suhteestani toiseen naiseen.
Olen aina ennen ollut sitä mieltä, että tehtyä ei kannata katua, ja että se on vain ajantuhlausta...mutta nyt toivon ainoastaan että en olisi koskaan aloittanut mitään suhdetta toisen naisen kanssa.
Se vaimon tuska, suru, paha mieli ja kyyneleet ovat jotain niin ....en tiedä miten kuvata sitä?
Aivan kamalaa. Varsinkin kun tiedän että kaikki johtuu vain ja ainoastaan omasta tyhmyydestäni.
Vaimo ei halua tai kykene puhumaan tällä hetkellä koko asiasta. Tämä toinen nainen taas ei halua muuta kuin puhua "meistä". Ei ole mitään "meitä".
Kuinka hän ei jo sitä ymmärrä? En halua kuulla koko ihmisestä mitään. En tunteistaan enkä ajatuksistaan.
Millä ihmeellä saisin vaimon keskustelemaan asiasta ja meistä tässä tapauksessa?
Pelottaa todella paljon ajatus että hän ei kykenisi jatkamaan avioliittoamme.
Kykeneekö hän koskaan antamaan anteeksi?
Mitä voin tehdä helpottaakseni hänen pahaa oloaan?
Nyt on kaikki mahdollinen apu tarpeen.
Haukkumisia en enää kaipaa, koska kukaan ei pysty enempää syyttämään minua kuin jo itse syytän itseäni.
Olen aina ennen ollut sitä mieltä, että tehtyä ei kannata katua, ja että se on vain ajantuhlausta...mutta nyt toivon ainoastaan että en olisi koskaan aloittanut mitään suhdetta toisen naisen kanssa.
Se vaimon tuska, suru, paha mieli ja kyyneleet ovat jotain niin ....en tiedä miten kuvata sitä?
Aivan kamalaa. Varsinkin kun tiedän että kaikki johtuu vain ja ainoastaan omasta tyhmyydestäni.
Vaimo ei halua tai kykene puhumaan tällä hetkellä koko asiasta. Tämä toinen nainen taas ei halua muuta kuin puhua "meistä". Ei ole mitään "meitä".
Kuinka hän ei jo sitä ymmärrä? En halua kuulla koko ihmisestä mitään. En tunteistaan enkä ajatuksistaan.
Millä ihmeellä saisin vaimon keskustelemaan asiasta ja meistä tässä tapauksessa?
Pelottaa todella paljon ajatus että hän ei kykenisi jatkamaan avioliittoamme.
Kykeneekö hän koskaan antamaan anteeksi?
Mitä voin tehdä helpottaakseni hänen pahaa oloaan?
Nyt on kaikki mahdollinen apu tarpeen.
Haukkumisia en enää kaipaa, koska kukaan ei pysty enempää syyttämään minua kuin jo itse syytän itseäni.
Vastaukset 33
Vanhimmat
vatkaamaan lopun elämäsi.
..ja vielä ihmetellään on tyhmiä ihmisiä...
Varmaan vedät ranteesikin auki jos joku käskee?
Ööö... miksi kerroit vaimollesi?
uhkasi (tai itse asiassa yritti kiristää) kertoa kaiken vaimolleni. Siksi kerroin. Mielestäni on parempi että vaimo kuuli asiasta minulta, kuin tältä toiselta naiselta.
Eipä ainakaan tule mitään väritettyä tarinaa tapahtuneesta.
samaa ihmettelin ensin itsekin, että miksi tämän herra meni toilailunsa tuskan antamaan vaimolleen? Jos ei varsinkaan miehen puolelta ollut rakkautta...
Mutta.
Ehkä se kuitenkin oli se fiksumpi vaihtoehto. On nimittäin niin, että tässäkin tapauksessa sinne jää kakkosen aivoihin katkeruus muhimaan. Ja elä siinä sitten täysillä elämää kun tiedät maailmalla olevan ehkä kostonhimoisen kakkosen.
Omalta kohdaltani voin sanoa, että totuuden kertominen, niistä kyynelistä, tuskasta ja ahdistuksesta huolimatta, on se oikea vaihtoehto.
