Olen seurustellyt mieheni kanssa noin 1,5 vuotta. Asumme yhdessä (oikeastaan olemme koko ajan asuneet) ja olemme kihloissa eli tulevaisuus on mietitty myös yhteiseksi. Asiat on muuten hyvin mutta.....
Minua mietityttää eräs asia, josta olen avopuolisoltanikin kysynyt, mutta en ole saanut mitään vastausta. Ajattelin kirjoittaa tänne ja kysyä josko joku lukijoista tunnistaisi itsensä tai olisi kokenut samaa.
Nimittäin "joojottelu". Esimerkiksi. (ehkä tyhmä esimerkki, mutta kuitenkin)
Sanoin poikaystävälleni kaksi viikkoa sitten, että voisiko hän laittaa tuon yhden verhon noilla verhonipsuttimilla roikkumaan paikallee, kun hoidin hänelle kuuluvia kotihommia ja kun minä en tuonne katonrajaan yllä kun ei ole tarpeeksi korkeaa tuolia.
Hän sanoi "Joo joo". Meni 4 päivää eikä mitään tapahtunut, joten kysyin taas, että joko hän voisi tehdä niin ettei enää tarvitse pyytää ja taas tuli "Joo joo."
Nyt tuosta ensimmäisestä pyynnöstä on kulunut kaksi viikkoa ja tänään taas pyysin samaa asiaa oikein korotetulla äänellä ja joojottelu jatkui taas ja mitään ei tapahtunut.
Mikä ihmeen "JOOJOO"? Kuunteleeko mies mitä hänelle sanon? Unohtaako hän niin nopeasti asian? Eikö häntä kiinnosta?
Olen sanonut hänelle että jos joskus ei jaksa kuunnella mitä toisella on asiaa, niin voi sanoa ettei jaksa kuunnella, eikä "Joo joo" aivan kuin asia sopisi ja sitten toinen jää turhaan odottamaan... Eikä mitään tapahdu!
Samoja tilanteita on tullut useassa eri asiassa.
Tämä ei tietenkään ole mikään parisuhteen kaatava asia, mutta mietin että mikä ihmeen joojottelu tämä homma oikein on.
Kiitos jollekin joka ymmärsi ja jaksoi lukea! :)
Minua mietityttää eräs asia, josta olen avopuolisoltanikin kysynyt, mutta en ole saanut mitään vastausta. Ajattelin kirjoittaa tänne ja kysyä josko joku lukijoista tunnistaisi itsensä tai olisi kokenut samaa.
Nimittäin "joojottelu". Esimerkiksi. (ehkä tyhmä esimerkki, mutta kuitenkin)
Sanoin poikaystävälleni kaksi viikkoa sitten, että voisiko hän laittaa tuon yhden verhon noilla verhonipsuttimilla roikkumaan paikallee, kun hoidin hänelle kuuluvia kotihommia ja kun minä en tuonne katonrajaan yllä kun ei ole tarpeeksi korkeaa tuolia.
Hän sanoi "Joo joo". Meni 4 päivää eikä mitään tapahtunut, joten kysyin taas, että joko hän voisi tehdä niin ettei enää tarvitse pyytää ja taas tuli "Joo joo."
Nyt tuosta ensimmäisestä pyynnöstä on kulunut kaksi viikkoa ja tänään taas pyysin samaa asiaa oikein korotetulla äänellä ja joojottelu jatkui taas ja mitään ei tapahtunut.
Mikä ihmeen "JOOJOO"? Kuunteleeko mies mitä hänelle sanon? Unohtaako hän niin nopeasti asian? Eikö häntä kiinnosta?
Olen sanonut hänelle että jos joskus ei jaksa kuunnella mitä toisella on asiaa, niin voi sanoa ettei jaksa kuunnella, eikä "Joo joo" aivan kuin asia sopisi ja sitten toinen jää turhaan odottamaan... Eikä mitään tapahdu!
Samoja tilanteita on tullut useassa eri asiassa.
Tämä ei tietenkään ole mikään parisuhteen kaatava asia, mutta mietin että mikä ihmeen joojottelu tämä homma oikein on.
Kiitos jollekin joka ymmärsi ja jaksoi lukea! :)
Vastaukset 10
Vanhimmat
hehe, ehkä se on vähän sellanen että "joo joo, laitan sitten kun ehdin tai jaksan"
ehkä se ajattelee että se ei oo just tän päivän juttu... kun eihän noi miehet niin jaksa ymmärtää noiden verhojen päälle, ja silleen.
luulenpa vaan että se on saamattomuutta. kun on parempaakin tekemistä, niin sitä vaan lykkää kauemmas. "millään ei jaksais nyt roikkua tuolla katon rajassa.." ;D
Noin juuri tekee viisitoistavuotias poikani, kun häntä pyytää siivoamaan huoneensa tms. vaivalloista.
Olemmekin yhdessä hänen kanssaan tulkinneet, että "joojoo" tarkoittaa suomeksi: " Kuulin kyllä, mutta nyt ei tosiaankaan huvita tehdä asialle mitään ja yritän parhaani mukaan unohtaa koko jutun." Poika myönsi käännöksen oikeaksi...
