Menin naimisiin kahden vuoden seurustelun jälkeen, ja nyt olemme olleet naimisissa noin vuoden. Olen ollut tietoinen mieheni vioista, mutta vasta vähän aikaa sitten ne ovat alkaneet vaikuttaa jokapäiväiseen elämääni. Ennen tiesin viat ja hyväksyin ne, vaikka ne välillä ärsyttivät, mutta nyt ne ärsyttävät jatkuvasti ja ajattelen niitä jatkuvasti ja aiheutan riitaa.
Ensinnäkin, mieheni vanhemmat ovat eronneet ja hänen äitinsä muuttanut pois hänen ollessaan 7-vuotias. Nyt en pääse irti ajatuksesta että hän on rakastunut minuun vain korvatakseen puuttuneen äitinsä. Hän jatkuvasti odottaa että minä siivoan, tiskaan, pyykkään ja teen ruokaa. ja jos edes saisin tehdä mitä tahansa ruokaa, se ei olisikaan niin kamalaa. Mutta aina pitää olla hänen lempiruokiaan, joita en voi sietää. Sanoin hänelle että jos hän haluaa makaronilaatikkoa niin sitten hän voisi tehdä tänään ruoan. Hän osti pakastepizzaa ja suuttui.
Lisäksi mieheni haluaa että kaikki asiat tehdään hänen mielensä mukaan, minun ehdotukseni ovat aivan typeriä. Kyllähän ne välillä ovatkin, mutta minua raivostuttaa etten voi päättää mistään asiasta elämästäni. Jos kutsun ystäviä kotiimme, mieheni kiukuttelee kuin pikkukakara ja käyttäytyy huonosti. Jos haluan tehdä keittoa ruuaksi, mieheni lähtee pizzalle. Jos haluan ostaa keksipaketin kaupassa, mieheni kieltää. Kaikki mitä ehdotan, tyrmätään heti.
En uskonut varoituksia, kun minulle sanottiin ettei kannata mennä nuorena naimisiin ja että kannattaa asua yksin ensin. Muutin suoraan lapsuudenkodistani asumaan mieheni kanssa. Tuntuu etten saa päättää elämässäni yhtään mistään!
Kerroin miehelleni miltä minusta tuntuu, ja hän suuttui. Lepyttyään hän sanoi että ruoanlaitto on minun tehtäväni! Tappelimme uudestaan. Hänen mielestään minä lupasin laittaa hänelle ruokaa mennessämme naimisiin. Hänen tehtävinään on kuulemma tietokoneiden huolto, mikä ei voisi minua vähemmän kiinnostaa. Heti kun sain kuulla pääseväni uuteen työpaikkaan, hän tilasi kannettavan tietokoneen kuukausimaksulla.
Lisäksi minua inhottaa miten hän on epäluotettava. Ei niin, että minun pitäisi pelätä hänen valehtelevan ja juoksevan vieraissa, mutta hänen lupauksiinsa ei voi milloinkaan luottaa. Jos hän lupaa minulle tai vanhemmilleni jotain, hän ei pidä sitä. Saan aina hävetä miestäni, olen oppinut että sanasta miestä! Millainen mies sellainen on, jonka sanaan ei voi luottaa.
Meninkö tosiaan tällaisen miehen kanssa naimisiin? En pidä avioeroa vaihtoehtona. En myöskään ole mikään lempeä lammas, vaan itsepäinen ja omatahtoinen, ja siksi tilanne vielä pahentuu entisestään kun tunnen että minut tukahdutetaan ja alistetaan surkeaan tilaan. En saa toteuttaa itseäni millään tavalla ja tämä ahdistaa.
Osaisiko ketään neuvoa mitä minun pitäisi tehdä?
Ensinnäkin, mieheni vanhemmat ovat eronneet ja hänen äitinsä muuttanut pois hänen ollessaan 7-vuotias. Nyt en pääse irti ajatuksesta että hän on rakastunut minuun vain korvatakseen puuttuneen äitinsä. Hän jatkuvasti odottaa että minä siivoan, tiskaan, pyykkään ja teen ruokaa. ja jos edes saisin tehdä mitä tahansa ruokaa, se ei olisikaan niin kamalaa. Mutta aina pitää olla hänen lempiruokiaan, joita en voi sietää. Sanoin hänelle että jos hän haluaa makaronilaatikkoa niin sitten hän voisi tehdä tänään ruoan. Hän osti pakastepizzaa ja suuttui.
Lisäksi mieheni haluaa että kaikki asiat tehdään hänen mielensä mukaan, minun ehdotukseni ovat aivan typeriä. Kyllähän ne välillä ovatkin, mutta minua raivostuttaa etten voi päättää mistään asiasta elämästäni. Jos kutsun ystäviä kotiimme, mieheni kiukuttelee kuin pikkukakara ja käyttäytyy huonosti. Jos haluan tehdä keittoa ruuaksi, mieheni lähtee pizzalle. Jos haluan ostaa keksipaketin kaupassa, mieheni kieltää. Kaikki mitä ehdotan, tyrmätään heti.
En uskonut varoituksia, kun minulle sanottiin ettei kannata mennä nuorena naimisiin ja että kannattaa asua yksin ensin. Muutin suoraan lapsuudenkodistani asumaan mieheni kanssa. Tuntuu etten saa päättää elämässäni yhtään mistään!
