Meillä ongelmana on se, että perheen ainoa ns elättäjä on allekirjoittanut. Nettotulot/kk ovat n 2300, ja sillä pitäisi kolmihenkinen perhe elää. Mitään muita tukia ei saada kuin lapsilisä joka sisältyy em summaan. Vuokra tulee ensi vuodesta lähtien nousemaan n 1000 €:oon, ja kysymys on, voiko vaimoa "pakottaa" lähtemän töihin, jos perhen yhteinen etu vaatii? Lapsemme on 6-vuotias ja käy joka päivä esikoulua. Päivähoito järjestyisi varmasti.
Vaimon työssäkäyntiä on tähän asti estänyt vääränlaine koulutus työmarkkinoihin ja hieman kehno terveydentila. Hanttihommia hän ei pystyisi tekemään, mutta jotain konttorihommia kyllä. Tietokonetta hän osaa käyttää siinä missä muut. Hänellä on lisäksi erinomainen kielitaito (Suomi, ruotsi, englanti kiitettävästi, saksa, ranska hyvin) Ikää on valitettavasti jo 44, mutta kuvittelisi että työvoimapulasta kärsivästä pk-seudulta jotain työtä löytyisi rouvalle.
Mitä mieltä olette asiasta? Voiko vaatia molempien vanhempien työssäkäyntiä jos perheen rahatilanne vaatii, ja työttömyys- ja muita korvauksia yhteiskunnalta ei ole saatavissa, koska tulorjat niihin ovat niin toivottoman alhaiset pk-seudun elinkustannuksiin verrattuna? Me elämme aika vaatimatonta elämää, emme matkustele ulkomailla, suurimmat menoerät ovat asuminen, ruoka, lääkeet, vaatteet, auto (7 vuotta vanha Corolla).
Vaimon työssäkäyntiä on tähän asti estänyt vääränlaine koulutus työmarkkinoihin ja hieman kehno terveydentila. Hanttihommia hän ei pystyisi tekemään, mutta jotain konttorihommia kyllä. Tietokonetta hän osaa käyttää siinä missä muut. Hänellä on lisäksi erinomainen kielitaito (Suomi, ruotsi, englanti kiitettävästi, saksa, ranska hyvin) Ikää on valitettavasti jo 44, mutta kuvittelisi että työvoimapulasta kärsivästä pk-seudulta jotain työtä löytyisi rouvalle.
Mitä mieltä olette asiasta? Voiko vaatia molempien vanhempien työssäkäyntiä jos perheen rahatilanne vaatii, ja työttömyys- ja muita korvauksia yhteiskunnalta ei ole saatavissa, koska tulorjat niihin ovat niin toivottoman alhaiset pk-seudun elinkustannuksiin verrattuna? Me elämme aika vaatimatonta elämää, emme matkustele ulkomailla, suurimmat menoerät ovat asuminen, ruoka, lääkeet, vaatteet, auto (7 vuotta vanha Corolla).
Vastaukset 35
Vanhimmat
Avioliittolaissa on kirjattuna puolisoiden elatusvelvollisuus toistensa suhteen. Että sikäli...
Voithan sinä ottaa asian puheeksi, mutta tulokset voivat sitten olla monen moiset. Asiallinen keskustelu rahatilanteen faktoista kuitenkin lienee paikallaan. Ehkä vaimosi sitten itsekin tajuaisi tilanteen ja koettaisi jotain tehdä.... Ja muuten, jos terveydentilansa ei salli työn tekoa, niin silloin pitäisi olla työkyvyttömyyseläkkeellä...
2 § (16.4.1987/411)
Puolisot ovat keskenään yhdenvertaiset. Heidän tulee avioliitossa osoittaa keskinäistä luottamusta sekä yhteisesti toimia perheen hyväksi.
Kummallakin puolisolla on oikeus itse päättää osallistumisestaan ansiotyöhön sekä yhteiskunnalliseen ja muuhun toimintaan perheen ulkopuolella.
jo noilla nettotuloilla ja kovaa vuokraa maksavina olisi oikeutettu kelan asumistukeen?
Käy kelan sivulla "Laskennat" Asumiseen tukea kokeilemassa mitä laskentaohjelma sanoo.
