Lihavat eivät pysty myöntämään syövänsä liikaa, eivätkä niin ikään pidä lihavuutta omana vikanaan. Nyt se on ihan tutkittu:
http://www.dailymail.co.uk/pages/live/articles/health/healthmain.html?in_article_id=476899&in_page_id=1774
http://www.dailymail.co.uk/pages/live/articles/health/healthmain.html?in_article_id=476899&in_page_id=1774
Vastaukset 13
Vanhimmat
Käytä järkeä!
Tämä palstahan on hyvä esimerkki siitä että tuo lehtijuttu on täysin totta. Selityksiä piisaa.
Omat kätöset sen ruoan laittaa suuhun, eikö vain? Miten on pokkaa syyttää läskeistä mitään/ketään muuta kuin itseään?
syömisiäni. Painan lähes 200 kiloa, tiedän, että se on oma vikani, mutta tälläinen lihavuus on sairaus niinkuin anoreksia ja alkoholisimi.
Millä perusteella sanot olevasi sairas? Sairastatko sitä syndroomaa, jonka nimeä en nyt muista? Sitä joka aiheuttaa sairaaloista syömistä, jota ei voi hillitä.
Jos et sairasta, et ole mielestäni sairas, vaan heikkoluontoinen, joka rakastaa ruokaa enemmän, kuin itseään.
Valitettavasti sanon näin jyrkästi.
Itse painoin vielä pari vuotta sitten REILUSTI yli sata kiloa, nyt olen alle, enkä ottaisi mistään hinnasta yhtään kiloa takaisin.
Silti syön hyvin ja säännöllisesti ja jopa herkuttelen hyvällä omalla tunnolla ja paino tippuu hitaasti, mutta varmasti.
Toivon, että alat rakastaa itseäsi ja teet itsellesi parhaan teon, mitä voit: laihdutat reippaasti. Palkinnoksi saat terveemmän ja pitemmän elämän.
Nyt alkaa olla viitteitä siihen, että vaikka geenit itsessään eivät lihota, ne ohjaavat elimissä leptiini-nimisen aineen eritystä ja vaikuttavat sen kautta ruokahaluun. "Läskigeenin" omaava ei siis liho porkkanasta, kuten jotkut yrittävät väittää, mutta hänen tarpeestaan syödä tulee ylitsepääsemätön. Tämä ei siis ole vielä aukottomasti tutkittu teoria, mutta kovasti työn alla.
Minun on vaikea kuvitella, että kaikki olisimme samalla linjalla lihavuuden kanssa. Olen suorittanut lukihäiriöstä huolimatta korkeakoulututkinnon, käynyt pitkälliset syöpähoidot ja parantunut, opetellut jopa venäjää vaikka se tällä kielipäällä on onnetonta - mutta laihtumaan en pysty. Tahdonvoimaa minulla on, eikä luonteeni ole heikko. Mutta laihtumaan en pysty.
on päässyt presidentiksi asti, mutta syömishäiriöt ylittävät henkiset kyvyt. Itse uskon että kysymys on kemiasta. Olen löytänyt avun, mutta siitähän ei saa puhua suomessa.
Josko kuitenkin ihan vähän puhuisit? Herätit uteliaisuuteni.
en voi lukea tekstiä
pääkohdat:
...
Tutkijoiden mukaan ylipainoisiin on painettu sellaiset stigmat, että he epätoivoisesti pyrkivät syyttämään lihavuudestaan muuta kuin itseään.
Peilaavia kommentteja löytänyt Hamish Meldrum, Britannin lääkärijärjestön johtaja, sanoo potilaiden rtsivän enemmissä määrin laihdutuspillereitä ja -leikkauksia mieluummin kuin muuttaisivat elämän tapojaan.
Karen Throsby Warwickin yliopistolta kyseli 35 potilaalta, jotka olivat valinneet leikkauksen, miksi he tuntevat sen olevan ainoa ratkaisu.
Hän löysi kolmea tyyppiä tekosyitä, raportissaan joka julkaistiin journal Social Science and Medicinessä.
Ensinnäkin "lihavuus geeni" tai lihavuus suvussa. Jotkut sanoivat tuntevansa ihmisiä jotka voivat syödä enemmän kuin he lihomatta.
Toiseksi yleisin syy oli lapsuudessa. Sukulaiset antoivat ruokaa palkintona ja toiset sanovat vanhempiensa neuvoneen ajattelemaan nälkäänäkevää Afrikkaa.
Kolmas syy oli stressaava elämäntapa, joka johti painon lisääntymiseen. Sairaus, avioero, vanhemmuus olivat kaikki syinä ylen syömiseen.
Naisten syinä syömiseen olivat iloiset ja ikävät tapauhtumat kun taas miehet söivät ja joivat stressiinsä.
Neiti Throsby kertoo tekosyiden olevan tulosta lihavuuden syrjinnästä. "Lihavat ihmiset tuntuvat löytävän syyn useimmin muualta kuin omasta moraalistaan."
oho, viesti pääsi ennen aikaisesti. ;)
...
