jos pettää

kerran vai pidemmän aikaa? Sivusuhde on jo vakava oire siitä että parisuhteessa on jotain mistä pitäisi avoimesti puhua, kun taas kerran kännihairahdus tai vastaava ei mielestäni ole mikään aihe satuttaa kumppania niin verisesti kuin pettämisen tunnustaminen tekee, vain omaa oloaan ja syyllisyyttä helpottaakseen.

Joten; hairahdus vai tarkoituksellista? Etsitkö tilaisuutta vai "tapahtuiko se vaan".

***

mulle kävi,niin,että petin ukkooni ja jäin kiinni joten oli pakko tunnustaa ja kyllähän siinä kovat keskustelut käytiin....

... kannata pettää. Jos kerran eletään parisuhteessa, jossa molemmat osapuolet kunnioittavat toisiaan ja välittävät toisistaan niin en käsitä miksi siinä kumpikaan pettäisi toista.

Mutta vastaan kysymykseen, että kannattaa tunnustaa. Luulenpa, että aika moni haluaisi mieluummin saada selvyyden kumppanin epälojaalisuudesta kuin elellä illuusioissa.

Mutta näissäkin asioissa joka pariskunnalla lienee omat yhteiset sääntönsä.

tunnustaa,jos haluat jatkaa suhdettasi mieheesi.
Muuten tulet kuulemaan siitä kuukaudesta toiseen,
ja loppujen lopuksi tulee ero.

Pettämistä on niin monenlaista ettei tuohon ihan yksioikoista vastausta voi antaa.

Jos olet hairahtunut kerran ja ymmärrät nyt rakastavasi häntä jota petit - älä tunnusta. Kanna itse oma syyllisyytesí, äläkä kippaa paskalastia toisen niskaan. Oman huonon omantunnon helpottaminen ei ole hyvä syy tunnustaa.

Jos petät jatkuvasti ja haluat pettää tulevaisuudessakin - tunnusta pois vaan. Onhan kaikilla oikeus tietää minkälaisen sopimuksen on tehnyt - neuvotelkaa avoimesta suhteesta.

Jos olet rakastunut rakastajaasi/-ttareesi ja haluat heittää hynttyyt yhteen tämän kanssa - älä tunnusta. Miksi loukkaisit vielä lisää?

Jos petit kostoksi ja haluat lopettaa suhteesi - tunnusta ihmeessä.

Meinaan se voi tulla esille jotain muuta kautta. Kerrot että et välitä hänestä enää ja olet pettänyt häntä ja että haluat erota. Ei rakastunut ihminen petä meinaan!

tunnustaa! Typerää edes kysyä tuollaista. Uskollisuus on velvolliuus. Jos pettää, on velvollinen kertomaan toiselle siitä. Ajattele nyt jos sillä toisella osapuolella on sellaiset arvot, että ei hyväksy pettämistä ja haluaa parisuhteen, jossa kumpikin ovat uskollisia. Toisekseen, pettämisestä voi saada sukupuolitaudin, pahimmassa tapauksessa hiv:n, ja sitten se tarttuisi vakituiseen kumppaniin! (Kortsun käyttökään ei suojaa). Jo senkin takia pettäminen pitää kertoa vakituiselle kumppanilleen, ennen kuin on liian myöhäistä... Aika hirveä ihminen täytyy olla jos ottaisi sen riskin, että tartuttaisi toiseen jonkun taudin.

Itse petin ja tunnustin enkä ole mitään muuta katunut kuin sitä. Harmitti toisen puolesta että miks mun piti mennä kertomaan siitä ja satuttaa häntä tiedolla. Olisin vaan voinut pitää sen sisälläni. Mies ei päässyt yli siitä ollenkaan vaan masentui ja lopulta kun erottiin niin hän laittoi välit poikki. En olisi kertonut jos olisin vähääkään ajatellut mitä siitä seuraa. Olisin voinut vaan sanoa että mun mielestä meidän pitää erota....eikä ainakaan tunnustaa sitä. No, sitä ei saa tekemättömäksi.

Kertominen tottakai helpottaa,mutta matalapainettahan siitä seuraa.
Mieheni kertoi olleensa ulkomailla työreissulla "kokeilumielessä",parikin kertaa ;siitä on nyt n.4 vuotta aikaa.
Elämää jatkettiin eteenpäin.Mä "surin" asiaa sisälläni ja ajan myötä kai asia "unohtui".Tapasin ravintolassa miehen ja vain suudeltiin;kerroin miehelleni ja siitäkös on vittuiluja tullut,että eiköhän se näin mee että nainen kärsii ja kestää,mutta kun se on toisinpäin niin sitten ollaan niin kuin ois maa myyty.Luottamus menee.

Ennen olin sitä mieltä,että ei kannata.Mutta...kauheinta on,kun saa kuulla että puoliso on pettänyt aikoja sitten,silloin putoaa pohja pois kaikelta?
Jos olet pettänyt,kerro se heti ja ota vastaan mitä tulee.Parhaimmassa tapauksessa suhteenne muuttuu parempaan suuntaan.Ja pahemmassa..no,ehkä olet oppinut jotain?

ettei nyk. avopuolisoni pettäisi.

Ex- aviopuolisoni petti ,ei todellakaan tuntunut kivalle,enkä voinut antaa anteeksi ,vaikka kyllä yritin,luottamus ei enää vain tullut takaisin parisuhteessamme,se viilensi tunteet väiltämme lopullisesti.

Mutta jos nyt taasen niin kävisi ,toivoisin avopuolisoni kertovan, ja samantien lähtevän pois elämästäni.

Sillä pettämisellä aina kertoo toiselle, ettei kunnioita parisuhdettaan /puolisoaan tarpeeksi.

Ja katsoisin sinuna sinne peiliin ,mietisin miksi pitäisi pettää ja pilata parisuhde ja läheisen ihmisen luottamus?

Eikö olisi parempi kertoa puolisolleen tunteistaan, mikä tuntuu niin epämielyttävälle parisuhteessa -tai puolisossa.
Että mielëssä hiipii ajatus lähteä kokeilemaan onko "ruoho vihreämpää aidan takana".
Epäilempä että ei ole ,vaikka välillä saattaiskin tuntua niin ja suuri houkutus olla pettää.