-Jos joku kirjoittaa olevansa lihava, niin heti parjataan ja annetaan laihdutusvinkkejä laihojen taholta, ja varsinkin miesten taholta.
-Jos joku kirjoittaa olevansa laiha heti moni lihava nainen puolustelee että on lihavakin kaunis.
-Kuitenkin kokoajan laihdutus vinkit myyvät, ihmiset hakeutuvat kuntosaleille, alkavat mitä erilaisimmile laihdutuskuureille, jne.
Miksi ihmeessä jos kerta lihava on yhtä kaunis kuin laiha?
Miksi aina vain lihavat naiset ovat puolustuskannalla?
Kumpi naisena itse mielummin olisit, laiha vai lihava, ja jos olet lihav, kenen ensisijaisesti pitäisi tehdä asialle jotain?
Lihalla tarkoitan yli 10kg ylipainoa, laihalla normaalipainoista.
Ja mitä neuvoja naiset antavat hänelle jonka ongelma on alipaino? Sitä vähätellään aivan kuin alipainoinen ihminen olisi vain ilkeä puhuessaan ongelmasta?
-Jos joku kirjoittaa olevansa laiha heti moni lihava nainen puolustelee että on lihavakin kaunis.
-Kuitenkin kokoajan laihdutus vinkit myyvät, ihmiset hakeutuvat kuntosaleille, alkavat mitä erilaisimmile laihdutuskuureille, jne.
Miksi ihmeessä jos kerta lihava on yhtä kaunis kuin laiha?
Miksi aina vain lihavat naiset ovat puolustuskannalla?
Kumpi naisena itse mielummin olisit, laiha vai lihava, ja jos olet lihav, kenen ensisijaisesti pitäisi tehdä asialle jotain?
Lihalla tarkoitan yli 10kg ylipainoa, laihalla normaalipainoista.
Ja mitä neuvoja naiset antavat hänelle jonka ongelma on alipaino? Sitä vähätellään aivan kuin alipainoinen ihminen olisi vain ilkeä puhuessaan ongelmasta?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Eihän se kivalta tunnu, kun vieraat miehet huutelevat läskijuttuja perään. Naiset harvemmin selvinpäin mitään kommentoivat mutta humalatilassa tulee näiltä urheilullisilta naisilta kommenttia siitä kuinka läski sitä onkaan. Opittu on että lihava on ruma ja parempi pysyä kotona laihojen edestä poissa.
Ja siitä kuka asialle voi mitäkin tehdä on jokaisen oma asia. Minua kun ei kiinnosta millään lailla se, onko se toinen lihava vai laiha vai kuluuko vapaa-aika urheillen. Omaa elämäänsä jokainen elää. Kuka laihana ja kuka lihavana. Painoindeksin ja rasvaprosentin kun ei pitäisi olla koko maailman tärkein asia.
Ja kun se itsensä laihduttaminen taikka lihottaminen kun ei ole niin helppoa. Kokemusta kummastakin kun on. Mutta nyt lihavassa vaiheessa huomaa tulevansa enemmän haukutuksi ja syrjityksi.
Kuinkakohan vanha taidat ap olla. 10kg ei nyt vielä kenestäkään tee lihavaa, korkeintaan lievästi ylipainoisen, eikä ehkä sitäkään, jos ihminen on liikunnallinen.
Mä en tajua, että tätä lihavuus/laihuus asiaa jaksetaan täällä koko ajan pohtia.
En taida uhrata tälle aloitukselle nyt enempää aikaani tästä ainutkertaisesta elämästäni.
Kiva, kiitti, moi.
Ihminen on aika erikoinen kapistus.
Aina on jotain mikä itsellä kaihertaa tai on huonosti. Silloin on helppo nostaa itseään korkeammalle jakkaralle haukkumalla muita. Haukkumalla moni tuntee saavansa jotain..
Lihavuus on helppo ase "lällällälää läski"!
Sellaista se elämä on, koskaan ei kaikki asiat ole kohdallaan.
Minutkin on monesti haukuttu lihavaksi ja aiemmin kun olin normaalipainoinen, minua haukuttiin anorektikoksi. Ihminen ei koskaan varmaan ole itseensä täysin tyytyväinen... Ainakaan ulkonäköönsä.