Se riippuu siitäkin onko asunto tarpeen, siis tuon hintainen. Me asumme vuokralla (3hlöä) alle viidensadan kuukausihintaan, yhdessä Suomen isoimmista kaupungeista ja hyvällä alueella.
mistä teollä kyse. Olette todella epänormaali pari. Ei ole mitään järkeä elää köyhydessä ja tuhlata elämä. Vaimollasi on syynsä voi olla että on laiska, saamaton, itsekäs, kärsii mielenterveysongelmista jne jne sitä ei ulkopuoinen tiedä Mutta kannattais vähän ottaa Sinunkin vastuuta asiasta ja selvittää mistä on kyse. Voi olla että vaimosi on vain unohtunut sohvan nurkkaan. Vaimosi on saanut lapsen tosi vanhana joten äitiyskin on voinut nousta ylikierroksille ja vahtii lasta niin ettei uskalla lähteä töihin. Mieti nyt vähän miten itse mahdollistat sen että elätte köyhästi ja onko asia lapselle eduksi. Töitä löytyy se on ihan varma.Meillä on yksi elämä ei sitä kannata tuhlata syrjäytymiseen.
Ei kai pakottaa, mutta asiasta voi puhua. Pitää vaikka tähtäimenä ensin vuoden sisällä järjestyvää osa-aika työtä noin niinkuin pehmeänä laskuna työelämään. Vaimon taholta saattaa tulla vastarintaa jos hän on sinne kotiin mukavasti linnottautunut.
Ehkä jokin koulutus olis myös hyvä alku. Kyllä 6-vuotiaan lapsen kotiäidillä pitäisi siihen löytyä aikaa. Voit myös sanoa vaimolle että kyllä se elämä penniä venyttäenkin sujuu, mutta pitkän päälle se on uuvuttavaa, kun ei koskaan saa suoda itselleen iloa elämään. Sitäpaitsi kun lapsi kasvaa teiniksi, niin silloin myös tämän vaatimukset ja menot kasvavat. Siihen on hyvä varautua.
Oma mieheni palasi tammikuussa koulun penkille. Sanoin että ihan mielellään, mutta sillä ehdolla että hän tienaa edes 400 euroa/kk siinä sivussa. Venytämme siis pudjettia, mutta hyvä mieli tulee siitä että kumpikin kantaa kortensa kekoon.
Ongelma on siinä ettei hän suostu koulutukseenkaan. Hänellä on alempi korkeakoulututkinto, ja on tehnyt toimittajan töitä aikaisemmin. Hän kirjoittaa joitakin lehtijuttuja yhteen pikkulehteen, mutta siitä maksetaan surkeasti. Hän on joskus monta vuotta sitten ollut työllistämiskoulutuksessa, ja hänen mielesään se oli hukkaan heitettyä touhua.
Nyt on tilanne joka tapauksessa niin hän saa ei edes saa työttömyyskorvausta edes, koska minun tuloni ylittävät tulorajan. Valitettavasti pelkästään mun tuloillani ei pitkään enää pötkitä kun vuokra nousee satasella kuussa. Mitään omaa asuntoa emme ole pystyneet ostamaan koska hinnat ovat liian kovat ja minun tuloillani pelkästään ei pystytä lainoja lyhentämään.
No jo on sun vaimolla kootut selitykset :-) Minusta tuntuu että hänestä vain on kiva askarrella leppoisasti siinä kotosalla. Mukana on ehkä myös ylpeyttä, sillä korkeammalla koulutuksella ei usein haluta tehdä alempaa koulutusta vastaavaa työtä. Oma sisareni oli ennen yksityisyrittäjä. Pitkähkön äitiysloman jälkeen hän lähti kirjakauppaan osa-aika myyjäksi. Ei sekään ole hänen "tasoisensa" homma, mutta tuleepa perheen talouskassaan muutama satanen ylimääräistä.
Ehkä meidän täytyy jättää vaimon päätettäväksi miten hän haluaa asian ratkaista. Sanot vaan että vuoden sisällä hänen täytyy osallistua perheen tulojen kartuttamiseen edes osa-aika hommana tai pätkätöinä. Sen verran kai voi aikuiselta ihmiseltä vaatia... ;-)
Itse olen 42 vuotias, keskiasteen koulutuksen käynyt, kahden lapsen äiti.
Kotona olin lapsentekopuuhissa yhteensä 2,5 vuotta. Lapset syntyivät peräkkäin ja olin niin kauan kotona, että nuoremman osalta äitiysloma loppui.
