Olen nyt seurustellut 4v. poikaystäväni kanssa (meillä ei ole lapsia),emmekä asu siis yhdessä,johtuen hänestä. Hän on sanonut ettei haluaisi ehkä edes muuttaa asumaan kanssani yhdessä,eikä oikeastaan näe meillä tulevaisuutta. Mikä tietenkin loukkaa minua,itse olisin jo halunnut kauan muuttaa yhteen mutta olen vain odotellut hänen olevan "valmiimpi" siihen. Muuten suhteemme on ollut hyvin tiivis mutta noin vuoden päivät hän on riidellessämme vihjaillut haluavansa erota minusta,syynä taitaa olla se että emme nykyään näe toisiamme juuri koskaan,eikä meillä ole kovinkaan paljon yhteisiä juttuja emmekä keskustele enää asioista kuin ennen. Vaikka heikosti on mennyt jo jonkun aikaa,emme kuitenkaan ole eronneet kertaakaan.
Tänään kuitenkin tajusin että ei helvetti,meillä on menossa poikki. Se tuntuu nyt todelliselta.Tänään meillä oli siis pientä keskustelua aiheesta. Ja epäilen että ensi kerralla kun tapaamme hän ehdottaa että eroaisimme.
Siis,kertokaa minulle kuinka voisin omalla tavallani valmistautua eroomme? Ajatuskin pistää sydämen hakkaamaan täysillä.En tiedä edes kuinka selviäisin.
Tänään kuitenkin tajusin että ei helvetti,meillä on menossa poikki. Se tuntuu nyt todelliselta.Tänään meillä oli siis pientä keskustelua aiheesta. Ja epäilen että ensi kerralla kun tapaamme hän ehdottaa että eroaisimme.
Siis,kertokaa minulle kuinka voisin omalla tavallani valmistautua eroomme? Ajatuskin pistää sydämen hakkaamaan täysillä.En tiedä edes kuinka selviäisin.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Paras tapa on lyhyt ja ytimekäs.
Hyväksy asia,ajattele ettei teidän suhteenne ollut tarkoitettu tämän kummemmaksi,hyväksy asia faktana ja ajattele että elämä jatkuu ja tulet löytämään tulevaisuudessa parempaa.
Kaikkein pahinta on pitkittää selvää asiaa ja jäädä roikkumaan pitkittämällä lopullista päätöstä,se voi tuntua hyvältä vaihtoehdolta mutta onkin kaikkein pahinta itsensä kiduttamista.
on se kuitenkin parempi erota,kuin olla suhteessa,josta ei loppujen lopuksi tulis mitään ja ika haavat parantaa.
...kun eroatte. Hetken voi tuntua tosi pahalta. Mut koita pitää mielessä, että tulet varmasti huomaamaan kuinka paljon enemmän voit saada. Puolinaiseen ei kannata tyytyä. Toista ei voi muuttaa. Ja jos teillä ei ole kovinkaan paljon yhteistä, voit olla varma, ettei asiat ainakaan parane ajan myötä! 7 yhteisen vuoden jälkeen erotessa, luulin kuolevani. Ja nyt, vain 3 kk eron jälkeen, tunnen olevani onnellisempi kuin vuosiin. tsemppiä, kyllä varmasti pääset yli ja tulet onnellisemmaksi aidossa rakastavassa suhteessa myöhemmin!
Itsekki olen eronnut ja itkenyt niin ettei henkeä saa ja ollu ihan itsemurhan partaalla ja jälkikäteen niin herranjestas sitä ajatteli et olipa "pikkasesta" asiasta antamassa tämän ihanan elämän pois ja jotku luovuttaakin ja se on kyl mielettömän surullista. Kirjoita paperille kaikki pienetki huonot asiat kumppanistasi ku tulee haikee olo niin kaivat vaan listan esille ja luet niit negatiivisia asioita ku monesti sitä rupee romantisoimaan asioita ikävässään. Riippuvuus suhteelta teidän juttu kuulostaa, ettei oikein uskaltais yksin olla. Mut melkein kaikilta meiltä on joskus sydän menny rikki mut elämä vaan jatkuu, tärkeintä vaan ettei katkeroidu. Teidän suhdehan ei tyydyttänyt sinua, enkä yhtään ihmettele miks niin nythän sulla on mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen. Meillä on yksi ainutkertainen elämä, miksi heittää sitä menemään johonki puoli liekillä kittuuttamiseen. Tärkeintä ettei vastoinkäymisitä katkeroidu ku kuka nyt sellaiseen ihmiseen haluaisi tutustua. Nyt pysähdyt vaan rauhassa miettimään mitä elämältäsi haluat ja suret tietenki surut pois ja yritä objekstiivisesti miettiä teidän suhdetta ja tollanen epätietoisuus kaikist pahinta onki, sit ku faktat on pöydäl niin sit on pakko ne vaan hyväksyä ja mennä eteenpäin. Iso rutistus ja kyllä se helpottaa ihan oikeesti.
toi kuulostaa niin tutulta, kuin omasta elämästäni. itse toivon eroa mutta en ole saanut sitä sanotuksi :( en kestä varmaankaan kauaan.
En saa tavallaan otettua härkää sarvista...Sain vain sanotuksi sen että haluan olla yhdessä,mutta en voi pakottaa häntä olemaan kanssani ja erotaan jos hän ei halua enää minua.
En vaan tiedä kuinka selvitä! Yhtenä pahimmista asioista pidän sitä, että kun meillä on paljon yhteisiä ystäviä (parhaimpia ystäviäni) niin heille täytyy kertoa tai he kuitenkin saavat tietää.. En tiedä koenko jonkinlaista epäonnistumista?
Niin eli paras ratkaisu ei ole aina helpoin.
Varmasti ero sattuu, ei ole epäilystäkään, etteikö sattuisi. Puolittaisessa suhteessa ei ole järkeä elää, sillä siinä vain tuhoaa itseään ja kuten joku sanoi aiemmin, katkeroituu pahoin..
Itse elin näin jälkikäteen ajateltuna sairaassa suhteessa parin vuoden ajan ex-tyttöystäväni kanssa. Lopulta ero oli kaiken alkupskan jälkeen helpottava ratkaisu. Nyt, asian käsiteltyäni, olo on melkeinpä onnellisempi kuin koskaan.
Toivotan sulle voimia, ja muista: Olosi helpottaa kyllä, aivan varmasti. Jos teillä nyt menee poikki, kannattaa oikeasti käsitellä asiat, ei piä lakaista maton alle.