Yksi kivoimmista jutuista mikä minulle on koskaan kirjoitettu:
""sotanorsu" on maailman vahvin nainen. Se jaksaa minua vaikka teen mitä, ehkäpä aikuisena minusta tulee yhtä mahtava ja voimakas. Kiitos "sotanorsu""
Noin kirjoitti eräs 15v tyttö, jolla oli anoreksia ja hän vihasi suorastaan ylipainoa ja monesti meillä oli ongelmia sen takia, että minä olin ylipainoinen.. Ajan mittaan jopa 15v anorektinen tyttö oppi, ettei ulkonäkö ole tärkein. Se on se mitä on sisällä.
"moni kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä" vai miten se meni..
...ensisijaisesti jokainen itse on vastuussa omista kiloistaan!
Tietysti olisi suotavaa että se läheinen ihminen jota ,toisen liikakilot "häiritsee " -tai aidosti huolestuttaa, voisi sanoa olevansa huolissaan tämän ylipainon kanssa taistelevan ihmisen terveydestä.
Kyllä se aito kannustus / avoimuus varmaan kannattaa paremmin parempaan tulevaisuuteen,kuin haukut ja jäkätys,uhkailu jopa erolla yms...
Varsinkin jos tällä toisella on itselläänkin halu parantaa omaa terveyttään.
Vaikkapa vaihtamalla pikkuhiljaa, niitä ei niin terveellisiä "herkkuja" -tai ylisuuria ruoka annoksia ja halu vaikka lisätä liikuntaa.
Tsempii vaan kaikille !
Voi kun täällä oikeasti on niin lapsia kirjoittamassa.
Väännetään nyt rautalangasta: olen ollut sekä alipainoinen että ylipainoinen. Ylipainoisena olen ollut onnellisempi, koska olen ollut silloin myös vanhempi ja itsevarmempi. Nyt olen normaalipainossa, mutta ei se ole tehnyt minua yhtään sen paremmaksi ihmiseksi. Terveemmäksi kyllä. Silti kuolen ja sairastunkin vielä. Kuten kuolisin myös laihana ja lihavana.
Laiha ei ole normaali, laiha on laiha.
Käy lenkkipolulla joskus ilta-aikaan, pimeällä. Suurin osa siellä lenkillä olevista on ylipainoisia. Miksi? Olettaisin, että siksi että he eivät uskalla mennä lenkille valoisaan aikaan.
Laihduttaminen ei ole helppoa ja joillekin kiloja tulee vain selvästi helpommin kuin toisille. Jokut ovat taas luonnostaan laihoja. Eivätkä liho, vaikka haluaisivatkin.
ps. lue joskus muutakin kuin näitä sivuja, yllätyt.
Minua ärsyttää se, että ylipainoisia ystäviäni ärsyttää. He valittelevat kilojaan ja puhuvat laihduttamisesta. Minä en saa kuitenkaan sanoa oikeasti mitään aiheeseen liittyen, minun tehtäväni on vain kuunnella. Olen normaalipainoinen, joskus painan muutaman kilon enemmän, joskus vähemmän. Saan painoni pidettyä normaalipainon rajojen sisäpuolella kovalla työllä. Haluan pysyä normaalipainoisena, se on tärkeä asia minulle ja siksi tämä vaivannäkö. Pienimuotoinen laihduttaminen on minulle erittäin tuttua, koska tarkkailen viikoittain painoani ja laihdutan jos on muutama kilo päässyt kertymään. Laihdutuskeskusteluihin en kuitenkaan saa sanoa mitään, koska minulle todetaan: "Hyvähän sinun on". Kukaan ei huomioi sitä, että minun normaalipainoni on kovan työn tulosta ja minulla on kokemusta onnistuneesta painonhallinnasta.
Minusta tuntuu että monetkaan ylipainoiset eivät ota vastuuta omasta painostaa. He uskovat että suurimmalla osalla normaalipainoisista kohtuudessa pysyvä paino on luojan suoma lahja ja he itse ovat kärsineet suuren vääryyden, kun heille kertyy kiloja. Väittäisin kuitenkin että harvoja poikkeuksia lukuunottamatta melkein kaikki lihovat, jos elämäntavat eivät ole kohdallaan tai ihmisellä ei riitä motivaatiota painon tarkkailuun. Kurja elämä ja paska mieskään ei minusta riitä selitykseksi. Tai ainakin minä itse meinaan lihoa oli kuinka mukavaa tahansa. Aina ne herkut maistuisivat...
