Eli... näin se loppu alkaa. Tai ei vielä voi sanoa että onko se loppu... mutta ainakin alku jollekin uudelle vaiheelle jonka yksi - tällä hetkellä todennäköisin - vaihtoehto on ero.
Olen jo pitkään miettinyt eroa. Syy on siinä että koen menneeni väärän naisen kanssa naimisiin. Vääristä syistä. Tämä on avautunut itsellenikin vasta pikkuhiljaa.
Meillä on parisuhde-ilta kaksi kertaa viikossa. Lauantaina oli toiseksiviimeinen, mietimme mitä tehdä... Olin jo tahollani päättänyt että seuraavan keskiviikkoillan aikana nostaisin tämän lähtemisaikeeni pöydälle.
Lauantaina keksin että voisin pohjustaa uutisia sillä että käymme suhteemme läpi askel askeleelta alusta saakka. Lauantaina siis vaimoni kertoi oman tarinansa "meistä". Tunteensa ja näkemyksensä. Pakko myöntää mutta tuo nainen on rakastunut minuun, rakastaa minua ja tahtoo olla kanssani. Lauantaista saakka olen tuntenut itseni täydelliseksi roistoksi.
Tänään sitten pudotin tarinani. Kerroin oman suhdetarinani... omalta kantiltani. Ensimmäistä kertaa täysin rehellisenä - kertoen sen mitä aikaisemmin olen jättänyt kertomatta. Miten ajauduin hänen kanssaan yhteen koska nautin ihailusta ja seksistä jota sain. Valitsin avioliiton elämäni heikoimpana hetkenä jolloin en tuntenut mitään merkityksekkääksi - mutta tiesin että vaimoni oli hyvä ihminen. Näin hänen kasvoistaan kuinka hänellä alkoi raksuttaa. Mitä enemmän avauduin sitä enemmän hän selvästikin alkoi tajuta. Lopulta hän keskeytti tarinani ja kysyi : "Mitä tämä tarkoittaa?"
Johon vastasin : "Sitä että avioliittomme luultavasti kaatuu lähiaikoina minun takiani ja tahdostani."
Siitä eteenpäin kävimmekin sitten läpi asioita. Hän tahtoo löytää ratkaisun, ehdotti pariterapiaa. Johon suostuin, itse ajattelen että on hyvä ottaa asiaan myös kolmas osapuoli jonka kautta saavuttaa varmuus omasta valinnasta - tai kenties jotain vastustavaa näkemysä. Yllättävän hyvin se meni, hän oli hysteerinen vain muutamia kymmeniä minuutteja ja kävi oksentamassa vain kahdesti. Minä puolestani tunsin valtavan kylmän lyijykuulan alavatsassani ja mielessäni täydellistä tyhjyyttä. Ja tietenkin itseni kusipää-roistoksi. Kohtuullisen hyvin siis- kaiketi.
Karu totuus on että kun näitä asioita aletaan purkaa johtaa paraskin vaihtoehto siihen että kumppani on kaulaansa myöten silkassa sianpaskassa. Se on silti oikein toimittu ja paras tilanne - sillä toisin toimimalla - pettämällä tai karkaamalla - toinen on täysin paskan peitossa ja silloin on jo mahdotonta hengittää. Ravasta saavat kaikki osansa, se on selvää...
Tästä eteenpäin sitten. Parisuhdeterapeutille. Katsoo nyt mitä siellä ilmenee.
Olen jo pitkään miettinyt eroa. Syy on siinä että koen menneeni väärän naisen kanssa naimisiin. Vääristä syistä. Tämä on avautunut itsellenikin vasta pikkuhiljaa.
Meillä on parisuhde-ilta kaksi kertaa viikossa. Lauantaina oli toiseksiviimeinen, mietimme mitä tehdä... Olin jo tahollani päättänyt että seuraavan keskiviikkoillan aikana nostaisin tämän lähtemisaikeeni pöydälle.
