestaan mutta virallisesti treffeillä emme koskaan olleet olleet. Tarkoitus oli vaan käydä jossain pikaisesti, oli muistaakseni torstai, minulla töitä aamulla ja miehellä hammaslääkäri, sillä hänen hammasta jomotti aika pahasti.
Saatuipa sopivasti että matkalla jonnekin hän sai puhelun ystävältään, jonka minäkin tunsin jotenkuten, ja saimme kutsun hänen kotibileihinsä. Noh, ajateltiin, että mennään sinne katsomaan, että mitä tapahtuu. Paikka olikin jossin hevon kuusessa mutta jo kortelin päästä kuuli, että missä. Siellä oli ihan DJ ja kaikki. Hirvee biletys päällä tietty. Noh jotta pääsisimme "tunnelmaan" otimme vähän boolia jne. ja kappas vaan pian olimmekin menossa jonnekin klubbaamaan. Oli ihan kivaa joo mutta klo 4 aamulla kun paikka sulkeentui satoi vettä, oli jäätävän kylmä. Eikä kummallakaan ollut mitään hajua missä olimme tai miten pääsis kotiin. Pari tuntia nyhjättiin jossain bussikatoksessa nenät sinisinä ja keskusteltiin syntyjä syviä... ajoittain luulin että vajoan koomaan, mutta varmaan nukahtelin. Noh aamu se alkoi sarastaa ja käveltiin...käveltiin... käveltiin ja jossain vaiheessa tuli juna-asema vastaan. Jotenkin selvisin kodin kautta töihin ajoissa :D Mies ei koskaan selvinnyt hammaslääkäriin, mutta kuulemma tequilashotit oli desinfioinut sen jomotuksenkin pois...
voiko ihminen tuntea noin sairasta antipatiaa ketään kohtaan? Miten, miten te pystytte moisen annoksen inhoa keräämään??
onko joku noin aivopesty?
kaikki taitavat lukea ihan molempia...
En edes tiennyt, että ne olivat treffit, sillä minulle ei kerrottu asiasta etukäteen. Muutoin en olisi ollut käytettävissä. Lupailee hyvää "rakkauden" kannalta, eikö vaan?
Tuttavanaikkonen yritti päästä eroon epäkiinnostavasta kosijasta. Oli keksinyt pukata miestä minulle. Nainen oli jo saanut miehen kiinnostumaan minusta, mm. lupailemalla varman vastakiinnostuksen ja ruokkimalla tuntemiaan miehen haaveita "joo Maija haaveilee tuhatlapsisesta perheestä"... kaiken piti olla helppoa, puuttuihan enää vain minun kylläni.
Mutta... en edes ollut koskaan pitänyt kyseisestä henkilöstä, en edes hyvänpäiväntuttuna. Tunti hänen seurassaan sai minut suorastaan kuolemaan pystyyn. Yhtäkkiä olimme kuitenkin kolmen kesken ravintolassa istumassa iltaa, ilmeisesti "treffeillä".
Nainen alkoi pohjustaa tilannetta. Mies sai selvittää elämänarvonsa, sitten naisihanteensa. Pitkällistä ja piinaavaa. Miehen kerrottua mitä hän olikaan etsimässä nainen tuijotti minua ja naukui kuin lastentarhanopettaja: NO MISTÄ OIKEIN LÖYTYISI SELLAINEN NAINEN? MISTÄ OIKEIN LÖYTYISI? MISTÄ LÖYTYISI?
Se oli elämäni kiusallisin "treffi"tilanne :D joka muistutti lähinnä jotakin komediaelokuvaa, joskaan tätä eivät ymmärtäneet muut kuin minä. Muut olivat ihan täpinöissään.
Kyllästyin jossain vaiheessa tylsään ja paskantärkeään pönötykseen, ja aloin puhella jonninjoutavia vapautuneesti. Mitäs väliä sillä minun kannaltani?
Tätä pidettiin sitten jälkikäteisarvioissa "flirttailuna". Mutta mitä siitä, epäaktiivisuutta taas pidettiin "ujoutena, kun se on niin ihastunut".
Lisää bimbotreffejä!!!!!!
Tapasin "upseerin ja herrasmiehen" tokilla treffeilla, jotka vietimme
hänen kavereidensa kanssa yökerhossa. Istuin käytännössä
yksin ja hän keskittyi kavereidensa kanssa jutteluun. Siis samojen
tyyppien, jonka kanssa vietti kasarmilla yöt ja päivät. Häivyttyäni
"unelmatreffeiltä" kadetti juoksi vielä perääni ja ihmetteli
äkillistä poistumistani.