Colin Waine, kansallisen lihavuus foorumin puhemies, lisää: "monet potilaat etsivät syitä, jotka poissulkevat heidät, sanoen syy on geeneissä. Mutta tosiasiassa 99% tapauksissa on kyse syömisestä ja liikunnan määrästä."
[Waine puhuu asiaa, helvetin hyvä! suom. huom.]
"Geenimme eivät ole muuttuneet sitten kivikauden -kuitenkin lihavuus on eskaloitunut viimeisen 30 vuoden aikana."
Se, että nykyisin on enemmän lihavia ihmisiä kuin 30 vuotta sitten, ei ole yksin niiden lihavien syy, vaikka perussyy onkin tietysti se, että he ovat syöneet enemmän kuin kuluttaneet.
Elämä on kuitenkin muuttunut vähitellen sellaiseksi, ettei fyysistä ponnistelua tarvita arkitoimissa. Jo työ on muuttunut fyysisestä henkiseksi, ja koko ympäristö sellaiseksi, että täytyy nähdä erikoisesti vaivaa (esimerkiksi etsiä portaat jostain takimmaisen nurkan takaa), jos haluaa käyttää itsensä liikuttamiseen omaa energiaansa konevoiman sijaan.
Myös vapaa-ajalla liikutaan vähemmän - ajatelkaa nyt vaikka yksin tv:n kaukosäädintä, vielä 70-luvulla piti kävellä telkkarin luo, jos halusi vaihtaa kanavaa, kun se nyt käy kätevästi sohvalta. Digiboksi tallentaa omalle kovalevylle ilman, että täytyy kävellä videon/DVD:n viereen tarkistamaan, onko koneessa sisällä tyhjä levy tai kasetti. Vastaavanlaisia esimerkkejä löytyy vaikka kuinka paljon.
Kun elintaso on noussut, on varaa muuhunkin kuin välttämättömään ruokaan, ts. herkkuihin. Tyypillinen limsapullo oli muutama kymmenen vuotta sitten 0,3 litrainen, nykyisin on vaikea löytää muita kuin 1,5 litran pulloja. Sama pätee karkki- ja sipsipusseihin (tosin ihan viime aikoina on ilmestynyt molempia alle 100 gramman pusseissa, mikä on ilahduttavaa). Olutta myydään paljousalennuksella, ja taloudellisesti ajatteleva ostaa aina vähintään mäyräkoiran.
Tutkijat puhuvat ruokavalion "välipalaistumisesta" eli siitä, kuinka oikeita aterioita syödään vähemmän ja niiden tilalla mussutetaan koko ajan jotakin. Tähän on varmasti vaikuttanut se, että ruokaa on koko ajan saatavilla ja sitä myös houkutellaan ostamaan (laskekaapa huviksenne esimerkiksi yhdeltä illalta, kuinka moni tv-mainos yrittää saada meidät ostamaan jotain syötävää). Mainoksethan vaikuttavat meihin kaikkiin alitajuisesti.
Ihmsen geenit altistavat lihomiselle nykyisenkaltaisessa (länsimaisessa) ympäristössä. Elimistö toimii samoin kuin kivikaudella eli varastoi jokaikisen energianhiukkasen äärimmäisen tehokkaasti, koska koko olemassaolomme ajan viimeisiin vuosikymmeniin asti suurimmalla osalla maailman ihmisistä ei ole ollut riittävästi ruokaa (eikä suurimmalla osalla ole vieläkään, ongelma koskee vain länsimaita).
No tuossahan tuli kaikki hyvät selitykset, eli eihän se lihavuus ihmisen itsensä vika ole vaan kaukosäätimen, digiboksin, auton, hissin, ison limupullon ja karkkipussin, mäyräkoiran, mainoksien...
Eikö olisi mahdollista että ihminen ajattelee itse, liikkuu ihan oma-aloitteisesti ja syö vähän vaikka kuinka mainoksia tulis telkkarista ja vaikka kuinka isoja pakkauksia ois kaupassa...
Heh, on tää niin hauskaa! "ei ole yksin lihavien syy.." Kuka niille tunkee sitä ruokaa suuhun?
Aivan varmasti ihmisen fysiologiassa ja kemiassa on eroja - geenit eivät tottele käskyä, ne muuttavat muotoaan, ja perimän ja ympäristön yhdessä synnyttämät lopputulokset voivat olla yllättäviä.
Sairaalloiseen lihavuuteen voidaan siis löytää nk. syitä ja niitä on tärkeää tutkia.
Mä en kuitenkaan näe hedelmällisenä sitä, että niin kauan kuin ei tiedetä tarpeeksi, ihminen 'ulkoistaa' kaiken lihavuuteensa liittyvän jonkin mystisen sairauden tai olosuhteiden syyksi.
Se on varmin keino olla koskaan laihtumatta.
Nämä asiat olisi pystyttävä pitämään erillään.