Lauantaina keksin että voisin pohjustaa uutisia sillä että käymme suhteemme läpi askel askeleelta alusta saakka. Lauantaina siis vaimoni kertoi oman tarinansa "meistä". Tunteensa ja näkemyksensä. Pakko myöntää mutta tuo nainen on rakastunut minuun, rakastaa minua ja tahtoo olla kanssani. Lauantaista saakka olen tuntenut itseni täydelliseksi roistoksi.
Tänään sitten pudotin tarinani. Kerroin oman suhdetarinani... omalta kantiltani. Ensimmäistä kertaa täysin rehellisenä - kertoen sen mitä aikaisemmin olen jättänyt kertomatta. Miten ajauduin hänen kanssaan yhteen koska nautin ihailusta ja seksistä jota sain. Valitsin avioliiton elämäni heikoimpana hetkenä jolloin en tuntenut mitään merkityksekkääksi - mutta tiesin että vaimoni oli hyvä ihminen. Näin hänen kasvoistaan kuinka hänellä alkoi raksuttaa. Mitä enemmän avauduin sitä enemmän hän selvästikin alkoi tajuta. Lopulta hän keskeytti tarinani ja kysyi : "Mitä tämä tarkoittaa?"
Johon vastasin : "Sitä että avioliittomme luultavasti kaatuu lähiaikoina minun takiani ja tahdostani."
Siitä eteenpäin kävimmekin sitten läpi asioita. Hän tahtoo löytää ratkaisun, ehdotti pariterapiaa. Johon suostuin, itse ajattelen että on hyvä ottaa asiaan myös kolmas osapuoli jonka kautta saavuttaa varmuus omasta valinnasta - tai kenties jotain vastustavaa näkemysä. Yllättävän hyvin se meni, hän oli hysteerinen vain muutamia kymmeniä minuutteja ja kävi oksentamassa vain kahdesti. Minä puolestani tunsin valtavan kylmän lyijykuulan alavatsassani ja mielessäni täydellistä tyhjyyttä. Ja tietenkin itseni kusipää-roistoksi. Kohtuullisen hyvin siis- kaiketi.
Karu totuus on että kun näitä asioita aletaan purkaa johtaa paraskin vaihtoehto siihen että kumppani on kaulaansa myöten silkassa sianpaskassa. Se on silti oikein toimittu ja paras tilanne - sillä toisin toimimalla - pettämällä tai karkaamalla - toinen on täysin paskan peitossa ja silloin on jo mahdotonta hengittää. Ravasta saavat kaikki osansa, se on selvää...
Tästä eteenpäin sitten. Parisuhdeterapeutille. Katsoo nyt mitä siellä ilmenee.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vaimosi ei todellakaan tarvitse tuollaista miestä.
Otahan mies itseäsi niskasta kiinni ja mieti hieman. Tulet vielä joskus huomaamaan, että vaimosi on juuri se oikea sinulle. Älä pilaa omaa, äläkä varsinkaan vaimosi elämää.
Muuten, olen mies ja käynyt saman jutun läpi. Nyt neuvo sinulle: Älä ajattele suhteen purkamista, vaan sen korjaamista, jos siinä on jokin vialla.
Kyllä sinusta vielä mies tulee, jos vaan pysyt vaimosi tukena ja turvana ja ennenkaikkea toinen toisillenne tärkeinä.
Toivon sydämestäni, että jatkatte yhdessä!!!
tuntuu kun katselee toisia pariskuntia, ihan oman ikäisiäkin sekä vaikka kavereiden vanhempia tai muita pareja, niin tuntuu että suurin osa niistä on suhteensa aloittanut juuri samalta pohjalta. Tuntuu, että suhdetta on jatkettu melkein tavan ja tottumuksen vuoksi ja naimisiin on menty, kun se vaan tuntuu siltä että niin kuuluu tehdä ja kun toinen on ollut ihan ok kumppani, ihan kiltti ja mukava ja perustavallinen. Miksikäs ei siis sitä liittoa ole voitu viedä "loppuun asti", kun kerran muutkin niin tekee.