En ole koskaan ajatellut, että mieheni joutuisi minua elättämään, enkä voisikaan luonnollani sitä sietää. Olen ollut nyt työelämässä reilut 22 vuotta (-2,5 v).
Mielestäni molempien vanhempien tulee osallistua perheen menoihin. En käsitä, miten kukaan edes viitsii olla kotona koko ajan, jollei ole sitten harrastuksia niin paljon, että niiden parissa aika menisi.
Montako vuotta hän on ollut kotona nyt yhtä pötköä???
Tämä on vain minun mielipiteeni, mutta ihan vakava sellainen.
Muistaakseni hän lopetti työnteon pari kuukautta ennen lapsen syntymää. Hän ei ollut missään vakituisessa työsuhteessa, mutta sairastui odotusaikana ja oli sairaslomalla synnytystä edeltävät pari kuukautta.
Hän kirjoitti äitiysloman päätyttyä kotoa käsin lehtijuttuja kuten nyt, ja sai ensin kodinhoitotukea ja sitten sovitettua työttömyyspävärahaa aina viime vuodelle asti, kunnes sen maksaminen loppui. Nyt hän tienaa vain muutaman vaivaisen kympin lehtijutuillaan. Se lehti johon hän kirjoittaa käyttää lähinnä häntä hyväkseen.
hän ymmärtää itsekin tilanteensa. Voihan se luonto olla sen verran luja, ettei halua alemman arvoista työtä tehdä kuin mitä koulutus on, mutta on se niinkin, että mitä kauemman aikaa on pois työmarkkinoilta, sitä huonompi saada alansa töitä. Siitä ei voi kuin syyttää itseään.
Eipä käy kateeksi sinun tilanteesi.
Esimies ei kyllä tykkäisi, jos tietäisi että nytkin konttorirotta töissä kirjoittelee viestiä. Heh, on näissä konttorirotan hommissa hyvätkin puolensa, tietokone nenän edessä :)
omaa makselisi ihan helposti. Vähemmälläkin.
Meidän asuntomme ei ole "tavallinen" vuokrakämppä vaan asumisoikeusasunto, josta olen maksanut 15% asunnon arvosta asumisoikeusmaksua, ja loput asumiskuluist muodostuvat kuukausittaisista vastikkeista.
Aluksi kun muutimme, vastikkeet olivat maltilliset. Mutta 2 vuodessa ne ovat nousseet n 800 €/kk:sta 1000 €/kk:hon, eli kaksi simputuskorotusta peräjälkeen.
Kuvittelin aikoinaan, että asumisoikeusasunto olisi pomminvarma sijoitus, että järjestelmän takana on jotain yhteiskunnallisia voimia jotka takaavat sen, että vuokrat ovat kohtuulliset. Mutta nyt se on osoittautunut varsinaiseksi kusetukseksi. Vastikkeita ollaan nyt nostamasa markkinavuokrien tasolle, ja asukkaat eivät voi vaikuttaa mitenkään, pk-seudullahan on asuntopula, joten kyseessä on ota-tai jätä tilanne.
Oman asunnon ostaminen ei ole meidän kohdalla järkevää, koska vaikka meillä on säästöjä, niin jouduttaisiin lainaamaan n 160000 vähintään päästääksemme vastaavantasoiseen kämppään kiinni. Lisäksi meillä ei ole varaa maksaa asumisestamme 1000 €/kk, vaan ainoastaan n 900 €, joten lainalaskurin mukaan, kun n 250 € yhtiövastikkeetkin pitää sisältyä tuohoun summaan, en ehtisi maksamaan lainaa pois ennenkuin 75-vuotiana.
Kaikki olisi tietenkin toisin, jos vaimo olisi töissä.
tuolla elää 3 henkeä. Itse olen elättänyt itseni ja kolme lasta sekä hankkinut oman asunnon. Käteen on tullut parhaimmillaan 1600e miinus matkat noin 200e/kk. Harrastettu on ...mutta kuka hullu maksaaa vuokraa 1000e!!! Elatustuet lapsilisät palkka parhaillaan sama kuin sulla noin 2200e mutta meitä oli 4 henk!!!! 3 vuotta sitten.
ja vuokra vesi ja autopaikkoineen on tuon 1000 euroa. Rankkaahan se on maksaa mutta kun lapset muuttaa pois vaihtuu asuntomme pienmmäksi.
olemme miettineet talon tai osakkeen ostoa mutta tässä vaiheessa ei kannata koska enää muutama vuosi kun lapset lähtee ja sitten emme tarvitse isoa asuntoa. jos nyt ostaa niin asunnon pitää olla isompi.