Itse olen myös joutunut petetyksi. Mies valehteli (itseään suojellen) tarinansa sievistellen. Ja tietenkin, sain sitten sen oikeankin totuuden selville. Nyt on juttu niin, että en tahdo enään uskoa mihinkään mitä tämän ukko suustansa ulos suoltaa. Hiljalleen on alkanut tuntumaan, että inhoan tätä itsekästä irstailevaa pettäjää.
Sun teko oli, kuitenkin, miehen teko. Mutta sitä miestä tarvitaan tästä eteenpäin aina vaan enemmän ja enemmän.
Sä sen tuskan vaimollesi aiheutut. SInä olet se joka sen voi poistaakin.
Toivon, että annatte suhteellenne aikaa. Ole vaikka sinä, mies, se joka hakee ulkopuolista apua. Huolehdit perheestä. Annat vaimollesi myötätuntoa. Älä tyrkytä. Ole lähellä kun sua tarvitaan ja siirry sivuun kun hän haluaa olla yksin.
Aina on avioliitto korjattavissa jos löytyy tunteita, oli ne sitten rakkauden tai vihan tunteita.
Toivon teille hyvää loppuelämää - yhdessä.
Kova vuosi teillä on edessä. Sen voin sanoa. Mutta jokainen päivä on kohti toipumista. Toipumisaika riippuu paljon nyt sinusta - mies.
Olet astunut tärkeän askeleen eteenpäin. Mutta tämä on vain startti. Nyt et voi muuta kuin antaa ajan kulua, ja yrittää keskustella kunhan vaimosi tointuu shokista. Se voi viedä aikaa, en uskalla sanoa kuinka kauan 2 viikosta 2 kuukauteen. Mutta odota että hän on valmis siihen.
Tiedän että toisen tuskan seuraaminen on piinallista. Valitettavawsti et voi sille mitään, vaimosi on saatava käydä ne tunteet läpi. Onko hänellä ystävää? Erittäin hyvää sellaista? Oletko itse valmis lähtemään perheterapiaan? Varatkaa aika vaikka yhdessä.
Pääasia että itse pysyt nyt lujana, sinun on näytettävä että et karkaa hänen luotaan vaikka mikä tulisi! Usko sinä paremapaan, vaikkei vaimosi nyt sitä jaksakkaan. Sinua koetellaan ja parhaimmassa tapauksessa olette vuoden päästä vieläkin lujemmassa suhteessa kuin tähän saakka.
Lopeta kaikki yhteydet toiseen naiseen. Hävitä puhelinnumerot yms. Älä vastaa mihinkään viesteihin! Hän joutuu omalla tahollaan nyt tekemään surutyötä suhteen päättymisen vuoksi. Tehköön sen omin avuin, kuten kuuluukin. Vältä kaikin tavoin kontaktia häneen. Älä missään tapauksessa sorru "selittämään"!!!!! yhtään mitään.
Voi olla että hän alkaa kiusaamaan vaimoasi. Tehkää yhteinen suunnitelma tälläisten tilanteiden varalle. Pidä sinä huoli vaimostasi, ettei hänelle enää tule enempää tuskaa. Auta häntä taistelemaan tuota naista vastaan, mikäli nainen käyttäytyy satuttavasti.
Toivon sinulle voimia ja paljon sisua sekä uskoa parempaan!!!
olis tajunnut jättää vaimon alunalkaenkin rauhaan, mutta ei. Kai se on just sitä jätetyn vitutusta.
Valitsit siis tukalassa tilanteessa sen vähemmän kipeän vaihtoehdon ja kerroit itse.
Niin. Tästä asiasta voi olla sitten montaa mieltä: Sanotaan, että miksi pitää oma roskasäkki kaataa viattoman (vaimo) niskaan? Niin se tavallaan on, että kun ei voi tekoaan kantaa, se on tunnustettava ja otettava vastaan sitten seuraukset! Ja siinä sinä teit MIEHEN TYÖN. Onnittelen!
