Hyvin harva ihminen tämän pallon päällä on luultavasti niin tavallinen, että hänellä ei olisi mitään erikoislaatuisia piirteitä.
Kysymys onkin siitä, että nämä ihmiset jotka nimittävät itseään tavallisiksi ja siksi kelpaamattomiksi luultavasti kätkevät oman erikoislaatuisuutensa sillä tavalla että kosketuspintaa heidän persoonallisuuteensa ei ole olemassa.
On kylmä tosiasia, että ihmiset joista pidetään, jotka saavat helposti ystäviä, puolisoita ja vaikkapa töitä, antavat jotain tarttumapintaa itsestään ulospäin. Se voi aivan yhtä hyvin olla valheellista tai aitoa, mutta jotain erikoista ihmisessä pitää olla, jotain sellaista mikä "myy" hänet toisille.
Ja se EI OLE VÄÄRIN vaan se ON LUONNOLLISTA.
Rosoisuus, mielenkiintoiset piirteet niin hengessä kuin ruumiissakin, jopa viat ja vajaavaisuudet tuovat ihmisen persoonallisuuteen särmää. Sitä pintaa mikä antaa ihmiselle mahdollisuuden arvioida hänet suhteessa itseensä.
Ei voi tietää mitä mieltä kenestäkin on, ellei toinen anna mahdollisuutta siihen.
Jos sanotaan että on tupakoimaton, raitis, työssäkäyvä, lainkuuliainen, ahkera, huomaavainen jne, niin nämä eivät sinänsä kerro ihmisestä vielä mitään. Nuo asiat liikkuvat niin yleisellä tasolla, että niistä ei saa mitään informaatiota ihmisen luonteen olemuksesta.
Sanotaan vaikka näin; raittiuden mainitseminen ei tee ihmisestä kiinnostavaa. Sen sijaan se saattaa tehdä jos pystyy kertomaan sen MIKSI on raitis.
jne.
Ei pelkästään "kunnollisten" elämäntapojen noudattaminen tee kenestäkään mielenkiintoista ja mielenkiintoinenhan jossain määrin pitää olla, koska jos ihmiset eivät valitsisi itsensä mielestä mielenkiintoisia kumppaneita, niin silloinhan kaikki olisi ihan randomia. Kumppanin haku voitaisiin tehdä vaikka TV:ssä lottoarvontatyyppisesti niiden kesken, jotka ovat "kunnollisia".
Eli ei kenenkään huonon ihmissuhdeonnen syy ole liiallinen kunnollisuus, vaan oman persoonallisuuden tukahduttaminen.
Kysymys onkin siitä, että nämä ihmiset jotka nimittävät itseään tavallisiksi ja siksi kelpaamattomiksi luultavasti kätkevät oman erikoislaatuisuutensa sillä tavalla että kosketuspintaa heidän persoonallisuuteensa ei ole olemassa.
On kylmä tosiasia, että ihmiset joista pidetään, jotka saavat helposti ystäviä, puolisoita ja vaikkapa töitä, antavat jotain tarttumapintaa itsestään ulospäin. Se voi aivan yhtä hyvin olla valheellista tai aitoa, mutta jotain erikoista ihmisessä pitää olla, jotain sellaista mikä "myy" hänet toisille.
Ja se EI OLE VÄÄRIN vaan se ON LUONNOLLISTA.
Rosoisuus, mielenkiintoiset piirteet niin hengessä kuin ruumiissakin, jopa viat ja vajaavaisuudet tuovat ihmisen persoonallisuuteen särmää. Sitä pintaa mikä antaa ihmiselle mahdollisuuden arvioida hänet suhteessa itseensä.
Ei voi tietää mitä mieltä kenestäkin on, ellei toinen anna mahdollisuutta siihen.
Jos sanotaan että on tupakoimaton, raitis, työssäkäyvä, lainkuuliainen, ahkera, huomaavainen jne, niin nämä eivät sinänsä kerro ihmisestä vielä mitään. Nuo asiat liikkuvat niin yleisellä tasolla, että niistä ei saa mitään informaatiota ihmisen luonteen olemuksesta.
Sanotaan vaikka näin; raittiuden mainitseminen ei tee ihmisestä kiinnostavaa. Sen sijaan se saattaa tehdä jos pystyy kertomaan sen MIKSI on raitis.
jne.
Ei pelkästään "kunnollisten" elämäntapojen noudattaminen tee kenestäkään mielenkiintoista ja mielenkiintoinenhan jossain määrin pitää olla, koska jos ihmiset eivät valitsisi itsensä mielestä mielenkiintoisia kumppaneita, niin silloinhan kaikki olisi ihan randomia. Kumppanin haku voitaisiin tehdä vaikka TV:ssä lottoarvontatyyppisesti niiden kesken, jotka ovat "kunnollisia".
Eli ei kenenkään huonon ihmissuhdeonnen syy ole liiallinen kunnollisuus, vaan oman persoonallisuuden tukahduttaminen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Se mikä on luonnollista,ei ole aina moraalisesti oikein.
Luonnonmukaisuuden nimissä on tehty hirveitä vääryyksiä,ensimmäisenä tulee mieleen tietyn poliittisen ryhmittymän "oikeus kohtaloonsa".
Koetetaan kuitenkin muistaa että olemme ihmisiä,ja tarkoitus olisi luoda yhteiskunta jossa mahdollisimman monella olisi hyvä olla.
Hieman olen huomaavani sosiaalidarwinismin nousua,mikä on tietysti ymmärrettävää,sillä moraalimme on pitkälti perustunut uskon periaatteisiin.
Mutta siltikin,ei ole oikein panna kaverin vaimoa,ei vaikka se sitä haluaisikin ;)
Meni enemmän kuin vähän asian vierestä,mutta haitanneeko tuo mitään.
Persoonallisuus on muuten hieno asia :)
(laajassa mielessä) voida soveltaa oikein/väärin moraaliajattelua. Ei voi olla "moraalisesti" oikein, että joku uhraa oman hyvinvointinsa ja onnellisuutensa sen vuoksi, että joku toinen on yksin ja tarvitsee/haluaa kumppanin. Silloin "oikein" tekeminen yhtä kohtaan on "väärin" tekemistä toista kohtaan. Mukavista ihmisistä kiinnostutaan helpommin, koska heidän kanssaan on mukavaa ja ihmiset kokevat saavansa tuttavuudesta enemmmän iloa. Tämä toisten suosio toisten ollessa yksin voi tietenkin tuntua pahalta, mutta asiaa ei voi korjata muuten kuin tekemällä jollekin vääryyttä tai sitten sillä, että yksinäinen itse mukautuu tai muuttuu kiinnostavammaksi. Ei kait ketään pidä rangaista siitä, että hän on suositumpi?
Tosin olet tietenkin oikeassa siinä, että siitä mikä on "luonnollista" ei voi vetää moraalisia johtopäätöksiä siitä miten asioiden tulisi olla. Parinvalinta ei vain minusta kuulu muille kuin asianosaisille. Jos joku ulkopuolinen ei siedä toisten onnea ja toimii sen seurauksena "katkerasti", hän on se joka toimii moraalittomasti (tosin jossain määrin sitä käytöstä kuitenkin ymmärrän).