Jos ei töitä löydy, niin yksi vaihtoehto on hakeutua työvoimakoulutukseen tai harjoitteluun, jolta ajalta maksetaan puolison tuloista riippumatta työmarkkinatuki 8e/pv.
Eipä kerry eläkettä kotona makaamalla. Naisen tulisi aina turvata selustansa, eikä olettaa että tämä mies kyllä elättää loppu elämän. Monelle on käynyt todella huonosti erotilanteessa. Mopin varteen vaan jos muuta ei löydy ja nenän nyrpistely pois. Töitä on kunhan ei nirsoile! Pistä se laiska sohvaperuna kuriin!
Vaimollani ei ole sisaruksia, ja hän tietää että tulee yksin perimään vanhempiensa omaisuuden. Omakotitalo, metsää jne. Hän haluaisi jo nyt muuttaa setänsä omistamaan tyhjillään olevaan vanhaan taloon. Ainoa vika siinä on, että minä en suostu muuttamaan sinne koska se on 100 km Helsingistä ja työpaikaltani, työmatkaan kuluisi ruuhkassa 1,5 tuntia/suunta, ja talo vaatisi aika isot remontit että voitaisiin asua siellä, enkä minä jaksa sellaiseen ryhtyä.
Vaimoni äitikään ei ole ollut työelämässä muutoin kuin joskus ihan nuorena likkana, joten malli on kotoa opittu. Hänen isänsä on raatanut kuin hullu että perhe on voinut elää.
Tätini halusi aina olla kotona, vaikka lapset olivat jo isoja. Setäni pakotti hänet töihin, mistä hän pian "joutui" jäämään pois "terveydellisistä" syistä. Kotona hän kyllä jaksaa tehdä suursivousta, pestä, leipoa ja pakastaa vaikka joka päivä. Ei niistä terveydellisistä syistä enää tietoakaan. Ei hän siis mikään laiska ihminen ole, mutta jotenkin on aina vieroksunut elämää kodin seinien ulkopuolella.
Voi olla että vaimosi salaa pitää siitä vaatimattomasta elämästä, jolloin teidän on pakko olla enimmäkseen kotioloissa. Jos teillä olisi 500 euroa ylimääräistä taskurahaa kuukausi, niin kävisittekö ravintolassa, teatterissa tai elokuvissa, vai pysyisittekö edelleen kotona telkkarin ääressä? Luuletko että saisit hänet esimerkiksi sinne ulkomaanlomalle jos teillä olisi siihen varaa? Mielestäni asian purkamisen voisi aloittaa siitä, että onko ylipäätään toiveita saada vaimo kodin ulkopuolelle. Kun ei kerran työ tai tienisti motivoi, niin ehkä puhuminen lapsen tulevaisuuden tarpeista saisivat senkin äidin vähän heräämään prinsessa ruususen unestaan...?
Vaimoani on erittäin vaikea saada suostuteltua ulkomaanmatkoille tai mihinkään huvitilaisuuksiin. Tämä vuosi on poikkeus, kävimme kerran jopa Tukholmassa ja kerran Tallinnassa, halvimmalla mahdollisella lipulla. Tänään on esim Taiteiden Yö, mutta luuletko että meidän perhe lähtee? Vaimoni on nimenomaan sellainen kotikissa, jolla puutarhassa puuhastelu, käsityöt ym on kaiken a ja o.
Kotiin jäämistä hän on perustellut pitkään lapsen kasvattamissyillä. Hän on mielestäni ylihuolehtivainen, ja pojallamme on ollut vaikeaa löytää ikäistä seuraa. Naapureidemme pari vähän vanhempaa tyttöä kiusaavat häntä kun hän on vähän ujo. Vaimo on toki terhakkaasti ottanut asian puheeksi näiden tyttöjen vanhempien kanssa, hän puolustelee poikaamme kuin leijonaemo, ja on valmis vetämään muiden pentujen mutseja jopa turpiin, mutta mitäs se auttaa jos poika on elänyt liian suojattua elämää että muut pääsee kiusaamaan. Vaimoni ei suostu kuuntelemaan miten minun mielestäni lapsia pitäisi hoitaa ja kasvattaa, tuntuu sillä kuin minulla ei olisi mitään huoltajalle kuuluvia oikeuksia, vain maksumiehen velvollisuuksia.
