Olen tälläinen 13-vuotias nuori, joka tykkää joskus vetäytyä omiin oloihinsa ja olla rauhassa muutaman tunnin. Onneksi suurin osa sukulaisista/perheestä tajuaa sen ja antaa minun vaikka mummolassa ollessani käydä kävelemässä itsekseni ilman että tunkevat mukaan. Onneksi, sillä minulle tulee helposti huono olo jos joudun kieltäytymään sellaisesta jos joku tarjoaa seuraansa.
Poikkeuksena suoraansanottuna kamala serkkuni, joka on nyt 8-9 vuotta ja saa kauheita kohtauksia ja on kuin maailman kuningatar. No kukapa ei tuossa iässä ajattelisi noin, mutta hän ampuu sen yli, vähintään 15 metriä.
Otetaan esimerkkinä normaali arki-ilta mummolassani, jossa asuu myös äitini veli perheineen, eli serkkuni ,tätini, enoni.
Katselemme aivan rauhassa jotain ohjelmaa, kun televisioon rävähtää varmasti monien näkemä Mll:n Muumi-mainos, jossa mainostetaan kiitoksen merkitystä. Hyvä mainos, varsinkin nuorempi väki on innoissaan, kun muumit tulevat ruutuun. Kun paljastuukin että mainos onkin feikki, serkkuni saa kauhean kiukkukohtauksen. Muut samanikäiset lapset eivät välitä vaikka ei tullut Muumeja, mutta serkkuni vain huutaa, huutaa ja huutaa. Lopulta hän juoksee omaan huoneeseensa "itkemään", toisinsanoen kerjäämään huomiota. Ja kylässä oli vielä iso lössi tätini ja enoni tuttuja. Kyllä minuakin hävetti.
On monia muitakin esimerkkejä, joita en nyt jaksa kirjoitella. Kyllähän kuka tahansa sai tuossa iässä raivareita, mutta joskus tuntuu että serkkuni on rauhallinen yhtä paljon kuin muut vihaisia.
Jotkut saattavat ajatella, että serkkuni on nukkunut liian vähän, ei tosiaan, useimmiten saattaa mennä 12 tuntia, jonka jälkeen saa vielä kohtauksen, koska olimme erään toisen serkun kanssa käyneet kaupalla emmekä olleen herättäneet häntä.
Toisella kerralla ajattelimme etukäteen järkevästi, ja herätimme hänet yhdeksän tunnin unien jälkeen, mutta kauhea kohtaus siitäkin tuli.
Eli kaiken elämän pitäisi olla pysähtynyt kun hän nukkuu.
Onko teillä yhtään samanlaista sukulaista, jonka uhmaikä tulee mitä luultavimmin jatkumaan suoraan murrosikään?
Poikkeuksena suoraansanottuna kamala serkkuni, joka on nyt 8-9 vuotta ja saa kauheita kohtauksia ja on kuin maailman kuningatar. No kukapa ei tuossa iässä ajattelisi noin, mutta hän ampuu sen yli, vähintään 15 metriä.
Otetaan esimerkkinä normaali arki-ilta mummolassani, jossa asuu myös äitini veli perheineen, eli serkkuni ,tätini, enoni.
Katselemme aivan rauhassa jotain ohjelmaa, kun televisioon rävähtää varmasti monien näkemä Mll:n Muumi-mainos, jossa mainostetaan kiitoksen merkitystä. Hyvä mainos, varsinkin nuorempi väki on innoissaan, kun muumit tulevat ruutuun. Kun paljastuukin että mainos onkin feikki, serkkuni saa kauhean kiukkukohtauksen. Muut samanikäiset lapset eivät välitä vaikka ei tullut Muumeja, mutta serkkuni vain huutaa, huutaa ja huutaa. Lopulta hän juoksee omaan huoneeseensa "itkemään", toisinsanoen kerjäämään huomiota. Ja kylässä oli vielä iso lössi tätini ja enoni tuttuja. Kyllä minuakin hävetti.
On monia muitakin esimerkkejä, joita en nyt jaksa kirjoitella. Kyllähän kuka tahansa sai tuossa iässä raivareita, mutta joskus tuntuu että serkkuni on rauhallinen yhtä paljon kuin muut vihaisia.
Jotkut saattavat ajatella, että serkkuni on nukkunut liian vähän, ei tosiaan, useimmiten saattaa mennä 12 tuntia, jonka jälkeen saa vielä kohtauksen, koska olimme erään toisen serkun kanssa käyneet kaupalla emmekä olleen herättäneet häntä.