Kipeämpi vaihtoehto olisi ollut se, että tämä kakkonen olisi asian vaimollesi kertonut. Mutta toisaalta, minkälainen on nainen, joka tuolla tavalla kiristää. Kyllä kakkosen pitäisi tietää asemansa ja pitää suunsa kiinni. Miksi hän halusi rikkoa avioliittosi? Ei hän kumminkaan sillä tavalla sinua oisi milloinkaan omakseen saanut? No, näitä on toisaalta turha spekuloida...
Nyt vaan tarvitaan aikaa ja anteeksiantoa. Paljon. Voipi olla, että se luottamus ei vaimosi taholta milloinkaan palaudu, mutta aika näyttää... Mahdollisuudet ovat paremmat, koska itse olit (pakosta) rehelinen ja kerroit...
Voimia ja rakkautta matkaan!
vaimollesi? Siirsit painavan kiven sydämestäsi hänen sydämeensä, varsinkin jos aikomus on kuitenkin jatkaa liittoanne...
Lukisit ketjua ja kommentoisit vasta sitten! Ap kertoo ketjussa pätevän syyn toiminnalleen.
Vaikka tilanne nyt vaikuttaa lohduttomalta, niin sinulla on ainakin yksi pluspuoli matkassa tässä kriisissäsi. Nimittäin se että itse asian kerroit vaimolle, eikä sitä tarvinnut hänen kuulla muualta. Parempi olla rehellinen petturi kuin valehteleva petturi...
Vaikea sanoa, mitä lopputuleman pitää, mutta nyt kannattaa jatkaa samalla rehellisellä linjalla, eli vastaat kaikkiin kysymyksiin kuin asia on, yhtään kiertelemättä. Koska satavarmasti vaimosi tulee kysymään monta asiaa ja ehkä moneenkin kertaan, hahmottaakseen missä jamassa teidän liitto nyt on ja onko jatkomahdollisuuksia.
Se, että vilpittömästi osoitat katumusta, voi vielä pelastaa mitä pelastettavissa on. Jos vain pystyt lupaamaan hänelle, ettet enää ikuna petä häntä (siis tarkoitat sitä myös), sekin auttaa. Mutta yhtään ei kannata valehdella, muista se. Tunteet kun käy ylikierroksilla, on syytä toimia varovasti. Lykkyä tykö ja yritä pärjätä.
Mieleeni tulee siis aidosti murhaajahoitsu.
Hän sai katumalla kaiken anteeksi, mikä oli seuraus.
Teidänkin tulevaisuus näyttää siltä, että kun vaimosi antaa anteeksi nimellisesti...sinä olet jo löytänyt uuden seksin taas uuden kanssa ja ajattelet,että anteeksi saat tämänkin jutun.
Aika on vain sellainen, että se tekee sinulle tepposet.
Tulet aina pettämään vaimoasi,vaikka täälta keräät sympatiat...sairasta hommaa sinulta.
Toivon ettei vaimosi antaisi anteeksi. Hän kuitenkin katuu sitä jo ensi vuonna.
Itku tuli melkein silmään kun luin tuon kirjoituksesi. Olin itse vastaavassa tilanteessa, enkä osannut epäillä mitään, kaikki tuli niskaani kylmiltäni. Olin mieheni kanssa todella onnellinen, meillä meni paremmin kuin koskaan, silti tuo toinen suhde oli siinä taustalla. Hän oli samaa mieltä ja huonoa omaatuntoaan halusi lopettaa tuon suhteen ja kertoa minulle. Hyvä että kertoi, voin sanoa nyt. Aluksi luulin että tukehdun, sydän hakkasi ja lähdin ulos. Näin vain yhden vaihtoehdon, eron silloin. Mies katui, itki, rukoili, oli työkyvytön jopa kun pelkäsi, että jätän hänet. En voinut kuvitellakaan häntä toisen kanssa, ajatus toi hirveät tuskat, riuduin mustasukkaisena, olin täynnä vihaa. Mietin minkä näköinen tuo nainen oli, onko kauniimpi kuin minä, minkälainen vartalo, mitä he ovat tehneet yhdessä yms. Ajan kanssa annoin miehelle anteeksi. Lähennyimme entisestään, jos mahdollista. Miehelle sanoin, että jos vielä noin tekee, asiasta ei neuvotella, sitten tulee kyllä ero. Rakastan häntä, siinä syy jatkaa, uskoa tulevaisuuteemme. Oletan hänen olevan uskollinen, ainakin vietämme vapaa-ajat yhdessä aika tiiviisti, puhelimet ja sähköpostitkin ovat avoimesti esillä, hän ei näytä salaavan mitään. En urki enkä vahdi häntä, siihen en halua ryhtyä. Toivottavasti tekin saatte asianne järjestymään ja pystytte jatkamaan yhdessä! Se vie aikaa ja vaatii kärsivällisyyttä kylläkin.
