Noniin.. minäkin siis löysin itseni toisen naisen roolista. Alunperin en tiennyt miehen aviovaimosta mitään, mutta kun asia selvisi, päätin, niin kipeältä ja väärältä kuin se tuntuikin, unohtaa miehen. Valehtelin jopa miehelle löytäneeni rakkauden toisaalta. Tunteeni tätä varattua miestä kohtaa ovat edelleen erittäin voimakkaita (sanoisin rakastuneeni häneen, jos se ei tässä yhteydessä tuntuisi niin väärältä), mutten halua tieten tahtoen satuttaa itseäni tai muita jatkamalla tätä sairasta kuviota.
Ongelmana onkin nyt kuitenkin se, että nyt mies on hyvin takertunut minuun. Hän on mustasukkainen minusta. Kun satumme samaan paikkaan samaan aikaan, hän kyselee jatkuvasti, enkö kaipaa häntä, enkö halua häntä jne.. Yritän pysyä lujana, mutta en tiedä, kuinka pitkään se onnistuu.
Luultavasti mies ei ole tottunut tulemaan torjutuksi, vai miksi hän muuten käyttäytyisi näin, kun ei selvästikään kuitenkaan ole valmis eroamaan vaimostaan?
Ongelmana onkin nyt kuitenkin se, että nyt mies on hyvin takertunut minuun. Hän on mustasukkainen minusta. Kun satumme samaan paikkaan samaan aikaan, hän kyselee jatkuvasti, enkö kaipaa häntä, enkö halua häntä jne.. Yritän pysyä lujana, mutta en tiedä, kuinka pitkään se onnistuu.
Luultavasti mies ei ole tottunut tulemaan torjutuksi, vai miksi hän muuten käyttäytyisi näin, kun ei selvästikään kuitenkaan ole valmis eroamaan vaimostaan?
Vastaukset 3
Vanhimmat
mustasukkaisia jokaisesta reijästään?
Älä ota sitä kovin henkilökohtaisesti.
se on varmasti totta. Onhan se niinkin, että ne jotka pettävät, ovat yleensä kaikkein mustasukkaisimpia puolisoistaan. Elämää.
" ne jotka pettävät, ovat yleensä kaikkein mustasukkaisimpia puolisoistaan "
Tuo muuten on erittäin totta! Se on jonkinlainen luonnekieroutuma, että siitä mistä epäilevät puolisoaan ylitsepursuavan vahvasti ja jokakäänteessä, kuitenkin itse voivat tehdä niitä mielitekojaan ilman että omatuntoa soimaa.
Tästä on valitettavasti ihan omakohtaistakin kokemusta. Ihmisen luonne voi olla tosiaan noin vinksallaan.