Surullistahan se on, lähinnä vaimosi kannalta. Jos nyt tuosta suhteesta eroat niin kai nyt edes otat opiksesi ettei enää tarvitse toistaa samaa virhettä. Monelle pariskunnalle tekisi hyvää muistaa, ettei se naimisiinmeno ole niin pakollinen tavoite mitä se tuntuu suurelle osalle ihmisistä olevan.
"Surullistahan se on, lähinnä vaimosi kannalta. Jos nyt tuosta suhteesta eroat niin kai nyt edes otat opiksesi ettei enää tarvitse toistaa samaa virhettä."
Totta munassa otan onkeeni.
Mä menen häpeämään nurkkaan ainakin puoleksi vuodeksi ja lupaan pyhästi etten enää koskaan joudu vahingossa naimisiin. Arvaa nolottaako tää?
Oikeasti.
ps. Sä se tunnut "vainoavan" mun juttujani kerta toisensa jälkeen (olen kirjoittanut toisella nimimerkillä aikaisemmin). Mä oon katsellut sun tarinoita ja todennut että meistä ei tulis paria koskaan mutta ... noh. Sä tunnut olevan silleen oikeasti fiksu ja reipas mukava ihmienen ja ... silleen jännästi vapaa-ajattelija. Saattaisin kaivata kirjeystävää kaltaisestasi ihmisestä.
Mutta, luotan kohtaloon sen verran että annan osoitteeni vasta kun olet vielä pari kertaa heittänyt hyvää läppääsi mun viesteihin. En epäile ettetkö tarttuisi (tosi!)tarinoihini vaikka millä nimellä kirjoittaisin. Sen verran vakaasti ovat hampaasi olleet aakkosjonoissani tähänkin asti *nauraa*
Mä painelen nyt pehkuihin.
Sä provosoit mua vastaamaan, ihan selkeesti :D
Tuo on se oikea tapa hoitaa ero jos se väistämättä on edessä. Ottaa asia puheeksi ennenkuin tulee pettämisiä ja kylmäksi jättämisiä. Pitää toinen ajantasalla, miksi ja miten tuntee ja kokee.
Muista olla apuna ja tukena myös vaimollesi jatkossa, älä anna hänen ymmärtää että hän oli vain kertakäyttötavaraa etkä nyt jaksa häntä enää vaan näytä että arvostat edelleen ihmisenä jne. mutta että te kaksi ette välttämättä ole parhaimmillaan suhteessa.
"Karu totuus on että kun näitä asioita aletaan purkaa johtaa paraskin vaihtoehto siihen että kumppani on kaulaansa myöten silkassa sianpaskassa. Se on silti oikein toimittu ja paras tilanne - sillä toisin toimimalla - pettämällä tai karkaamalla - toinen on täysin paskan peitossa ja silloin on jo mahdotonta hengittää. Ravasta saavat kaikki osansa, se on selvää..."
Mitä jos kuitenkin asiat ovat paremmin kuin luuletkaan? Koska olet jättänyt nuo todella paskamaiset vaihtoehdoiksi mainitsemasi käyttämättä on edelleen mahdollista ettei paskaa kovin suuria määriä ilmaannu kuitenkaan. Vaimosi rakastaa sinua eikä itselläsi ole näköjään kovin suuria monstereita kaapissa, vain tunne siitä että olet vailnnut väärin..
Monesti miehillä on niin valtavan kangistuneet käsitykset niin rakkaudesta kuin tunteista ylipäätään. Ehket kuitenkaan ole avautunut täysin itsellesikään joten ole avoin kun pääsette ammattilaisen juttusille. Ero on tolkuttoman vaikea asia eikä sitä pidä päättää 'vastikään valjenneena ' tai ilman että edes yrittää perata kaikki tunteensa oikein kunnolla, ja ammattilaiset ovat juuri tässä oikein hyviä.