Anteeksi voi antaa, mutta ei koskaan unohtaa... Aika ajoin, vuosienkin jälkeen, tuska tulee pintaan yhä uudestaa.. Ajatus pyörii ja olen levoton..
Siihen saattaa mennä vuosia ennenkuin saat luottamuksen takaisin, jos silloinkaan. Jos olisin vaimosi tilanteessa niin ehkä antaisin anteeksi jos rakkautta riittäisi, mutta unohtaminen on vaikeaa. Lieventäviä asianhaaroja on kuitenkin aina olemassa. Oletteko kauankin olleet aviossa ja mikä oli syy suhteeseesi toisen naisen kanssa? Ihastuitko vai halusitko vain kokeilla miltä seksi tuntuu toisen naisen kanssa? Jos edelleen rakastat vaimoasi niin jaksa toistaa sitä hänelle vaikka hän raivoaisi vihaansa sinua kohtaan, äläkä missään tapauksessa ole yhteydessä siihen toiseen naiseen. Olet nyt se, joka joutuu ottamaan haukut ja syytökset vastaan, joten älä puolustele tekojasi vaan myönnä virheesi. Äläkä ikinä koskaan sano että vaimossasi on jotain vikaa (vaikka olisikin) jos haluat anteeksiantoa ja liittonne jatkumista.
nöyrää poikaa loppuikäs.
"Äläkä ikinä koskaan sano että vaimossasi on jotain vikaa (vaikka olisikin) jos haluat anteeksiantoa ja liittonne jatkumista" ja itse vaan ripotteleen tuhkaa niskaan. Jokin raja katumisessakin;-)
Tarkoitin ettei ikinä koskaan saa sanoa vaimolle että pettäminen johtui hänen vioistaan. Ei siis elämän loppuun saakka tarvii olla nöyrää poikaa.
Kyllä sinä nyt saat voivotella ja valittaa vaimosi tuskaa ja surua kun itse sen raukkamaisesti aiheutit.
Ei ollut selkärankaa eikä miestä sinussa kantaa itse omat töppäykset ja siitä aiheutuva morkkis. Siirsit sen kivasti vaimollesi.
Hyi helvetti!
asian olevan noinkin.
Kannattaa miettiä ennenkuin suunsa avaa, sinunkin.
Ap. on taatusti miettinyt ratkaisuaan pidempään. Selkeä päätös on arvokkaampi kuin päättämättömyys.
toista haukut.
Ehkä sinusta olisi parempi että tälläinen tieto tulee vaikka tuon toisen naisen kautta? Vai olisko vielä parempi että se tulisi ihan jonkun tuntemattoman kautta?
Tai että asia paljastuisi vaikka kuukausien päästä? Sehän ei varmasti tuottaisi vaimolle tuskaa? Sekin olisi varmasti hyvin lohduttava ajatus, että ennen sinua asiasta todennäkäöisesti tietäsi moni muu ensin sinua?
Sinäkin varmaan olisit onnellinen miehestäsi, kun saisit tietää ettei hänellä ole rohkeutta olla edes sinulle rehellinen. Ennemmin pitäisi sinut valheessa. Tiedätkös että nämä asiat tahtovat paljastua, vaikka kuinka kuvittelisit että kukaan ei tiedä. Tieto leviää yllättävän nopeasti ja hyvinkin omituisia teitä pitkin.
Itse olet raukka kun kuvittelet että saa tehdä mitä vain, kunhan sen tekee salaa. Siitähän se parisuhteen tosi luottamus syntyy!!!
vaikka kuinka analysoisi asiaa ja keksisi tekosyitä.