Toisella kerralla ajattelimme etukäteen järkevästi, ja herätimme hänet yhdeksän tunnin unien jälkeen, mutta kauhea kohtaus siitäkin tuli.
Eli kaiken elämän pitäisi olla pysähtynyt kun hän nukkuu.
Onko teillä yhtään samanlaista sukulaista, jonka uhmaikä tulee mitä luultavimmin jatkumaan suoraan murrosikään?
Vastaukset 6
Vanhimmat
ihan tässä lähisukulainen joka kerjää kaiken sukunsa ja muittenkin ihmisten huomion vielä 21 vuotiaana.
Ei nyt ehkä sama asia mutta kuitenkin. Hän on aina ensin, hänen elämänsä on kiintoisinta ja hän loukkaantuu jos häneltä ei aina tavatessa kysy mitä kuuluu (päivittäin) ja jaksa sitten kuunnella kuinka hän suurentelee kaikki elämänsä tapahtumat koiran lenkittämisestä aamusuihkussa käymiseen..
No, ei nyt ehkä sama asia mutta kuitenkin joillakin uhma/kiukutteluikä=kokoikä.
Elekää antako sille kakaralle huomiota ns. tyhjästä. Oppii pian että sitä saa vaan olemalla ihminen muillekin. Ja itkemällä vasta kun on oikeesti hätä. Ei tuo nyt niin pieni kakara enää oo että saa huutaa tyhjästä.
Tuon minä olen jo tiennyt, ja olenkin kokeillut, mutta arvatkaa miten käy? Tätini heti ryntää sinne ja alkaa hyssytellä ja muuta lässyttää. Sitten kun he tulevat huoneesta ulos, ei näy mistään että serkkuni olisi itkenyt. Silmät eivät punoita tai mitään, hymy on leveämpi kuin Napoleonilla. Helposti huomaa ilmeestä, että jos serkkuni vain viitsisi sanoa hän sanoisi: "Hahaa, minä voitin jälleen kerran"
Jos jotain sen suuntaista serkulleni sanoo, niin saa taas kohtauksen ja minulle valitukset.
Sitten on ollut kanssa muutakin huomion kerjäämistä. Jos joskus serkkuni kantaa jotain melko painavaa, on heti tätini kehumassa.
Sitten jos joskus pyydetään vaikka viemään naapurin koiralle muutama lihapala, joka on hieman tylsä homma, niin serkkuni kokeilee kassia ja "nostaa" sitä ja toteaa liian painavaksi. Kukapas muukaan kuin minä sitten raahaan sen sinne...
Mummolassa on ihan kiva käydä, töitäkin on ihan kiva tehdä ja auttaa muita, mutta sellainen vituttaa kun siellä on sellainen inisevä kakara joka vieroksuu töitä.
vielä ihan lapsi. Mutta vikisijästä kasvaa usein myös vikisevä teini ja herneprinsessa isona. Vielä se kostautuu.
Omat kakarani eivät koskaan tule saamaan lässytystä turhasta ja silittelyä tekoitkusta. Tiedän millaisia aikuisia niistä kasvaa. Mieluummin on kovempi kasvattaja kun antaa kakaralle kaiken liian helpolla. Huomionkin.
Älä ota turhaan paineita tuosta kakarasta, onhan kasvatusvastuu jossain ihan muualla. Vielä se "siperia opettaa" että maailma on kylmä paikka jossa muiden päähän taputtelu ei auta. Ole ennemmin sille roolimallina kuinka reipas ja asiansa osaava ja ymmärtävä iso ihminen toimii. Vaikka tekisi mieli inistä pitää tehdä hammasta purren eikä itkeä. Enempi se palkitsee kuin jatkuva laistaminen ja ennenkaikkea sen hyväksyminen.
Kyllähän minä siellä olen sellainen "normaali" ihminen, mutta siitäkös raivo syntyy, kun siellä asuva mummoni tuppaa antelemaan yleensä rahaa sen mukaan kuinka lujasti on töitä paiskittu. Eihän sen ikäisenä mitään kauheita rahasummia pidä olla, eikä hän kyllä tee sen vertaa töitä että saisikaan enempää.
