Koska "vanha kettu" aloituksen 40 ja risat rakastuneita naisia epäillään teineiksi, niin millaista olisi tämän ikäisen naisen (ns. kypsä tai aikuinen nainen) sovelias rakastuminen tai siis kypsän naisen rakastunut käytös?
Rehellisesti? Kaikki saa vastata.
Rehellisesti? Kaikki saa vastata.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Rakkaushan on toisestä välittämistä, toisen huomioimista ja kunnioittamista. Olisiko tuo sitten sitä kypsää rakkautta?
Ainakaan se ei ole omissa tunteissa piehtarointia, eikä halua jatkuvasti muuttaa toista mieleiseksi vaan kun rakastaa niin hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on koska jokainenhan meistä saa vapaasti valita rakkautensa kohteen.
Järki ja rakkaus eivät ole toistensa vastakohtia vaan kypsässä rakkaudessa täydentävät toisiaan. Toista ei voi rakastaa ja kunnioittaa ellei tunne noita tunteita myös itseään kohtaan.
"Ainakaan se ei ole omissa tunteissa piehtarointia, eikä halua jatkuvasti muuttaa toista mieleiseksi vaan kun rakastaa niin hyväksyy toisen sellaisena kuin hän on koska jokainenhan meistä saa vapaasti valita rakkautensa kohteen.
Järki ja rakkaus eivät ole toistensa vastakohtia vaan kypsässä rakkaudessa täydentävät toisiaan. Toista ei voi rakastaa ja kunnioittaa ellei tunne noita tunteita myös itseään kohtaan."
Nettikatti allekirjoittaa tämän.
Enpä ole ollut edes lähellä rakastumista sitten viime vuosituhannen, mutta miehet ovat silti vokotelleet. Olisi toisaalta kiva edes hullaantua vähän, mutta toisaalta taas minulle saa koko touhu riittää.
Tämänikäisille ja vanhemmille miehille "rakastuminen" tai vastaava tuntuu tarkoittavan sitä, että aikaisemmista suhteista on opittu paljon ja vanhat virheet halutaan välttää. Tämä olisi ihan hyvä periaate, mutta käytäntö on toista: etsitään lähinnä palvelijaa, joka osaisi hoitaa miehen ruokinnan, pyykit ja kodin, mutta olisi vähemmän hankala kuin exät. Ei kiitos, sanon minä, koska minulle "rakastuminen" merkitsisi lähinnä kumppanuutta.
Meni asian vierestä, mutta menköön.
Ei ollut Nettikattikaan ollut hullaantunut sitten viime vuosituhannen - ja kuinkas sitten kävikään! Mutta tunne ei liene molemminpuolinen, joten nyt on aika luopua... Hyvältä se hullaantuminen kuitenkin tuntui, yksipuolisenakin.
"...eli nyt se kaljamahankumpare ei ehkä haittaa, mutta pilviin lentämisen tunne on silti sama kuin parikymppisenä."
Siinäpä se, osuvasti ja nasevasti.
Olisiko hyväksyntä, kiitollisuus, nöyryys, ystävyys, kunnioitus...
Ja sitten luopumista. Luopumista omistushalusta, kateudesta, mustasukkaisuudesta, alistamisesta, alistumisesta.
Antautumista. Antautumista rakkaudelle.
Onko se muka jotenkin jalostuneempaa tai fiksumpaa? Epäitsekkäämpää? Voiko ihminen muka muuttua jotenkin paremmaksi, kun vähän vanhenee? väitän, että kaikki ei kyllä muutu!
Näin vanhemmalla iällä tajuaa, että on helpompaa ja mukavampaa olla ilman mitään pelejä ja kaupankäyntiä, panttaamatta tunteita tai seksiä. Loukkaantumisten ei anna kerääntyä vaan antaan suoraa palautetta hemmolle, että nyt kuule jätkä sanoit/teit pahasti. Se on suora peli -eläköön elämä ja erotiikka!
"Näin vanhemmalla iällä tajuaa, että on helpompaa ja mukavampaa olla ilman mitään pelejä ja kaupankäyntiä, panttaamatta tunteita tai seksiä. Loukkaantumisten ei anna kerääntyä vaan antaan suoraa palautetta hemmolle, että nyt kuule jätkä sanoit/teit pahasti. Se on suora peli -eläköön elämä ja erotiikka!"
Nettikatti allekirjoittaa tämänkin.
osallistuu tähän kun pääsi koneen ääreen. Minun kohdallani ihastumisen/rakastumisen tunne ei ole muuttunut miksikään, mutta suhteissa käyttäydyn taatusti epäitsekkäämmin kuin nuorena.
Minähän siis halusin rakastumisenestopillereitä, koska olin niin vakaasti päättänyt että yksikään mies ei sotke enää päätäni ja elämääni, vaan elän arvokkaasti yksin ja hoidan omat asiani.
Sitten tein töitä pari viikkoa miehen kanssa joka kolahti päähän kuin metrinen halko. Voi olla että en tapaa kyseistä miestä enää koskaan, mutta haikailu sattuu ja varmaan kovemmin kuin 15-vuotiaana. Silloinhan sitä vaan kätevästi vaihtoi ihastuksen kohdetta ;). Nyt sitä ihastuu jonkun luonteeseen, persoonaan ja koko olemukseen, eikä siitä vaan pääse eroon. Vituttaa kun joku ui niin veriin ettei sitä saa ajatuksistaan pois. Keksisin sille tälläkin minuutilla kymmenen eri käyttötarkoitusta ja aina eri asennossa. Eli tässä iässä ihastuminen on ehkä melkoisen sekskuaalistakin laatua...mutta kyllä minä rakastuin tämän ihmisen luonteeseen ja persoonaan. Olisin valmis olemaan "vaan" ystäviäkin, mutta..ei se ole vain minusta kiinni. Siksikin vituttaa rakastua enään ikinä, kun tietää sen niin hyvin jo kokemuksesta että ei se ole kiinni vain minusta ja minun haluamisestani. Toisen pitää haluta ihan yhtä paljon! Nyt voi vain katsoa haluaako se, eikä ainakaan vielä ole mitään kuulunut.
"Vituttaa kun joku ui niin veriin ettei sitä saa ajatuksistaan pois."
"kun tietää sen niin hyvin jo kokemuksesta että ei se ole kiinni vain minusta ja minun haluamisestani. Toisen pitää haluta ihan yhtä paljon!"
...vaikka sitä kokemusta joistakin asioista on, niin kyllä ne tunteet vie naista silloin kun oikein kolahtaa.
Siks kai se joskus v****taa niin paljon kun pitäis jo tietää enemmän. muka ;)))
rakastumista olemassa :)
On tietty vaikea erottaa rakastuneen naisen "jutuista" ikää ;)
Jos olet hyväntuulinen, hymyilevä ja selvästi onnellinen, kyllä jollekin siitä tulee niin paha olo että pitää "toi" tiputtaa maanpinnalle.
Nauru pidentää ikää ja rakkaus nuorentaa, eipähän tarvi nuorennusleikkausta,
antaa palaa vaan.