Yhä edelleen yököttää!
Lue Fisherin kirjoja parisuhteesta. Saat niistä avaimia parempaan kommunikointiin. Ja lisäksi avaimia käsitellä läpäisemääsi identiteettikriisiä. Jos hautaat tämänkin siihen, että vaimosi voi nyt pahoin, voi olla että joudut itse jälleen pahanolosi loukkoon myöhemmin.
On tosiasia, että pettämisestä toipumiseen voi mennä hyvinkin pari vuotta, koska se on prosessi. Shokkivaihe, viha, suru ym. ennen kuin toipuminen ja anteeksianto alkaa. Sinun tehtäväsi on nyt olla vankkumaton muuri, joka et horju, vaikka toinen kuinka reagoisi voimakkaasti sinun tekosi johdosta. Hän voi juuri inttää ja kysellä asiasta toistamiseen, ja tehtäväsi on säilyttää malttisi ja vastata kysymyksiin siten rehellisesti, kuin katsot sen aiheelliseksi. Yksityiskohtia seksistä on ehkä turha sanoa, mutta jos seksiä on ollut, niin sen myöntäminen toki on tärkeää. Jotta puolisosi voisi arvioida kuinka vaikeasta ongelmasta on kyse.
Voit ainoastaan pyytää anteeksi ja yrittää kertoa, mikä taustalla sai sinut tekemään noin, ja mitä toivot että parisuhteenne olisi tämän jälkeen. Mikä sinut sai sitten pettämään? Mitä kaipasit ja mitä hait? Haitko pönkitystä itsetunnollesi vai jännitystä elämääsi? Vai halusitko kapinoida jotakin asiaa vastaan?
Jos suutut tai syytät vaimoasi, niin et rakenna luottamusta uudelleen. Joudut olemaan nyt vahva aikuinen.
Itse olen entisessä liitossani kohdannut vastaavan tilanteen, ja entinen mieheni ei ollut vahva, vaan asia jäi vaivaamaan häntä lopullisesti, etten unohtanut pettämisasiaa lopulta koskaan kunnolla 2-3 vuoden kuluessa, ja anteeksiantamiseenkin meni pitkä aika. Eli hän lähti lopulta, koska sanoi, ettei halua kuulla lopunelämää tekemästään virheestä... Hän ei kestänyt kyselyjäni eikä jankkaamistani asiasta, että asia häiritsee minua. Asia todellakin häiritsi, saattoi alkaa ahdistaa kesken mukavien toimienkin yhtäkkiä varoittamatta.
Noi on vaikeita juttuja, ainoastaan elämänkokemuksella voi olla armollinen toiselle. Nyt vanhempana en ottaisi asioita enää niin vakavasti, jos toinen tarvitsee tilaa itselleen, niin silloin voin sanoa, että minun on aika olla taustalla. Ja jos toinen haluaa olla seurassani, niin hän voi vapaaehtoisesti sitä olla. Ketään ei voi omistaa. Reagoiminen pettämiseen ainakin omasta näkökulmastani tarkastellen voi olla myös jotenkin kovasti arvomaailmaa horjuttavaa, elämänkokemuksen puuttumista ja osittain parisuhteesta ajattelemista siitä vinkkelistä, että toinen omistetaan tai sitten itsetunto saa kovan kolauksen. Nyt kokemuksia rikkaampana sanoisin, että toisen kanssa oleminen on vapaaehtoista palaamista toisen luo ja nauttimista itsestään toisen seurassa. Eli iloa ja kiitollisuutta toisesta. Mutta en asukaan enää miehen kanssa, enkä ole parisuhteessa. Joten käsitykseni parisuhteesta on pettämisruljanssien ja eron vuoksi muuttunut hyvin voimakkaasti liberaalimpaan suuntaan.
En ole edelleenkään lähelläkään parisuhdetta, vaikka erosta on kaksi vuotta. Joku sanoi, että voi viedä 5 vuotta ennen kuin löydän jotain merkittävää uudelleen...
