lähdin poika kavereiden kanssa uimaan johonkin järvelle oltiin silloin noin alle 10vanhoja pikku poikia sain äitiltä luvan lähteä muistan äitini kasvot ja oli aika pyöreä ja aika tiukka piponen no asiaan kuitenkin. lähdettiin pyörillä tutulle järvelle uimaan muistan rannan aika hyvin isot kallioiset seinät, kallion seinämät olivat punaisia ja myös hiekka oli punaista
oisko lie ollut jostain kuumasta maasta kuitenkin
mentiin uimaan kaikki. päätin lähteä uimaan vähän pidemmälle muut kaverit jäivät keskenään leikkimään rannalle, ensimmäinen vilaus näin rannalle kun takaa päin tuli yllättäen iso aalto joka siemaisi minut aika syvälle järveen ja siinä samassa nielasin ison kulauksen vettä keuhkoihin.
en pystynyt huutamaan apua koska vettä oli niin paljon menny keuhkoihin, sit tuli toinen aalto joka imaisi minut lopullisesti veden sisälle yritin viimeisillä voimilla taistella hengestäni mutta tiesin hukkuvani järveen.
yhtä äkkiä ikään kuin nousin vedestä kohti ylöspäin ja ylöspäin en nähnyt, en kuullut, en tuntenut, mutta pystyin ajattelemaan tajusin että olin kuollut minulla ei ollut minkäänlaisia tunteita ei itkettänyt, ei naurattanut pystyin vain ikään kuin miettimään ja olin vain siinä jonkun ohjatessa minua johonkin suuntaan pilkko pimeässä luulisin tämän olevan sitä sielun vaellusta. Leijuin eteenpäin kauan tuntui sen olevan ikuista vaikka ajasta ei ollut minkäänlaista tietoa, Leijuin ja leijuin en voinut itse päättä mihkä leijua ihan kuin joku olisi minua ohjannut koko ajan.
Pitkän leijunnan jälkeen siis tosi pitkän leijunnan jälkeen näin yhtä äkkiä pientä valoa himmeätä valoa,ja oli erittäin liukasta samalla kun aloin valoa nähdä tuli myös tunto eli olin jossain pienessä tilassa missä oli todella liukasta ja vettä oli pohjalla pikkuisen, näin vähän valoa mutta tosi himmeästi.
Seuraava vaiheeni minkä muistan yhtääkkiä tuli tosi kirkasta en voinut silmiä pitää auki koska tuli niin kirkasta ja vähän näin jonkun hahmon yläpuolellani (olin syntynyt uuteen maailmaan suomeen) kerroin tämän tarinani äidille jo pikku poikana hän ihmetteli ensinnäkin sitä mistä tiesin että masussa on vähän vettä pohjalla raskauden aikana ja valoa myös erittyy vähän mutta koskaan hän ei ole tätä minun tarinaani uskonut.
luonteeni on ainakin täysin sama kun siinä edellisessä elämässä ja olen myös poika joten tiedän kuoleman jälkeen pysyvän samanlaisena mutta siirtyminen toiseen kehoon.
Sinä kuka luit kertomukseni toivottavasti et loukkaantunut, suuttunut tai etten loukannut uskomustasi mutta jokainen saa uskoa mitä uskoo mutta minä tiedän mitä minä uskon.
kiitos että jaksoit lukea
oisko lie ollut jostain kuumasta maasta kuitenkin
mentiin uimaan kaikki. päätin lähteä uimaan vähän pidemmälle muut kaverit jäivät keskenään leikkimään rannalle, ensimmäinen vilaus näin rannalle kun takaa päin tuli yllättäen iso aalto joka siemaisi minut aika syvälle järveen ja siinä samassa nielasin ison kulauksen vettä keuhkoihin.
en pystynyt huutamaan apua koska vettä oli niin paljon menny keuhkoihin, sit tuli toinen aalto joka imaisi minut lopullisesti veden sisälle yritin viimeisillä voimilla taistella hengestäni mutta tiesin hukkuvani järveen.
yhtä äkkiä ikään kuin nousin vedestä kohti ylöspäin ja ylöspäin en nähnyt, en kuullut, en tuntenut, mutta pystyin ajattelemaan tajusin että olin kuollut minulla ei ollut minkäänlaisia tunteita ei itkettänyt, ei naurattanut pystyin vain ikään kuin miettimään ja olin vain siinä jonkun ohjatessa minua johonkin suuntaan pilkko pimeässä luulisin tämän olevan sitä sielun vaellusta. Leijuin eteenpäin kauan tuntui sen olevan ikuista vaikka ajasta ei ollut minkäänlaista tietoa, Leijuin ja leijuin en voinut itse päättä mihkä leijua ihan kuin joku olisi minua ohjannut koko ajan.