Siellä ollessani tulee varsinkin eräiden kesäjuhlien aikana paiskittua töitä, kun mummoni on kotileipuri, vieläpä aika suosittu kotikunnassaan, joten aina pitää tehdä valtavat määrät leivoksia eräisiin kesäjuhliin. Muutenkin tunnetusti maatilalla riittää aina puutöitä ynnämuuta, ja yleensä kolmen viikon tienesti on neljänkympin luokkaa.
Ansaittu raha tuntuu aina hyvältä, mutta serkkuni saa aina kohtauksen, koska saakin vain 15 euroa, joka on hänelle oikeastaan todella suuri raha. Hänellä kun ei mene rahaa lähellekkään yhtä paljon kuin minulla ja ikätovereillani.
Sitten hän tulee haukkumaan minua siitä kun sain enemmän rahaa ja kuinka minä muka olen mummon suosikki ja muuta paskaa.
Olempa kerran nähnyt senkin, että serkkuni äiti oli antanut vielä lisää rahaa serkulleni, koska tämä oli valittanut että mummo oli antanut liian vähän, ja minä olin saanut enemmän. Serkkuni ai yhteensä puolen päivän työstä noin 50€, joka on minusta tuon ikäiselle helvetin iso raha. Ei sitä siellä mene kuin kerran viikossa euron hintaisiin karkkipusseihin joita ostetaan karkkipäivänä, tosin usein tätini maksaa senkin. Mitenköhän sitten käy kun lähtee opiskelemaan, ja äiti ei ostakkaan kaikkea ja on tottunut että vähästä työstä saa paljon rahaa.
No täytyy toivoa ettei omista natiaisista tule tuollaisia. Täytynee kaikki turha lässytys yrittää sitten jättää pois, ja raha.
Tai sukulaisistani.. tähän vielä.
On tai ovat ne molemmat nuoremmat siis kasvatettu juuri lellimällä. Päähän taputtelulla lässytyksellä ja rahapalkinnoilla. Käsittämättömillä määrillä leluja, videoita, pelejä ja muuta roskaa..
En nyt yleistä että jokaisesta lellilapsesta kasvaa epäkypsä mihinkän tyytymätön aikuinen, mutta täällä niin on käynyt. Tässä on helppo verrata kun kyseisessä perheessä on 4 lasta. Vanhemmat 2 lasta on nyt jo 28v ja 30v ja nämä nuoremmat 16v ja 21v.
Isommat kulki kovan tien lama-ajan yrittäjäperheen lapsina. Tekivät työtä perheen eteen ilman vapaa-aikaa kavereiden kanssa ja minkäänlaista hupia oikeastaan. Siis perheen hyväksi meni se työ ei siitä mitään maksettu koskaan eikä palkittu aina edes kiitoksella. Nämä kaksi ovat nyt kouluja käyneitä rautaisia omien alojensa ammattilaisia ja on perhe-elämät ja kaikki. Niillä menee oikeasti hyvin. Nämä nuoremmat kaksi, aikuisuuden kynnyksellä rypee molemmat alkoholi- ja velkakierteessä ilman peruskoulun jälkeistä koulutusta ja kiukuttelevat kuinka ovat köyhiä ja elämän p*skaa. Molemmat kun on kasvatettu siihen että mitään ei elämänsä eikä rahansa eteen tartte tehdä niin eivät ymmärrä nyt ottaa vastuuta elämästäänkään kun aika olisi.
Ole siis vaan ylpeä itsestäs kun ymmärrät mistä elämässä ja rahan ansaitsemisessä on kyse. Vielä se natiainenkin sen oppii. Harmi että se käy vaan muiden kupoliin kitinällään. Vaan milläs sen kitinän vaiennat kun luulen että mitä enemmän asiaa otat esille sen enemmän se kitisee.
Miten omat kakarani kasvatan joskus niin en aio teettää lapsilla töitä perheen eteen ihan kuten esimerkkiperheessä koska isommilta lapsilta ei ole kovin ruusuiset muistot lapsuudesta mutta en myöskään aio lelliä lapsiani piloille. Jotkin mittasuhteet asioissa on pidettävä. Viikkoraha ok mutta kotitöitä on opittava tekemään jne..
asian vierestä, mutta kirjoitat todella taitavasti 13-vuotiaaksi! Tekstisi on kieliasultaan ja muutenkin paljon parempaa, kuin monilla täysi-ikäisillä, jotka kirjoittelevat tänne. Jatka samaan malliin!