Olisi mielenkiintoista tietää, että miksi se toinen nainen kuvittelee että olemassa on "me". Mitä palturia oikein olet hänelle puhunut. "Kotona menee huonosti ja olen kohta eroamassa"... Houkuttelit ilmeisesti ansaan puheillasi. Eikö tullut mieleen lopettaa suhde siinä vaiheessa kun tunteet tulivat peliin, ainakin sillä toisella osapuolella.
Ja tuon lopettamisenkin voi tehdä tyylikkäästi ja pyytää anteeksi jos on erehdyksessä antanut tilanteesta väärän kuvan. Ei ihme, että toinen nainen uhkailee ja haluaa puhua. Hän on tosiaankin käsittänyt tilanteen eri tavalla kuin sinä ja tuntee olonsa petetyksi. Tosin hän on tilanteeseen ryhtynyt tietoisena ja ottanut riskin, mutta siltikin hän on ihminen jolla on tunteet. Etkäi oikeasti kuvitellut että pettämisestä selviää noin vain, ilman mitään ongelmia. Sinulla oli sen lisäksi vaimosi vastuulla, otit riskin siitä että hän saa tietää ja loukkaantuu.
Nyt toimit kuin mies, hoidat välisi loppuun asiallisesti tuon toisen naisen kanssa. Ymmärrät, että hänkin on tässä tilanteessa hyvin loukkaantunut ja surullinen. Tunnustat oman vastuusi ja lopetat hänen syyttämisensä. Etkä hauku häntä vaimollesi lieventääksesi omaa osuuttasi. Tämän jälkeen keskityt vaimoosi, kunhan hän rauhoittuu pahimman shokin jälkeen. Ehkä hän vielä antaa sinulle tilaisuuden, kun kerroit tilanteesta itse etkä ainakaan antanut toisen naisen nöyryyttää vaimoasi. Edessäsi on pitkä tie korjata avioliittosi eikä tilanne ole ohi ennenkuin asiat on käyty pohjamutiaan läpi kyllästymiseen asti ja todella ymmärrät miten pahasti olet loukannut vaimoasi. Senkin jälkeen joudut vielä ansaitsemaan luottamuksesi.
kertoi jo jossain ketjussa että ei ole koskaan luvannut mitään yhteistä tulevaisuutta.
Kummatkin lähtivät suhteeseen sillä periaatteella että se ei kestä ikuisesti.
Mikä "oikeus" naisella on muuttaa kesken kaiken pelisääntöjä?
Kun niin tekee, niin on ihan omalla vastuulla kun suhteen loppumisen jälkeen tuntee tulleensa "huijatuksi".
Ehkä ei luvannutkaan, siis omasta mielestään. Ehkä on vähän huovannut ja soutanut, ollut epävarmana ja epämääräinen. Heikkona hetkenä jotain livauttanut, jonka on voinut tulkita haluksi johonkin pysyvämpään. Sitähän emme tiedä. Tietenkään pelisääntöjä ei pitäisi mennä muuttamaan, mutta ehkä tuo ukkomieskin on antanut aihetta ja toivetta kuvitella että nyt ne säännöt muuttuu. Onkohan mies kokoajan selkeästi sanonut että tämä on muuten sitten tilapäinen juttu, seksiä vaan ei tunteita? Jos olisi, niin tuskin toinen nainen olisi jäänyt...
Jos sinkkunaisella ja varatulla miehellä on suhde, väärinkäsitykset ovat enemmän kuin todennäköisiä. Varatulle suhde on pieni lisä elämässä, sinkulle pahimmassa tapauksessa tärkein ihmissuhde. Vaikka sinkkukin alun perin ajattelisi suhteen olevan vaikka pelkkää seksiä, tunteilla on tapana kasvaa pitkän suhteen myötä. Suhdetta pelataan lähtökohtaisesti aivan eri pelisäännöillä. Tietoista valehtelua ei tarvita, salasuhde ei mitenkään voi perustua rehellisyyteen ja avoimuuteen. Kukaan ei varmaankaan sääli kumpaakaan osapuolta sellaisessa suhteessa, jossa molemmat ottavat tietoisen riskin alkamalla valehteluun, salailuun ja epärehellisyyteen perustuvan suhteen. Jo alussa valheen kohteena on petetty ja valheiden verkko yleensä kasvaa ajan myötä.