Kysäsepä mieheltäsi, onko tämä hänenkin mielestään oikea suomennos:-)
Joo joo = Teen sen itse määräämällä ajalla/tavalla, sitten kun sattuu huvittamaan/kiinnostamaan/kerkeään/jaksaan.
Polkupyöräni perushuolto vei mieheltä 9 kuukautta joojottelua ja lopulta noin 20 minuuttia toimintaa. Kannattikohan?
tai tikkahat ja paa kuule se karteekis itte. Tua jankuttaminen ei kerta johra toivottuhun tuloksehen.
"Sanoin poikaystävälleni kaksi viikkoa sitten, että voisiko hän laittaa tuon yhden verhon noilla verhonipsuttimilla roikkumaan paikallee, kun hoidin hänelle kuuluvia kotihommia ja kun minä en tuonne katonrajaan yllä kun ei ole tarpeeksi korkeaa tuolia. "
Tässä kyseiessä tapauksessa (itse koin saman n. 5kk sitten) otin tuolin siihen kohtaan mihin verho laitetaan, laitoin nipsut verhoon kiinni, huusin miehelle että 'tuletko hetkeksi tänne', saapui paikalle, sanoi ihan nätisti että laitetaanpa nyt nämä verhot, mies meni tuolille verhot seinälle aikaa kului 3min :)
Joo ymmärrän kyllä pointin että ikävää nalkuttaa ja pyytää ja muistuttaa, niin itse totesin että kun tekee asian itse puoleenväliin asti valmiiksi niin se tulee helpommin kokonaan valmiiksi kun että odottelisi kovin pitkään että mies oma-aloitteisesti laittaisi ne verhot (jotka ei miestä hetkauta suuntaan tai toiseen, oli ne tai on olematta...)
Edellisessä suhteessa naiseni teki tuota "joojottelua". Minua se "joojoon" mukana tuoma lupaus asian hoitamisesta ja lupauksen jälkeinen saamattomuus raivostutti. Yritin keskustella asiasta sen sata kertaa, mutta asiaan ei tullut muutoksia.
Koitin perustella hänelle, että sillä "joolla" hän todella lupautuu hoitamaan jonkun asian (oli sitten iso tai pieni asia), ja oletan, että asia hoituu ilman muistutuksia. Kerta toisensa jälkeen "joojoon" kuultuani joku asia jäi hoitamatta, eikä kysymyksessä todella ollut mikään unohdus, vaan usean viikon saamattomuus. Kantapään kautta opin, että hän vain lykkäsi epämiellyttävän asian tekemistä lupauksista huolimatta niin kauan, kunnes oli aivan pakko. Tai toinen vaihtoehto oli, että asia raivostutti minua niin paljon, että hoidin sen itse pois päiväjärjestyksestä.
Se on aika hankala tilanne, kun ei saa toista tekemään jotain luvattua asiaa, ja itseä asia rassaa jatkuvasti. Jos teet asian itse niin saat sen pois mielestä, mutta takuulla saat tehdä sen itse seuraavallakin kerralla.
Ehkä teillä tuo "joojottelu" ei ole niin vakavalla tasolla, mutta meillä siitä tuli yksi niistä suhdetta repivistä asioista. Ehkä kyse on näkemyserosta, mielestäni enemmänkin asennevammasta. Lopulta jouduin toteamaan, että en pysty luottamaan siihen, että hän hoitaisi jonkun minulle tärkeän asian, vaikka olisi luvannut hoitaa.
Heitetään nyt vaikka esimerkkinä, että olin ollut työmatkalla ja olin tulossa kotiin. Veljeni oli tulossa visiitille mukanani, ja olin pyytänyt puolisoltani, että koti voisi olla sillein perussiisti, kun tulee vieras. Vastauksena tietysti "joojoo", ja tuloksena tiskit, vaatteet, mainoslehtiset ym. ympäriinsä.
Niin.. siinä tuntee asuvansa kakaran kanssa ja kun keskustelusta ei saa mitään hyötyä, niin ongelma heijastuu hyvin moniin asioihin suhteessa. Eli minun tapauksessani se "joojottelu" oli iso asia ja lopulta yhtenä parisuhdetta kaatavana asiana.
Mikähän näissä "joo joo miehissä" on sitten niin ihanaa että jotkut jaksaa niiden kanssa arkensa jakaa, VUOSIKAUSIA??? Valistakaa mua! Miksi olet kyseisen "miehen" kanssa?
Lukenet uudelleen tuon ensimmäisen viestini? :)
rakastan miestäni, mutta niinkuin minulla, myös hänellä on ärsyttäviä piirteitä, kuten tuo joojoo ja halusin jakaa kokemuksia ja kysyä muiden näkemyksiä koskien asiaa.
Ei sen kummempaa.
samaa joojoota olen kuulluut jo monta vuotta ja kyllästyneenä siihen, olen opetellut tekemään pyydetyt työt itse.
Vaikka nykyään tuntuu että mies ei tee enää oikein mitään...
Jos on ollut joku homma mitä en pysty itse tekemään niin olen sanonut miehelleni soittavani jollekkin tuttavistamme ja pyytämään tekemään, niin kumma kyllä on homma hoitunut nopeasti;)