Vaimosi on siis ihan kuin jokin sisilialinen mamma! Jossain sen tyyppisessä kulttuurissa vaimoasi varmasti ihailtaisiin äitien äitinä ja kodin hengettärenä ylitse muiden :-)
Eli vaimosi on ihan kunnon ihminen ja huolehtiva äiti, mutta toteuttaa ovelasti itsekkyyttään äitiyden varjolla.
Ongelmana on se, että olet tähän saakka unohtanut itsesi ja omat tarpeesi. Vaimosi on päässyt vähän kuin varkain liian pitkälle omalla linjallaan. Ehkä hän on osannut niin hyvin korostaa oman roolinsa tärkeyttä, etkä sinä ole kiireiltäsi ja rahahuoliltasi huomannut sitä ajoissa.
Ensimmäinen askel, ja hyvä sellainen on se, että otat asian tällä palstalla puheeksi. Olet jo huomannut että palstalaiset ovat sinun puolellasi tässä asiassa, eli ihan oikeilla raiteilla ja asialinjalla olet.
Nyt vain tervettä itsekkyyttä kehiin! Älä sorru marttyyriksi. Mieti ensin rauhassa mitkä ovat omat toiveesi ja laske pudjetista uudelleen miten pennoset jaetaan, ei tarvitse kantaa koko pottia hopeatarjottimella perheen törsättäväksi. Pienikin itsekkyys tekee ihmeen hyvää. Kokeile! Joskus pelkkä hyvä lounaspihvi ja leivoskahvit sen päälle kesken työpäivän on kutkuttava sekoitus mielihyvää ja pienoista syyllisyyden tunnetta. No voi voi jos ne pari kymppiä on sitten vaimon käsityöharrastuksista pois ;-) Sitä tervettä itsekkyyttä tulee harjoitella jos se on päässyt vuosien varrella unohtumaan...
Ehkä te perheen miehet voitte myös pikku hiljaa alkaa harrastaa jotain yhdessä, vie lapsi kerran viikossa elokuviin tai puolipäiväretkelle jonnekin mäkiautorinteeseen tms. Eikö olisi ujolle pojalle muutenkin hyväksi olla vähän enemmän äijä-porukassa? Oma isäni vei meidät lapset joskus uimahalliin tai elokuviin ilman äitiä ja se oli meistä jotenkin valtavan jännää. Me olimme kuin pieniä aikuisia kun äiti ei ollut mukana hössöttämässä pipoa päähän ja naputtamassa popcornista tyhjänä ravintona. Älä anna vaimon omia lasta. Äläkä itse suostu olemaan vaimosi isukki, vaan lapsesi isä.
Tuolla naapuripalstalla "Äidit & isät" ehkä löytyy lisää ideoita. Esim "Isien jutut" tai "Lapset ja parisuhde". Sinun täytyisi vahvistaa oma asemasi perheessä, nyt olet ehkä sellainen haamuisä joka maksaa laskut ja tanssii perheen pillien mukaan.
Jos aikaa liikenee niin voisit myös käydä jollakin perheterapeutilla kysymässä asiaa, heiltä saa usein yllättävän yksinkertaisia kippaskonsteja perheen pikku konflikteihin.
Teidän perheenne vaikuttaa muuten ihan kivalta, vaimo vain pitää narrata neljän seinän sisältä ihmisten ilmoille ja olemaan enemmän nainen ja ihminen kuin äiti ja vaimo. Ehkä se työelämäkin alkaa jossain vaiheessa houkutella...?
Oikeastaan harvat ilonaiheet mitä minulla on, on lähteä viikonloppuisin pojan kanssa kahdestaan jonnekin ulos kaupungille tai muualle tekemään jotain kivaa. Yleensä vaimo ei väkisin änge edes mukaan, koska "ei jaksa".
Olen harkinnut myös perheterapeutin luokse menemistä. Mielestäni puolueeton henkilö on ainoa joka voi ratkoa meidän ongelmia. Voi olla että minunkin asenteissa on jotain jota vaatii korjaamista.