Toinen nainen on osansa valinnut. Häntä ei tarvitse houkutella osaansa yhtään enempää kuin pettäjän voi sanoa joutuneen vamppauksen kohteeksi. On aikamoista liioittelua väittää salarakkaan joutuneen ansaan tai siirtää vastuuta salasuhteen jatkumisesta pettäjälle. Salarakkaalla on vielä paremmat mahdollisuudet lopettaa suhde halutessaan kuin pettäjällä. Yleensä lopettamiseen riittää pelkkä uhkaus kertoa petetylle ja 90% pettäjistä häipyy suosiolla kuviosta.
..ellei, niin sitten pahuksen neitimäisen äijän.
opiksi ja ojennukseksi akkojen miehille..
...Ensinnäkin hyvä että olet rehellinen tästä asiasta ja toiseksi, onneksi olkoon kahden sydämen särkemisestä, ensin vaimos ja myöhemmin jalkavaimos.
Me naiset ollaan joskus harvinaisen jääräpäisiä ja sitkeitä tapauksia mutta jos ei sanomalla ymmärrä niin sitten sun on jätettävä nainen oman onnensa nojaan, eikä saa kiinnittää tähän mitään huomiota ei vaikka näkisit hänet jossain. ei saa pyrkiä pakoon vaan olla ihan normaalisti. jos hän tulee keskustelemaan niin pitää kohteliaasti ilmoittaa että teillä ei ole mitään asioita keskenään enää, joskus oli mutta se on mennyttä.
itse petettynä tiedän miltä se tuntuu kuulla että oma rakas on pettäny, tuntu niinku olis hajonnu paloiksi ihan fyysisestikki enkä aluksi edes halunnu uskoo koko juttua. Vaimos tarvii aikaa ja rauhaa miettiä asioita. Sun pitää sanoo vasta hieman myöhemmin että sullakin on asiaa ja haluat että vaimo kuuntelee ja keskustelee itsekkin.
Eniten sattuu just sellanen pettäminen joka on ollu jatkuvaa kuin yhden yön nopee hairahdus jossa ei tarvi tavata ikinä koko tyyppiä tai nähdä tai tietää kuka se on ollu. Suhde on eri asia. Naisesi varmasti miettii syytä miksei hän yksin riittänyt sulle ja mikä hänessä on vikana.
jos olet todellakin noin pahoillasi koko asiasta niin vaimosi saattaa sen ymmärtää jos hän katsoo asiaa muultakin kuin omalta kantiltaan, sinä et voi muuta tehdä kuin osoittaa olevasi luottamuksen arvoinen ja toivoa että vaimosi oppii luottamaan suhun
mielestäni. Noita syntejä ei kannata viedä hautaan saakka. Ota opiksesi ja ole jatkossakin rehellinen. Naiset eivät arvosta mitään muuta miehessä niin paljon kuin rehellisyyttä.
..taitaa kirjoittajalla olla hame --tai siis ei ainakaan munia : D..
ja voit sanoa kyllä hyvästit vaimollesi.
on se kumma että vasta pettämisen jälkeen ymmärtää mitä menettää kun näkee toisen surun ja tuskan....
mieti asioita toisesta näkökulmasta: jospa vaimosi olisi käynyt vieraissa, jatkaisitko SINÄ avioliittoa? kuin mitään olisi tapahtunut?
niin.... et varmaan...
Olen kokenut saman kuin vaimosi nyt. Lapset olivat pieniä ja pelkäsin mieheni jättävän meidät(olin ollut kotiäitinä 7v.,joten taloudellinen tilannekin kohdallani hyvin heikko silloin)Näin ei onneksi käynyt, mutta kokemus vei 2 vuotta elämästäni;en syönyt,hoitanut kotia tai lapsia kunnolla, en pystynyt mihinkään. Omanarvontuntoni meni nollille, luottamus mieheen katosi iäksi jne...Nyt aikaa kulunut jo 23v., mutta yhä vielä muistoissa kuin eilinen päivä.