Pitkän leijunnan jälkeen siis tosi pitkän leijunnan jälkeen näin yhtä äkkiä pientä valoa himmeätä valoa,ja oli erittäin liukasta samalla kun aloin valoa nähdä tuli myös tunto eli olin jossain pienessä tilassa missä oli todella liukasta ja vettä oli pohjalla pikkuisen, näin vähän valoa mutta tosi himmeästi.
Seuraava vaiheeni minkä muistan yhtääkkiä tuli tosi kirkasta en voinut silmiä pitää auki koska tuli niin kirkasta ja vähän näin jonkun hahmon yläpuolellani (olin syntynyt uuteen maailmaan suomeen) kerroin tämän tarinani äidille jo pikku poikana hän ihmetteli ensinnäkin sitä mistä tiesin että masussa on vähän vettä pohjalla raskauden aikana ja valoa myös erittyy vähän mutta koskaan hän ei ole tätä minun tarinaani uskonut.
luonteeni on ainakin täysin sama kun siinä edellisessä elämässä ja olen myös poika joten tiedän kuoleman jälkeen pysyvän samanlaisena mutta siirtyminen toiseen kehoon.
Sinä kuka luit kertomukseni toivottavasti et loukkaantunut, suuttunut tai etten loukannut uskomustasi mutta jokainen saa uskoa mitä uskoo mutta minä tiedän mitä minä uskon.
kiitos että jaksoit lukea
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ihan tosissaanko? :)
Jännä kertomus ja sinänsä johdonmukainen, jos ajatellaan tietoisuuden syntyvän uudestaan uusissa 'kuorissa'.
Tuo 'sama luonteesi' voi olla tietoisuuden-taso jossa ei ole poikkeamia, se on siis 'vakio'. Kehollisuuden kohdatessaan 'vakio-tietoisuus' saa lisää perspektiiviä kulloisen 'kuoren/kehollisuuden'--> perimän, maallisen elämän kokemusten etc. kautta.
Hieno kertomus ja vapauttava idealtaan, on kuitenkin muistettava monet eri mahdollisuudet kokemuksen syntyyn.
Ilman 'sarvia ja hampaita' mahdollisuus on myös tässä--> http://fi.wikipedia.org/wiki/Psykoosi ,en epäile kertomuksen aitoutta [tosin juttujahan netistä löytyy] mutta syyt --> seurauksiin on hyvä pyrkiä tarkistamaan.
Todella upea kertomus.. Jos ymmärsin nyt ihan oikein niin kuolit ja samantien synnyit uudelleen tänne..? Tuota olen juuri miettinyt, että kun kuollaan niin synnytäänkö tänne aina uudestaan ja uudestaan..? Uskon siihen, että kuoleman jälkeen vaikka keho kuolee niin sielu elää jossain muualla.. Menetin mummoni kesäkuussa ja se oli minulle elämäni kovin menetys, koska mummoni oli minulle elämäni tärkein tukihenkilö olin aina hänen ja ukin luona silloin kun kotona ei kestänyt olla kun isäni on mikä on.. sanotaanko että niin kauan kun olen ollut koulu- ja opiskelu ikäinen niin olen viettänyt aika monia päivä/viikkoja mummolassa kun kotona oli paha olla.. Toivon siis todella, että pääsen sitten joskus mummoni tykö kun itse on täältä lähdössä.. Mutta jos tänne jälleensynnytään uudestaan niin pelkään sitä, että jos mummo ei enään olekkaan siellä kun minä olen lähdössä täältä sinne.. :-(
... olla jo täällä, jossakin toisessa hahmossa, ehkä joku sinulle rakas henkilö...
myös uskon kertomukseesi... Vahinko vaan ettet muista mitä siinä välissä oli, ennen kuin uudelleen synnyit!
Minä muistan yhden kuolemani mutten ensimmäistäkään jälleen syntymää...
Miten se vois olla mahdollista..? ku jos synnytää uudestaa nii sen täytyy olla sillo vauva vasta.. ja se tuskin ees tänne haluu syntyy uudestaa ihan äkkii... Sehän vaa halus pois täält koko aika sen jälkee ku ukki kuoli ku ei oikee osannu ilman sitä elää..
Taidat olla ihan pimee, kun uskot kaikenmaailman satuja. Etten vaan olisi vajoamassa mielenvikaisuuteen?
sinun noin käski sanoa? Vai onko tämä ylivertaisten aivojen hengentuote aivan oma ideasi?
vähän epäilyttävältä koko juttu.
luulisi että muistat tarkemmin ajasta jolloin olit 10-v pikkupoika, esim nimesi ym? ja pystyisit tutkimaan että hukkuiko se poika tosiaan?
onko mitään hajua vuodesta? paikkakunnasta?
vai oletkohan vain laajentanut mieltäsi nyt kemiallisesti??