Olemme keskustelleet tästä asiasta tämän viikonlopun, ja vaimoni on ollut sitä mieltä että en voi vaatia häntä joustamaan menemällä töihin, koska minä en jousta suostumalla muuttamaan hänen setänsä tyhjillään olevaan vanhaan vaatimattomaan taloon maalla, ja kulkemaan joka päivä autolla röihin 100 km/suunta.
Ennen naimisiin menoamme vaimoni ei missään vaiheessa maininnut ettei haluaisi lainkaan asua pääkaupunkiseudulla, ja hän alkoi hössöttää tästä sedän mökistä tosissan vasta pari, kolme vuotta sitten kun setä muutti vanhainkotiin. Se oli hänen mummolansa, ja hänellä on siihen tunnesiteitä, mutta sanooko jokin laki että perheiden tyttärien on muutettava mummoloihin asumaan, varsinkin jos ei ole mitään omaa työpaikkaa eikä kykyä eikä taitoa korjata tai ylläpitää vanhaa taloa?
Hän on myös keskustellut omien vanhempiensa kanssa, jos he voisivat lainata meille rahaa. Minä vastustan ajatusta lähteä kerjäämään pienituloisilta eläkeläisiltä rahaa, vaikka heillä omaisuutta on. Joudun siten kuuntelemaan sitä vinoilua appivanhempieni suunnalta että "mitä te siellä hesassa asutte, kun täällä maalla on niin mukavaa, ja autollahan pääsee kaikkialle." Jos vastaan, että eihän sillä autolla pääse esim kaljalle, jos tekisi mieli, niin siinä on jo seuraava riidanaihe, että miksi minun pitäisi ylipäänsä päästä kaljalle kun minulla on niin ihana perhe, jne. Koska olemme niin erilaisista oloista lähtöisin, niin povaan että vaikeiksi neuvottelut tulevat menemään, vaikka olisi jokin terapeutti välittämässä. Enkuitenkaan haua lähteä perheeni luota pois, Minne minä silloin lähtisin, ja mä pelkään että pojalleni menisi tosi huonosti jos joutuisi isästään eroon.
"Olemme keskustelleet tästä asiasta tämän viikonlopun, ja vaimoni on ollut sitä mieltä että en voi vaatia häntä joustamaan menemällä töihin, koska minä en jousta suostumalla muuttamaan hänen setänsä tyhjillään olevaan vanhaan vaatimattomaan taloon maalla, ja kulkemaan joka päivä autolla röihin 100 km/suunta."
Mitä vaihtoehtoja vaimosi on sinulle antanut, kun hän sanoo, ettet voi vaatia häntä töihin. Kait hänellä jokin ratkaisu on nykyiseen tilanteeseen. Mikä etu se perheelle on jos isä kulkee 8 tuntia töissä ja 3 tuntia viettää liikenteessä aikaa päivässä.
Mitä vaimosi on ehdottanut tulojen lisäämiseksi (laina ei käy) nykyisellään. Ei ole mitään järkeä lainata vanhemmilta, jos ei pysty maksamaan takaisin, kun on jo muutenkin tiukkaa.
Vanhassa rötiskässä asuminen takapajulan peräkylällä on kieltämättä edullinen vaihtoehto... Tosin sen rötiskän kunnostus ja lämmitys saattaa tulla yllättävän kalliiksi. Siihen lisäksi oman auton kulutus 200km/pvä. Ei sekään ole halpaa lystiä sitten kun on auton vaihto edessä. Älä missään tapauksessa anna vaimollesi tätä periksi, hän haluaa hivuttaa perheen korpeen entisestään erakoitumaan!
Eikö sinulla itselläsi ole mitään tukijoukkoja? Vaimolla on näköjään vanhemmat puolellaan. Vaikka tuskin hänelläkään on vanhusten lisäksi läheisiä ystäviä jos kerran vain kotona nyhjää. Kuka häntä sen jälkeen puolustaa kun vanhemmista aika jättää?
Ei muuta voi sanoa kuin että epätoivoiseksi menee jos sohvalta käsin kinutaan vanhuksilta rahaa pelkkään löhöilyyn.
Muista nyt kuitenkin että sinulla on loppujen lopuksi ohjat käsissä ja perheessä suurin sananvalta. Käytä sitä. Älä sorru liialliseen kiltteyteen. Kokeile perheterapeuttia, ei siitä ainakaan haittaa voi olla.