Kerroin miehelleni miltä minusta tuntuu, ja hän suuttui. Lepyttyään hän sanoi että ruoanlaitto on minun tehtäväni! Tappelimme uudestaan. Hänen mielestään minä lupasin laittaa hänelle ruokaa mennessämme naimisiin. Hänen tehtävinään on kuulemma tietokoneiden huolto, mikä ei voisi minua vähemmän kiinnostaa. Heti kun sain kuulla pääseväni uuteen työpaikkaan, hän tilasi kannettavan tietokoneen kuukausimaksulla.
Lisäksi minua inhottaa miten hän on epäluotettava. Ei niin, että minun pitäisi pelätä hänen valehtelevan ja juoksevan vieraissa, mutta hänen lupauksiinsa ei voi milloinkaan luottaa. Jos hän lupaa minulle tai vanhemmilleni jotain, hän ei pidä sitä. Saan aina hävetä miestäni, olen oppinut että sanasta miestä! Millainen mies sellainen on, jonka sanaan ei voi luottaa.
Meninkö tosiaan tällaisen miehen kanssa naimisiin? En pidä avioeroa vaihtoehtona. En myöskään ole mikään lempeä lammas, vaan itsepäinen ja omatahtoinen, ja siksi tilanne vielä pahentuu entisestään kun tunnen että minut tukahdutetaan ja alistetaan surkeaan tilaan. En saa toteuttaa itseäni millään tavalla ja tämä ahdistaa.
Osaisiko ketään neuvoa mitä minun pitäisi tehdä?
Vastaukset 3
Vanhimmat
> En pidä avioeroa vaihtoehtona.
Sitten joudut kestämään tilanteesi ja voit vain toivoa että miehesi oppii vuosien varrella käyttäytymään paremmin.
Kokeilkaa rakentavaa keskustelua, jos ei onnaa niin sit ei onnaa.
Itse eroaisin tuossa tilanteessa.
äijä ulos.
Parin vuoden yhdessäelon jälkeen suhteen rajoja koetellaan. Kun rakastumisvaihe on mennyt ohi, asioita lakkaa katselemasta vaaleanpunaisten silmälasien läpi. Itse elämme mieheni kanssa myös tätä vaihetta, mutta ihan hyvässä yhteisymmärryksessä edelleen mennään. Me keskustelemme niistä asioista, jotka ärsyttävät, niin kuin sinäkin olet yrittänyt tehdä. Joskus päädymme tosi hyvään ratkaisuun eli kumpikin kokee tulleensa kuulluksi ja keksitään jokin uusi tomintatapa, joskus taas minulle jää sellainen olo, että mies ei kuitenkaan täysin ymmärtänyt minua.
Ei noissa asioissa auta kuin keskustelu. Jos miehesi on normaalilla älyllä varustettu ihminen, niin kyllä hänen pitäisi tajuta sinun perustelusi. Kotitöiden jakaminen on luultavasti yksi yleisimmistä riidanaiheista parisuhteissa. Yritä ensin saada vaikka sen asian suhteen järkeä miehesi päähän. Jos molemmat käyvät töissä olisi kohtuullista, että kummallakin olisi yhtä suuret rasitteet töiden jälkeen. Kirjoita lista eri tehtävistä (esim. pyykit, ruuanlaitto, lattiat, petivaatteet, kodin korjaustyöt, pihatyöt, lemmikkien hoito -mitä kaikkea teillä nyt onkaan) ja lähtekää siitä arvioimaan miten ne voisi oikeudenmukaisesti jakaa. Tee miehellesi selväksi, että sinä tunnet itsesi pelkäksi kodinkoneeksi, palvelijaksi tai äidin korvikkeeksi, et hänen rakastetukseen jos kaikki kotihommat kaatuvat sinun niskaasi ja mies vielä arvostelee sinua niistä. Jos kumpikin puolisoista käy töissä, nykyään on ihan normaalia, että mies tekee kotitöitä -jopa keittiöhommia. Meillä kyllä minä hoidan ruuanlaiton ja tiskaukset, mies imuroi ja hoitaa pyykit, koska ne luontuvat häneltä keittiöhommia paremmin.
Keskustelkaa siitä, mikä parisuhteessa on tärkeää. Sinä voit esimerkiksi kertoa että sinulle olisi tärkeää voida kunnioittaa ja arvostaa miestäsi. Siihen kuuluu se, että mies kohtelee sinua kunnioittavasti, kuuntelee sinun mielipiteitäsi vaikka olisikin eri mieltä, käyttäytyy kauniisti sinua kohtaan ja seisoo sanansa takana eli pitää lupauksensa.
Miehesi käyttäytyy vielä aivan keskenkasvuisesti ja jos hän ei ota itseään niskasta kiinni, nuo käytöstavat vain jatkuvat eikä tilanne siitä parane. Jos aikuistuminen on kovin vaikeaa hänelle, niin sitten olisi hyvä käydä keskustelemassa psykologin kanssa, mutta siihen eivät kyllä monet miehet suostu...
Toivottavasti niitä asioita on vielä tallella, joiden vuoksi rakastuit mieheesi. Vaikka itsekin olen sellaista tyyppiä, joka ei kovin heppoisesti hyväksy avioeroja, niin jos on mennyt tekemään virheen puolison valinnassa, minusta ei kannata pilata omaa eikä puolisonsa & mahdollisten tulevien lastensa elämää vuosikymmenien kitumisella. Nuorena avioituminen on aina riski, kun ei vielä ole kehittynyt pelisilmää näissä asioissa. Jos miehesi ei kunnioita sinua sen vertaa että suostuisi näkemään vähän vaivaa sinun hyvinvointisi ja suhteenne parantamisen eteen, niin aika pahalta tilanne silloin tuntuu...