Suosittelisin ylipainoisia suhtautumaan itseensä positiivisesti, niin mutkin ajattelisivat teistä enemmän positiivisia ajatuksia tai jos se ei käy, niin sitten laihduttamaan.
Itsekkin kamppailen jatkuvasti kilojeni kanssa, lihon hyvn helposti mutta pysyn normimitoissa koska "pakotan" itseni siihen päivittäin/viikoittain. Siis jos kiloja alkaa kertyä niin täytyy palauttaa kevyemmällä ruokavaliolla itsensä ruotuun. Itse asiassa en omista edes puntaria mutta housuista kyllä huomaa jos muutama kilo tullut ja tietysti makkarat keskivartalolla ilmoittaa asiasta.
Olen kuullut monesti kommenttia kuinka laiha olen (yli kolmekymppinen kun olen) ja miten oikein syön jne. Ei todellakaan ole mitään vippaskonsteja!! (Ei ole luoja suonut nopeaa aineenvaihduntaa yms). Itseäni ei lihavat häiritse enkä heidän kiloihinsa puutu mutta tuntuu tosiaan olevan välillä se ongelma toisinpäin eli minä olen se ongelma heille..kummallista.
liittyy ulkonäköasioiden lisäksi terveyteen liittyvät asiat, mikä pistää ainakin mut miettimään, että lihava ihminen ei pahemmin terveydestään välitä. Toisaalta, mitäpä se mulle kuuluu jos joku haluaa elää lyhemmän elämän, mutta eikö olisi oikein, että lihava joutuisi itse kustantamaan verenpaine- ja diabeteslääkkeensä?
Toinen ikävä asia lihavuudessa on se, että lihava ihminen on helposti katkera ja kateellinen laihemmille kanssasisarilleen. Miehissä en ole huomannut tätä piirrettä, koska itse olen nainen, mutta naisissa kylläkin.
Lihavuus ja alipainoisuus on lähtöisin henkisistä ongelmista, siitä ettei kelpaa itselleen.
Ihan niin kuin tupakoitsijatkin kustantavat omat huvinsa verojen muodossa, niin samalla lailla ovat lääkkeetkin maksullisia. En ymmärrä mistä tulee se myytti että sairaudet Suomessa olisivat kantajalleen ilmaisia.
korvaa 95% diabeteslääkkeiden kustannuksista.
Seuraava tutkimus on vuodelta 2004:
http://www.nam.fi/uploads/laakelaitos/LHS_julkaisut/Helmio_2006_2_diab_aik.pdf
ovat pienestä asti olleet pyyleviä. Osasta tulee normaalipainoisia aikuisia, ja osasta samanlaisia tai vähän pulskempia aikuisia.
vauvako? Tietty geeneilläkin on merkitystä, mutta terveillä elämäntavoilla voi esim. sydän- ja verisuonitaudeille alttiissa suvussa ehkäistä taudin puhkeamisen omalla kohdallaan.
Lasten kohdalla on vanhempien tehtävä katsoa mitä lapsi suuhunsa laittaa ja kuinka paljon, mutta aikuisella vastuu on itsellään.
olleet pienestä asti ylipainoisia, on pienestä asti syöneet väärin.
Niin yksinkertaista.
Kylmä totuus on että tänäpäivänä ihmiset syövät enemmän kuin koskaanja liikkuvat vähemmän kuin koskaan.
Syömisestä on tehty jumaloitava asia.Ihmiset kärsii ja tuskittelee jollei ruokaa ole koko ajan saatavilla.
Normaali ihminen kuitenkin pärjää parikin päivää syömättä..Ilman vettä ei...
Jos mättää koko päivän syötävää..onko ihme että lihoo.
Läski on näkyvä todiste tahdonvoiman puutteesta, ahmatista, itsensä hemmottelusta, yleensä negatiivisista piirteistä. Kuka mies siis voisi ihastua paksuun naiseen (paitsi jos parempaa ei saa).
Laihuus on hankalampi juttu. Luulen että helpompi on lihavan laihtua kuin laihan saavuttaa keskivertomitat.
vaan luulet tietäväsi.