Ensinnäkin, minun on yritettävä säilytää malttini ja olla aiheuttamatta riitaa asiasta. Aika herkästi tulee takaisin samalla mitalla.
Hänellä on vanhempiensa lisäksi joitakin lapsuudenystäviä synnyinseudulla.
Hän on jo suunnitellut että isi tulee ja auttaa talon korjauksessa. Isi on valitettavasti jo 74 v.
Esim hän on ehdottanut sitä, että hänen vanhemmat voisivat osallistua osakehuoneiston ostamiseen niin että hän saisi heiltä joko ennakkoperintöä tai he omistaisivat osan meidän ostamamme huoneiston osakkeista. He omistavat nimittäin yhden yksiön Helsingissä jossa vaimoni asui silloin kun riiasin häntä. Nyt se toki on vuokrattuna ulkopuoliselle, mutta se voitaisiin myydä pois hänen mielestään. Mistä hänen vanhempansa saisi vastaavasti vuokratuloja, hän ei ole ajatellut.
Vaimoni on ehdottanut myös tulojen lisäämiseksi että hän kerkeäisi kirjoittaa enemmän lehtijuttuja, siihen pieneen lehteen johon hän nyt kirjoittaa, ja joka nyt maksaa huonosti. Aika epärealistista sinänsä, koska suuri osa hänen ajastaan menee jo nykyisten kirjoittamiseen.
Sinun lapsivaimosi tarvitsee siis kahta isukkia... Hän olisi yksin jäädessään varmasti ihan uusavuton. Olet siis selvästi isäntä talossa vaikka sinusta itsestäsi ei läheskään aina siltä tunnu. Pidä linjasi ja pönkitä pikku hiljaa auktoriteettiasi perheessä. Eihän sinun vaimosi voi mitään päättää ilman suostumustasi. Vanhuksista ja parista lapsuudenystävästä on tuskin sinua kiristämään puoleen tai toiseen. Korpeen ei muuteta rötisköä remontoimaan ja sillä selvä. Turha sitä on naukua ja naputtaa.
Sinä haluat myös joskus nauttia elämästä ja toivot, että myös pojalla olisi lähivuosina varaa kalliimpiinkin harrastuksiin. Vaikka äiti onkin ahkera käsityöihminen niin ei teinit nykyään kulje koulussa äidin neuloma villapaita yllä. Nämä asiat voi esittää kerta toisensa jälkeen rauhallisen selkeästi mistään tinkimättä. Olet ihan oikeassa, säilytä malttisi, mutta ole sitäkin itsepäisempi!
jonkun muun maksavan menojansa. Jokaisen perheen tulee itse elättää perheensä, ei siihen saa vanhempien hyväntahtoisuutta sekoittaa. Tuo ajatus kertoo vaimostasi aika paljon. Itselläni ei ole KOSKAAN tullut mieleenkään pyytää vanhemmiltani rahaa.
Anna vaimosi osallistua kirjoittamalla, silloin hän näkee, kannattaako se, vai kannattaako mennä oikeisiin töihin, vaikka tehtaalle.
Luinketjun eikä muta voi todeta että vaimollasi on helppoelämä. Hänen ei tartte ottaa vastuuta mistään. Mutta sinä ja poikasi ovat maksumiehinä kumpikin tavallaan. Voisit näyttää tämän ketjun vaimollesi ja pyytää keskustelemaan asiasta. Taidat itse olla liian kiltti tähän maailmaan.
Olette mielenkiintoinen perhe sillä nykyään tuppaa olemaan asiat perheessä just päin vatoin eli naiset raataa,tienaa, kantavat vastuun, haluaisivat matkoille tai ihmisten ilmoille ja miehet elävät mukavasti siivellä väläytellen ettei tartte mitään tehdä kun perunnöt alkaa kohta rapista. Vaimoasi ei voi ainakaan tyhmäksi sanoa.
Meillä kolmehenkinen perhe .Uuden omakotitalon laina päällä ja yksi työssä käyvä.Eli mies ansiotyössä bruttopalkka alle 2000.Itse opiskelen pelkällä opintotuella.Muutaman satasen kuussa saan sivutyöstäni Ei saada asumistukea eikä muutakaan.Ja kyllä pärjätään vaikka on autot ja pelit sun vehkeet.
