Ollaan oltu 20 vuotta yhessä,lapsia kaksi 10v ja 12v.Kaikenlaista on vuosiin mahtunu,hyvää ja huonoo.
Nyt sitten on n.5 vuoden ajan mietityttänyt mitä tunnen?,mitä teen elämälleni?,miten haluan loppu elämäni elää?,haluanko suuria tunteita?hyväilyjä?fyysistä yhteen kuuluvuutta?haluanko ylipäätään elää loppuun asti mieheni kanssa?
Mieheni ei hyväile ,ei suutele,hän haluaa vain suoraa toimintaa.Ei osaa muuta,on sanonut.Näinhän se on ollut aina kun miettii taakse päin, mä olen vain sitten luovinu ja ettiny helpomman tien,tunteet on sitten siinä hävinneet,vai onko niitä edes ollutkaan.Onkohan mulla menossa 40 -kriisi?Jotenkin tuntuu että "teen sisältä pientä kuolemaa"
Nyt sitten on n.5 vuoden ajan mietityttänyt mitä tunnen?,mitä teen elämälleni?,miten haluan loppu elämäni elää?,haluanko suuria tunteita?hyväilyjä?fyysistä yhteen kuuluvuutta?haluanko ylipäätään elää loppuun asti mieheni kanssa?
Mieheni ei hyväile ,ei suutele,hän haluaa vain suoraa toimintaa.Ei osaa muuta,on sanonut.Näinhän se on ollut aina kun miettii taakse päin, mä olen vain sitten luovinu ja ettiny helpomman tien,tunteet on sitten siinä hävinneet,vai onko niitä edes ollutkaan.Onkohan mulla menossa 40 -kriisi?Jotenkin tuntuu että "teen sisältä pientä kuolemaa"
Vastaukset 13
Vanhimmat
simppeli,teillä on kaksi lasta,oma elämä täytyy unohtaa ja hoitaa lapset.
sentään.kyllä lapsistaan voi pitää huolen vaikka eroaisi.
varmasti hiukan 40 kriisiä. olet kai puhunut ukollesi asiasta ja esittänyt toiveitasi. olet kai kysynyt hänen toiveitan. sano että asialle täytyy tehdä ny pikaisesti jotakin tai muuten tulee loppu.
Teet mitä teet, mutta on reilua kertoa miehelle missä mennään eli jos alkaa ero alkaa tuntua kovin houkuttelevalta ratkaisulta, niin kerro siitä heti. Jos miehessäsi sitten vaikka heräisi halu muutokseen...
Minä väittäisin kyllä, että hellyyttä voi opetella osoittamaan, vaikka sitä ei itse osaisi niin kaivata. Oletko yrittänyt neuvoa miestäsi tyyliin "Minusta tuntuu hyvältä jos pitelet minua näin tai näin"? Hellyyttä pitäisi oppia osoittamaan muutenkin kuin vain seksiin liittyen. Hyvä seksi ja hellyys lisäävät myös henkistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sano miehellesi, että vaihtoehtoina on ero tai seksuaaliterapeutin luona käynti -näin voit uhata jos olet itse valmis kumpaan vaihtoehtoon tahansa;)
Kiitos vastauksista=)
minustakin neljääkymppiä lähestyessä.Kaikki on hyvin ,elämä kunnossa .Lapset koulutiellä.on aikaa jo itselle ja parisuhteellekin enempi.Miksi sitten outo pysähtynyt olo.Olen kanssa kovasti miettinyt itseäni ,tulevaisuutta.
Haluaisin kanssa enempi hellyyttä huomioimista,romantiikkaa.
Olisi ihana kävellä käsikädessä ,istua sylityksin.
Mies ei tykkää kädessä roikkumisesta ,lääppimisestä.
Seksielämä on kyllä kunnossa.ja hyvää.
Minusta on tullut haaveilija.Olen alkanut kehittää itseäni.Harrastan ja opiskelen.
Kaikista huolestuttavimpaa on se että olen alkanut varovaisesti kiinnostua katselemaan muitakin miehiä.Siis vain katselemaan! Minä, maailman paras ja uskollisin vaimo.Oikein nolottaa.
Olen ottanut puheeksikin näitä hellyysasioita .Sanonut että tuntuu että poksahdan kohta tähän hellyyden puutteeseen.Jonkin aikaa sitten enempi taputellaan ja silitellään ja sitten palataan arkeen.
Arkeahan elämä enimäkseen on.Näinhän se menee.Ja tuntuu suorastan kiittämättömältä nurista mokomasta asiasta.Kun kaikki on niin hyvin!!
Olisi ihana kuulla samankaltaisten ja ikäisten kanssasiskojen mietteitä.onko sitä epänormaali vai hulluksi tulossa vai mistä nämä ajatukset johtuvat??