Selvä provo, koska ei voi olla noin TYHMÄ!
Onko siis typerää inhota läskiä? Taidat olla aikamoinen paksukainen kun tuollaista väität.
rajahan on hyvin pieni.
Jos keho on tasapainossa, ihminen voi syödä vaikka paketillisen voita päivässä lihomatta. Sanoi yksi vyöhyketerapeutti, en tiedä pitääkö paikkansa?!
Olisipa ihminen itsensä kanssa edes henkisesti niin tasapainossa ettei tarvitsisi nimitellä muita, oli ne sitten kuinka lihavia tai laihoja tahansa!
Itse en ole haukkunut ketään kropan takia muistaakseni edes lapsena, mutta olen kuullut omien kilojeni vähyydestä jatkuvasti.
Viime vuosina on tullut vastaan tuota anorektikoksi haukkumistakin. Painoindeksini on kuitenkin normaali ja kenellä anorektikolla on c- kupin (luomu)rinnat? Rasvahan lähtee tisseistä ensimmäisenä.
Itse olen vartalooni erittäin tyytyväinen, vahva, terve ja notkea keho. Siinä tärkeimmät ja vasta senjälkeen tulee esteettiset seikat. Kaltaiselleni laiskalle ihmiselle on tietysti kätevää olla mallinuken kokoinen, tietää sovittamatta miltä vaatteet suunnilleen näyttävät.
Sinänsä en voi ylpeillä että olisin ansainnut kehoni, minulla on vain isäni suvun geenit. Toisaalta olisi mukava olla ylpeä kehostaan, kaikki naistenlehdethän suitsuttavat tätä. Mutta ilmeisesti se koskee vain niitä joilla on jotain "epätyydyttäviä" kohtia kehossaan. Olen todennut että parempi vähätellä kroppaansa ja silloinkin toisinaan tulee haukutuksi.
Oletteko huomanneet että lähes kaikki kauniit julkkisnaiset sanovat jotain tällaista: "Olin lapsena ruma...", "en pidä itseäni lainkaan kauniina...", "olen aivan tavallinen nainen..." Minkähän takia toisen ihmisen ulkonäkö koetaan niin isona uhkana, että sitä täytyy piilotella? Esim. iloisena pidetty ihminen tuskin selittelee että: "oikeasti olen ihan masentunut..."
Historiassa naisen tärkein kauppatavara oli kauneus, mutta miksi siitä ei tunnuta pääsevän irti vaikka naiset ovat nykyään itsenäisiä ja "omavaraisia"?
Lopuksi "lihotus"vinkki: Liiku paljon ja syö proteiinia niin tulee lihasta.
Ja laihdutusvinkki: Jätä pois sokeri, valkoiset jauhot, hiiva ja alkoholi. Paino putoaa todella nopeasti ja samalla suolisto puhdistuu.
Kaksi lapsesta asti ylipainoista tuttavaani laihtuivat tällä "reseptillä" yli 20 kiloa ja silloin tällöin sortuvatkin 6-9 kiloa.
Mun ei koskaan tarvinnu tarvinnu tarkkailla painoani. Aina se on pysyny tuossa 52 kilon tietämillä. Mulla on kyllä ihan terveellinen ruokavalio. Käytän alkoholia hyvin harvoin ja syön ihan normaalia kotiruokaa. Jos olen syönyt koko päivän jotain roskaruokaa niin mua alkaa viimeistään illalla ällöttään ne ja sitte pitää saaha jotain normaalia ruokaa tai jotain raikasta (esim.hedelmä) vastapainoksi. Liikuntaa harrastan ihan kohtalaisesti.
Varmaan osaksi geeneissä on tämä hoikkuus mulla ja varmaan sekin vaikuttaa että osaan hillitä itteni roskaruoka vuoren edessä. Kyllä ne elintavatkin paljon vaikuttaa.
huomannut, että monet hoikat naiset ovat juurikin urheilemattomia ihmisiä. Eli hoikkia, mutta sohvaperunoita.
Minun lihotusvinkki, tosin vain esteettinen vinkki...paino voi nousta muutaman kilon vain, urheleminen. Lihakset kasvava, ja jäntevöityvät. Niin saa vähän kurvikkuutta hoikkaan varteen, ja muotoa lisää. Tuntuu ettei iho "roiku" ja että on pulleammat jalat reisistä ja pohkeista ja muualta.