Vaimosi rakastaa sinua, sillä on suuri merkitys. Hän on valmis tekemään aivan mitä tahansa jotta sinäkin voisit tuntea itsesi tasapainoiseksi ja onnelliseksi suhteessanne. Kuuntele häntä ja koita ymmärtää mitä hän näkee ja kokee. Hän on kuitenkin sinusta "ulkopuolinen" joka on läheltä seurannut elämääsi ja todennäköisesti kokee osan elämästäsi omalla tavallaan. (naiset tuppaavat olemaan sellaisia). Ota kaikki apu vastaan. Ei ole järkeä asettaa taloa purkutuomioon ennenkuin kaikki viat ja korjausmahdollisuudet on kartoitettu ja niitä on yritetty korjata. Talosta voi tulla oikein hyvä ja mallikelpoinen vaihtamalla vain sisäkatto ja rappaamalla jalka uusiksi. Isokin remontti voi kannattaa. Eikä läheskään aina tarvitse repiä kaikkea rikki.
Ymmärrä että sinun on perusteltava vähintäänkin itsellesi ja hänelle miksi tunnet valinneesi väärin. Vaikka tunteiden sanoiksi saaminen voi olla vaikeaa, niin nyt on se aika kun se ehdottomasti on välttämätöntä. Ei mitään epämääräistä mutinaa siitä et ku vaan tuntuu sille.
Kaikkea hyvää teille molemmille. Toivottavasti saamme kuulla vielä kuinka tämä kääntyikin aluksi jollekin uudelle. Niinkuin alussa sanoit.
Rakkaudelle voitto!
Jos rakkaudelle tulee voitto niin sen on oltava molemminpuoleinen.
Jos tämä tilanne jatkuu tälläisenä voitta vaimoni rakkaus itselleen jotain muuta tahtovan kiiltokuvan joka kantaa mukanaan muualle haikailevaa sielua.
Toki, yritän - siksi sinne parisuhdeterapeutille mennäänkin - löytää itsestäni niitä syitä ja motiivia jatkaa. Mutta jollei sitä löydy...
... sitten en näe kaikesta hyvästä huolimatta kuin yhden vaihtoehdon. "Rakkaus voittakoon" voi tarkoittaa myös sitä että se rakkaus ei tämän suhteen suhteen kosketa minua ja elä minussa ja meidän molempien tulee etsiä se muualta. Sekin on rakkauden voitto lopulta.
Ja jos rakkaus jossain voittaa tästä huolimatta niin olkoon se lapsiemme suhteen ainakin. Vaimoni vihjaili että hän saattaisi lähteä toiselle puolelle suomea lasten kanssa jossa on hänen sukulaisiaan ja ystäviä...
... siihen mietin että vaikka minulla on täällä vakituinen hyvä työ josta pidän niin lähtisin samalle seudulle koska haluan olla osa lasteni elämää jatkossakin.
... vituttaa ajatus... mutta pakko se olisi... tulipa siinä kysyttyä että jos hänen mielestään pelkästään lapset olisivat minulle riittävä syy jatkaa suhdetta... niin minä kysäisin että eikö pelkästään lapset olisi sinulle sitten riittävä syy jäädä tälle seudulle jossa heillä on rakastava isä?
Pelkään että tää menee peliksi jossa vain isketään ja väistetään eikä yhteisymmärrystä muodostu ... :(
tyyppi. asioista pitää puhua ja yrittää kaikkensa, kuten se että menet parisuhdeterapiaan...etkä rupea pettään taikka karkaan. Sit voit ainakin sanoa ETTÄ KAIKKESI YRITITTE YHDESSÄ, MUTTA MIKÄÄN EI AUTTANUT, NI KENELLEKKÄÄN EI JÄÄ PASKANMAKU TAIKKA KATKERUUTTA.