Tällä palstalla puhutaan usein siitä kun nainen lyö.. että nainenkaan ei saa lyödä ja muutenki lyömisestä että ei niin riitoja sovita..
Mutta entäs kun toinen satuttaa sanoilla ja toinen ei halua satuttaa sanoilla vaan käyttää fyysistä väkivaltaa..
Mielestäni henkinen satuttaminen on aina pahempaa ja kovempaa kuin fyysinen väkivalta.. Fyysiset ruhjeet häviävät, mutta miten käy henkisen kivun se ei häviäkään niin helposti..!
En nyt sano että lyöminen on oikein ja pitäisi lyödä ja olla puhumatta asioista vaan että ehkä se on parempi kun naiset antavat pikku läimäisyjä kuin haistattelevat ja sanovat kaikenlaista pahaa toisesta osapuolesta jota kuitenkin katuvat jälkeen päin..
Yrittäkää saada mun pointti jotenki esiin tästä..
Mutta entäs kun toinen satuttaa sanoilla ja toinen ei halua satuttaa sanoilla vaan käyttää fyysistä väkivaltaa..
Mielestäni henkinen satuttaminen on aina pahempaa ja kovempaa kuin fyysinen väkivalta.. Fyysiset ruhjeet häviävät, mutta miten käy henkisen kivun se ei häviäkään niin helposti..!
En nyt sano että lyöminen on oikein ja pitäisi lyödä ja olla puhumatta asioista vaan että ehkä se on parempi kun naiset antavat pikku läimäisyjä kuin haistattelevat ja sanovat kaikenlaista pahaa toisesta osapuolesta jota kuitenkin katuvat jälkeen päin..
Yrittäkää saada mun pointti jotenki esiin tästä..
Vastaukset 9
Vanhimmat
Mielestäni fyysisestä väkivallasta jää myös henkisiä jälkiä. Henkisestä väkivallasta ei jää fyysisiä jälkiä. Tosin nämä henkiset arvet riippuvat aivan yksilöstä ja mitä on tullut tehtyä tai sanottua. Myönnän itsekin joskus sanoneeni tosi pahasti suutuspäissäni joitakin asioita ja usein olen katunut niitä heti sanottuani ne. Tosin pienestä fyysisestä jäljestä jää isompi jälki kui pienestä henkisestä väkivallasta.
En tarvitse elämääni väkivaltaista ihmistä. Kuka senkin määrittelee millainen 'loukkaus' sitten on lyömiseen oikeuttava? Sinä tietenkin omassa väkivaltaisessa pikku päässäsi. Ja tietenkin olet mielestäsi silloin oikeassa.
Helppohan sinun on ukkoasi mätkiä ellei hän lyö takaisin. Kai kuitenkin ymmärrät, että ellei hän olisi sinua kypsempi niin yhdellä ainoalla tiltillä hän kykenisi pistämään sinut laskemaan lukua?
Aikuisten ihmisten pitäsi kyetä kommunikoimaan ja jopa riitelemään ilman, että nyrkit alkavat heilua. Minä en anna anteeksi naiselle lyömistä eikä yhdenkään naisen pidä antaa anteeksi lyövälle miehelle.
Mun mies lyö mua sillo tällö riida aikaa...
Ja satuttaa henkisestikkin. Mut mä rakastan
miestäni siitä huolimatta vaikka pelkään
häntä. Meillä on kaks ihanaa yhteistä lasta.
Henkinen ja fyysinen loukkaus on eri pelejä ja valitkaa millä säännöillä haluatte pelata, sanoin vai nyrkein...
niin, vai pelattasko näin, et kun tunteet on vaarassa kiehua yli, molemmat vetäytys hetkeks omaan rauhaansa tutkiskelemaan tilannetta?! ite oon huomannu, et sillä, et laskee suutuspäissään ees kerran kymmeneen, etu tai takaperin, on ollu itteen melkosen rauhottava vaikutus! monet loukkaukset on jääny syytämättä...
"Mutta entäs kun toinen satuttaa sanoilla ja toinen ei halua satuttaa sanoilla vaan käyttää fyysistä väkivaltaa.."
Entäs jos valtiojohtajat eivät haluiasi riidellä sanoilla, vaan käyttää väkivaltaa? Voi voi Nasua, mutta taisit nyt tuoda vaan oman älykkyytesi ja kypsyytesi esille.
Voiko enempää provosoivampaa ja paskamaisempaa ja alentavampaa käytöstä ollakkaan. Pikkuläpsäisyt poskelle? Sehän se tunnetusti rauhoittaakin tilanteen, eikä yhtään provosoi miestä puristamaan kättään nyrkkiin. Jonkun pitäisi muutaman kerran leipoa sinuakin, niin eiköhän mielipiteet muuttuisi.
Myös fyysisestä väkivallasta voi jäädä pysyviä vammoja, voi jopa kuolla.
Menin sit lyömään jätkäkaveriani kolme kertaa avarilla poskelle... teki mulle vittumaisesti ja suutuin aivan sumeesti. Siitä on reilu viikko aikaa ja oon vieläkin vihanen sille sekä itselleni siitä, että menin lyömään. Oon teini-ikäisestä asti yrittänyt välttää sitä etten selvittäis riitoja lyömällä mut nyt epäonnistuin surkeasti. Puran aggressiivisuuttani monella eri tapaa mut en kerta kaikkiaan voi sietää paskamaista kohtelua. Kadun lyömistäni tottakai. Kun on lapsuudessa ollut perheväkivaltaa on oppinut sellasen toimintamallin et riidat selvitetään huutamalla ja lyömällä. Kuten sanoin joudun lähes aina riidellessäni taistelemaan tätä "pahaa puoltani vastaan". Mua sattuu. Mä en halua tulla samanlaiseks lyöjäks kun mun isä, veli ja mä ennen olin. Sillon meininki oli you have to fight to survive. Repikää siitä.
Sanoit, että fyysiset ruhjeet häviävät, mutta henkiset eivät niin vain helposti häviäkkään...
Vaikka ruhjeet häviävätkin, niin lyöminen on kuitenkin alentavaa ja loukkaavaa aivan kuten
"henkinen väkivalta"...
Mutta kyllä minä periaatteessa löysin tuon sinun pointtisi! :)