Se on yhtä tuskallista kuin ylipaino (luulen). Paino ei nouse millään. Jos sairastut tai muuten ruoka ei maistu niin oot vielä kamalamman näköinen peilissä. Yhtälailla ihmiset huokailee, voi miten laiha. Naiselliseksi ei tunne itseäään, kun puuttuu pehmeys ja tuntuu olevan miesmäisen muodottomassa kunnossa. Ja se vielä, että itse pitää itseään epäviehättävänä kuikelo jalkoineen, hyvä kun hameen viittii laittaa kun kuvittelee ihmisten pyötyvän ja kommentoivan ääneen.
reippaasti. Liikun, syön, jos syön niin terveellisesti. Lihavuus on kauhistus. Aloittaisin superdieetin, jos olisi aihetta. Liikunta pitää kunnossa. ja rakasteleminen. Siihen kulu kummasti kaloreita. Suosittelen.Syömällä ja juomalla lihoo. Pitää itse miettiä, mikä on tärkeätä.
http://youtube.com/watch?v=tcRiXOONqf0
aiheeseen liittyvää...
http://3.content.collegehumor.com/d1/ch6/f/f/collegehumor.6c9e972fc7b4350b448210dfbea14d63.jpg
että melkein kaikille tulee iän myötä, sanotaan siinä 30 kieppeillä ylipainoa, koska ihmisen aineenvaihdunta hidastuu. Ei tarvi tulla kuin pari-kolme kiloa vuodessa, niin 10 vuotta ja se onkin sitten 20-30 kiloa, mikä on jo terveydelle vaarallista. Siksi kannattaakin ajoissa havahtua jos rupee paino nousemaan. Mitkään pikadieetit ei auta, vaan päinvastoin pahentavat tilannetta. Ainoa vaihtoehto onkin elämäntapojen muuttaminen ja siksi laihduttaminen on niin vaikeaa, kun niitä omia piintyneitä tapoja ja elämänrytmiä on vaikea muuttaa.
Minulle kerran yksi ystävä sanoi, että hän tekisi mitä vain, että laihtuisi, menisi vaikka rasvaimuun. Mielessäni ajattelin, että varmaan niin, kaikkea muuta kuin laihduttaisit esim. jättämällä kaljan kittaamisen pois.
Jos tietää että itsellään on ylipainoa, viatonkin kommentti lihavuudesta kolahtaa itseensä ja hyökkäyshän on paras puolustus. Samaten voi kokea sympatiaa toista ylipainon kanssa kamppailevaa kohtaan. Normaalipainoista tai alipainoista taas ei ymmärretä, koska ei yllä omaan käsityskykyyn. Näin mä sen voisin ajatella. Normaalipaino on kyllä kiva olotila. Itse koen paljon kivoja makuelämyksiä päivän mittaan kun osaan syödä oikein ja sen 5-6 kertaa päivässä ja treeniä kertyy 6-8 harjoitetta/viikko. Kannattaisi muidenkin opetella. En minäkään ole aina ollut pikkuinen, mutta en jäänyt asiaa passiivisena märehtimään.
Painoindeksin mukaan olen normaalipainon alarajoilla, siis hoikka. Pidän itsestäni näissä mitoissa. Olen ollut huomattavasti hoikemmassa kunnossa ja muutaman kilon tukevampikin, enkä haluaisi palata enää kumpaankaan. Alipainoisena olin väsynyt, paleleva, vaatteita oli vielä vaikeampi löytää kuin nyt. Toisaalta jo muutama kilo ns. ylimääräistä tuntuu lyhyellä ja lyhytselkäisellä ihmisellä epämiellyttävältä, kun vatsan tienoillehan ne kaikki kerääntyvät. Kun en enää kasva pituutta, en haluaisi kasvattaa ympärysmittaakaan...
Viimeisen parin vuoden kuluessa olen huomannut, että nykyään saa painonhallinnan kanssa tehdä jo töitä, kun nuorempana sai syödä mitä ja miten paljon halusi. Liikun säännöllisesti ja melko monipuolisesti ja syön ihan perus-kotiruokaa. En usko dieetteihin tai kuureihin. Homman pitää olla hanskassa koko ajan, jos ei halua jojotella.