...olitkohan pääni sisällä poimimassa
ajatuksia ja tuntemuksia, jotka minulta jäi raapustamatta
:-)))´
Uskomattoman tuttua!!!
Lohduttavaakin - vaikka ei tätä läheisyyden puutetta ja kaipuuta
kellekään soisi.
eli samanmoiset tunnelmat täälläkin...
Itse olen harkinnut vakaasti ehdottaa erilleen
muuttoa - etäisyyden ottamista, josko se avaisi
silmiä näkemään uudelleen toisen arvon ja tärkeyden
rakastettuna, elämän kumppanina, nyt se on
täysin kadoksissa, ollut jo pitkän aikaa.
Emme ole erilleen kasvaneet muusta kuin parisuhteen kehyksistä -
olemme todella hyviä kavereita ja arki sujuu mitä parhaimmin.
Mutta missä se syli, lohdutus, intohimo, hellyys,
kosketus
ja tunne rakastetun välittämisestä?
Koen olevani kuitenkin nainen parhaassa iässä ja
ihmisen läheisyyden ikävään en ole halukas kuihduttamaan
itsenäni. Minulla on paha olla siinä "lähellä",
mutta niiiiin kaukana!!! Silmissä niin mielessä.
Elämää siivoojana, kokkina = taloudenhoitajana ja
kaverina on nyt nähty ja koettu riittävästi.
...siivoojan ja kokin palvelut hän voi ostaa muualtakin,
kaverina voi jatkaa, mutta siinä tittelissä ei
velvoiteta asumaan saman katon alla.
Kaipaan miestäni rinnalleni - rakastettuna, mutta
minun kaipuuni, haluni ja yritykseni ei riitä.
Haluaisin vanheta hänen rinnallaan, mutta nämä
ehdot ovat kohtuuttomat hyväksyä.
Kahden kaupaksihan avioliittoa kutsuvat ja
vastuu molemmilla. Koen tekeväni niin yksin
huoltotoimia meidän tapauksessamme.
Voimia sinulle tulevaisuuteesi!
Olisi mukavaa jatkaa ajatusten vaihtoa...
No jopas löysin minäkin itseni noista teidän kirjoituksista. Aivan samat mietteet. itsekin viittä vaille 40. (että sitä kriisiäkö sitten vaan, mene ja tiedä) Mutta oma tilanteeni on nyt kärjistynyt siihen, että tiet eroavat. Kerroin avoimesti näistä tuntemuksistani, että riudun hellyyden puutteessa (mies ei myöskään osallistu kotitöihin) yms. Vastaus oli, että minun pitäisi jo tietää (yhdessä 13v.) ettei hän osaa näyttää ja ilmaista tunteitaan. Samalla hän ilmoitti luovuttavansa ja nyt täydellä höyryllä järjestelee avioeroa.... (minulle asuntoa) Itse olisin valmis jatkamaan, mutta hän on päätöksensä tehnyt ja se pitää. Aikas paska fiilis....
Olo on kuin oltais todellakin hyvii kavereita.Arki on arkee..sitähän tottakai jokaisessa suhteessa eletään.20 vuotta on kunnioitettu yhesolo (harkittuja päätöksiä).Vaikeat vuodet,,koskaan en ole kylläkään tehny hetken mielijohteesta päätöksiä.
Kiitokset kaikille vastauksista
Meillä asia on päinvastoin. Minä miehenä kaipaan hellyyttä, mutta sitä ei saa edes pyytämällä. Vaimolla meneillään 38 vuotiaana keski-iän kriisi. Ymmärrän että hänelläkään ei ole helppoa omien ajatustensa kanssa, mutta nykyinen elämäni tuntuu tyhjältä ja kylmältä. Meillä on yksi kouluikäinen ja yksi tarhaikäinen lapsi.
Elämän pitäisi olla kunnossa ja meilläkin olisi aikaa nauttia toistemme seurasta jos vain kalenteriin mahtuisi aikaa. Nykyisin siellä on enimmäkseen merkintöjä puolisoni koulutus- ja harrastustapahtumista.
Eli kyllä siis miehetkin kaipaavat hellyyttä karskin pintansa alla.
Ei muka osaa muuta..? PAH! Tyhmäkö se on vai?
Nyt hyvä nainen istuta se miehes pöydän ääreen ja nosta kissa pöydälle, että teillä on ISO ONGELMA, mikä ei vaadi paljoa korjaantuakseen.
Mikäli ei hetken kestävää halausta, pusua tai hyväilyä "osaa" muka antaa, niin saat sen kyllä jostain muualta sitten.
... Ei osaa... hah! Vai ei halua???
Missä vika piilee, miksei halua.
Vika voi silloin olla kummassa hyvänsä...
Mikä sen halun laukaisisi?
Taustalla saattaa olla jokin lukko, joka ei välttämättä edes liity mihinkään hellyydenosoituksiin.