Nämä ovat sellaisia elintasokysymyksiä.Pienelläkin rahamäärällä pärjää jos haluaa pärjätä.Minä olin aikanaan kotona lapsen kanssa ilman mitään tukia kun kodinhoitotuki loppu.Ja tuolloin katsottiin itse että on sen arvoista.Kotiäiti on lapselle mukava asia ja eikös vaan sinullekin? Pääset valmiiden huttujen ääreen kun kotiudut töistä:)
Miksi pakoittaisit vaimosi töihin jos hän ei halua.
Te olette nuorempia kuin me, joten teillä on aikaa maksaa ok-talon velan pois hyvässä ajoin ennenkuin olette eläkkeellä. Me olemme 46 ja 44 v ikäisiä, ja pojallamme on vasta se kaikkein kuluttavin teinivaihe edessä.
Lisäksi vainmoni ei tee kotitaloustöitä ollessani töissä. Joudun itse lämmittämään mikroaterian tai vastaavan kun tulen töistä, ja usein lämmittämään pojallenikin.
Hyvä kamelikyttyrä nyt vaan vaikuttaa siltä että teidän olisi hyvä yhdesä vaimon kanssa mennä terapiaan. Suosittelen seurakuntien perheasiainkeskusta se on avoin kaikille (ei tartte kuulua kirkkoon) ja maksuton. saatte varmaan ajan heti kun teillä on poika ja tarvitsette APUA. Voitte käydä sielä kumpikin erikseen ja sitten YHDESSÄ.
Itsellä on kokemusta 100 kilometrin työmatkasta ja voin sanoa että en suosittele. Minä jaksoin kolme viikkoa ja sitten väsyin niin että miltei nukahdin rattiin ja olin ajaa kuolonkoloarin mut heräsin viime tipassa. Jos muutatte 100 km päähän niin pitää keksiä joku muu ratkaisu kuin yksin ajaminen. Kaikkea hyvää teille tulevaan, Nyt perheenne on kriisissä ja syvässä kuopassa josta pitää ihan itse tuen avulla kömpiä pois. Teidän on nyt vaan kummankin aikuistuttava muuten käy niin että teidän poikanne 6v on perheen aikuisin ja pojalla on oikeus lapsuuteen (nyt hän taitaa elellä kahden "pikkulapsen" kanssa).Pistäkää siis töpinäksi.
Enkä voi olla tuntematta myötätuntoa sinua kohtaan. Itse elätin taivaanrannanmaalari-eksääni vuosikaudet, tuin hänen haaveitaan ja lapsiakin tehtiin, kunnes väsähdin kerta kaikkiaan. Elätän nyt vain itseni ja lapset, kun eihän siitä eksästä koskaan mitään tullut, mutta ainakaan mun ei enää tarvitse elättää aikuista ihmistä. Sinun on tuosta hankalampi lähteä; Suomessa mies ei helposti saa lasten lähihuoltajuutta, on äiti millainen elämäntaiteilija tahansa.
Kuka teillä käyttää rahaa? Onko palkkatilisi yhteinen? Ehdottaisin että mikäli näin on tähän asti ollut, suljet nyt tilisi ainakin. Joudut elättämään itsesi ja lapsesi, mutta aikuista tervettä naista ei tarvitse kenenkään katsella laiskana nurkissaan.
Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla myös vaimosi näkemys. Lueta ketju hänellä ja anna osallistua...
Olet kyllä todella huolehtivainen mies, vaimosi saisi kunnioittaa sinua triplasti siihen nähden miltä vaikuttaa.
Koskapa joudut isin rooliin niin alapa vähän kasvattaa saman tien. Pakkotilanteen eteen joutuminen voisi kummasti saada liikettä aikaan. Voisit myös usuttaa vaimosi vihaa välillä positiiviseen suuntaan? Jos saisit hänet suuttumaan toimettomana ja hyödyttömänä oloon niin saattaisi alkaa tapahtua. Suuttuminen häneltä tuntuu kyllä onnistuvan. Esim. sellainen yksinkertainen väite kuin, että: "Et sinä missään töissä enää pärjäisikään", voisi saada mieleen tunteen, että "katotaanpas pärjäänkö". Noin vahvasti yksinkertaistettuna. Itseeni ainakin vastuksen saaminen johonkin suuntaan menemisestä saa kummasti liikettä punttiin välillä, vaikka muuten laiskuuteen taipuvainen olisinkin.