ottaa vakavasti.
Tuli vaan mieleen, että nuorena, ala-asteella tytöt ovat yleensä ne, jotka tekevät aloitteen ja osoittavat kiinnostuksensa poikia kohtaan. Rakkauskirjeet yms kuuluvat asiaan.
Tämä saa aikaan alkutilanteen jossa toiset pojat ovat paremmilla vesillä kuin toiset, koska kun siinä teini-iässä tai viimeistään varhaisaikuudessa miehille jää käytännössä vastuu aloitteen tekemisestä.
Sitten alkaa ihmettely, että miksi on paljon miehiä, jotka eivät osaa tehdä aloitteita ja olla luonteva naisten kanssa? Naiset syyllistävät tossukoiksi ja vätyksiksi tällaiset aloitekyvyttömät miehet.
Mutta jäljet johtavat sylttytehtaalle, siihen aikaan kun naiset itse tyttöinä päättivät ketkä tulevat tulevaisuudessa olemaan niitä hiljaisia ja syrjäänvetäytyviä ja ketkä taas niitä itsevarmoja ja sosiaalisia.
Mutta en minä halua ketään syyttää. Ihmiset nyt vain tykkäävät kuka mistäkin ja kenestäkin. Ei lapsia eritoten voi syyllistää siitä että he eivät huomioi rakkauskirjeissään niitä joita he eivät huomioi.
On muuten vaan mielenkiintoista pohtia syy-seuraussuhteita. Ja erityisen jännää on ajatella miten naisen rooli muuttuu aloitteellisesta ja rohkeasta pikkutytöstä passiviseksi naiseksi.
Mutta niinhän se menee, että tyttöjen on oltava aloitteellisia poikia kohtaan, kun pojat eivät heistä nuorena välttämättä muuten kiinnostu. Mopo saattaa kiinnostaa enemmän. Sitten kun pojat pääsevät vauhtiin, voivat tytöt ottaa mukavan asennon ja nauttia lennosta.
Tuli vaan mieleen, että nuorena, ala-asteella tytöt ovat yleensä ne, jotka tekevät aloitteen ja osoittavat kiinnostuksensa poikia kohtaan. Rakkauskirjeet yms kuuluvat asiaan.
Tämä saa aikaan alkutilanteen jossa toiset pojat ovat paremmilla vesillä kuin toiset, koska kun siinä teini-iässä tai viimeistään varhaisaikuudessa miehille jää käytännössä vastuu aloitteen tekemisestä.
Sitten alkaa ihmettely, että miksi on paljon miehiä, jotka eivät osaa tehdä aloitteita ja olla luonteva naisten kanssa? Naiset syyllistävät tossukoiksi ja vätyksiksi tällaiset aloitekyvyttömät miehet.
Mutta jäljet johtavat sylttytehtaalle, siihen aikaan kun naiset itse tyttöinä päättivät ketkä tulevat tulevaisuudessa olemaan niitä hiljaisia ja syrjäänvetäytyviä ja ketkä taas niitä itsevarmoja ja sosiaalisia.
Mutta en minä halua ketään syyttää. Ihmiset nyt vain tykkäävät kuka mistäkin ja kenestäkin. Ei lapsia eritoten voi syyllistää siitä että he eivät huomioi rakkauskirjeissään niitä joita he eivät huomioi.
On muuten vaan mielenkiintoista pohtia syy-seuraussuhteita. Ja erityisen jännää on ajatella miten naisen rooli muuttuu aloitteellisesta ja rohkeasta pikkutytöstä passiviseksi naiseksi.
Mutta niinhän se menee, että tyttöjen on oltava aloitteellisia poikia kohtaan, kun pojat eivät heistä nuorena välttämättä muuten kiinnostu. Mopo saattaa kiinnostaa enemmän. Sitten kun pojat pääsevät vauhtiin, voivat tytöt ottaa mukavan asennon ja nauttia lennosta.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kyllä mielestäni ajatuksesi voi ottaa vakavastikin. Muistan joskus vähän yli parikymppisenä aikuistuneena miehenä miettineeni, mitä naisille on tapahtunut. Muistelin ala-asteen mukavia tyttöjä, jotka eivät olleet nirppanokkia ja joilla oli selvä käsitys oikeasta ja väärästä, joka ei ollut millään tavalla sukupuoleen sidottu. Vähän yli parikymppiset naiset vaikuttivat aivopestyiltä, he hokivat mantroja ja eivät ajatelleet omilla aivoillaan. He pitivät itseään parempina ja nostivat kohdallani nokkaa.
En ollut tuntenut noita naisia, kun he olivat lapsia, joten en tiedä, millaisia he olivat silloin. Näin muutama vuosi sitten erästä naispuolista luokkakaveriani kaupassa ja juttelin todella mielelläni pitkään hänen kanssaan, hän oli edelleen se sama ihana ihminen, jonka muistin. Hänen oli tietysti helpompi lähestyä minua ja minun häntä, koska tunsimme ennestään, mutta silti se ei ole asian ydin. Pystyin vertaamaan hänessä aiempaa ja nykyistä ja olin todella iloinen siitä, minkä näin säilyneen. Mitään ehdotonta biologista tai muutakaan selitystä naisten iän myötä tapahtuvalle negatiiviselle muuttumiselle ei ole olemassakaan.
En ole koskaan muuttunut peluriksi enkä ole muuttanut itseäni sellaiseksi kuin naisten suuri joukko mieheltä tuntuisi odottavan. Olen ollutkin aina yksin. On mielenkiintoista pohtia syitä ja seurauksia, kuten sanoit. Sukupuolet, tai tarkemmin sanottuna, eri sukupuoliin kuuluvat yksilöt, osoittavat valinnoillaan toiseen sukupuoleen kuuluville yksilöille, mitä he arvostavat vastakkaisessa sukupuolessa. Yksilöiden tekemistä valinnoista muodostuu oletuksia sukupuolten mieltymyksistä. Yksilö ei koskaan voi odottaa muilta enempää kuin itseltään. Esimerkiksi pelimiesten kanssa pelehtivä nainen viestittää omalta osaltaan miehille, että naiset haluavat pelata. Jos joku mies päättelee tästä, että hänen kannattaa pelailla, joku toinen nainen saattaa kärsiä siitä, eiväthän kaikki naiset halua samaa. Vastuu on viime kädessä miehen, mutta osaltaan niiden naisten, jotka ovat viestittäneet omalla toiminnallaan miehelle, millainen miehen kannattaa olla, että hän olisi naisten suosiossa. Tästä muodostuu helposti kehä, tai oikeammin syöveri, joka imee monet mukanaan. Jos mies päättelee pelimiesten kanssa pyörivistä naisista, että hänen kannattaa olla pelimies, nainen voi päätellä, että hänen kannattaa hakeutua pelimiesten seuraan, koska suosituimmat miehet ovat sellaisia. Kaikki vaikuttaa kaikkeen ja oletuksista syntyvä käyttäytyminen vaikuttaa uusiin oletuksiin. Ne miehet ja naiset, jotka jäävät yksin, jäävät yksin, kuin sellainen oletusarvo olisi lyöty naulalla heidän päähänsä.
Kaikki miehet ja naiset eivät muutu sellaisiksi kuin heiltä odotetaan. Sen hintana voi olla syvä yksinäisyys, mutta ei kuitenkaan itsensä menettäminen. Onneksi luokkakaverini, jonka kanssa juttelin kaupassa, ei ole yksin. Olen sydämestäni iloinen hänen puolestaan.