Siis nyt on aivan pakko avautua: oon avoliitossa aivan ihanan naisen kanssa, hän on kaunis, iloinen ja saa mut hyvälle tuulelle useinmiten. Mutta, hän osaa joskus olla ihan super-hyper-yksinkertainen. Siis jotenki tuntuu että se on hypänny 10v taaksepäin henkisessä kehityksessa aivan yhtäkkiä. Se heittelee välillä aivan uskomattoman tyhmiä kysymyksiä kuten: "mitä jos mä alkasinki rakennusmieheksi"??? Tai "ajattele jos maapallo olis kolmio eikä pyöreä"? Ei ehkä just tuommosia mutta just tuon tapasia mihin et voi vastata muuten ku silmiä pyörittämällä. Siis oikeesti kuluttaa hermoja!
Sit ku nuita kyssäreitä tulee tarpeeksi usein, se alkaa vituttamaan ja sit menee hermot ja sit alkaa riitely. Oravanpyörä. Sit se juoruaa/haluaa keskustella joidenki muiden parisuhde asioista, mikä mulla ei kiinnosta kyllä vähääkään. En tykkää puuttua toisten asioihin. F**K! Mä en oikeesti jaksa enää kuunnella kauan, mutta en voi oikein sanoakaan sille ku sit alkaa se riitely. Mä oon ite semmonen aika hiljanen kaveri joka tykkää istuskella ja kattella töllöä, en jaksa jauhaa p****a mutta keskustelen kyllä jos on oikeasti jotaki keskusteltavaa. Onko minussa vika? Mitä pitäis tehdä??? Mua alkaa jo oikeesti kyllästyttämään..
J-77
Sit ku nuita kyssäreitä tulee tarpeeksi usein, se alkaa vituttamaan ja sit menee hermot ja sit alkaa riitely. Oravanpyörä. Sit se juoruaa/haluaa keskustella joidenki muiden parisuhde asioista, mikä mulla ei kiinnosta kyllä vähääkään. En tykkää puuttua toisten asioihin. F**K! Mä en oikeesti jaksa enää kuunnella kauan, mutta en voi oikein sanoakaan sille ku sit alkaa se riitely. Mä oon ite semmonen aika hiljanen kaveri joka tykkää istuskella ja kattella töllöä, en jaksa jauhaa p****a mutta keskustelen kyllä jos on oikeasti jotaki keskusteltavaa. Onko minussa vika? Mitä pitäis tehdä??? Mua alkaa jo oikeesti kyllästyttämään..
J-77
Vastaukset 10
Vanhimmat
Jos hän on vaan sellainen, joka tykkää keskustella kaikenmaailman asioista? No tuo on kyllä melko yksinkertainen kyssäri, että mitä jos maailma olis vaikka kolmio :), tuollaista vois ehkä odottaa lapsen suusta kuulevan. Ymmärtäisin jos hän kysyisi, että entä jos emme olekaan yksin avaruudessa, onkohan muuallakin elämää tms.
Jos te ette yksinkertaisesti vain ole älyllisesti samalla aaltopituudella ja teillä on erilaiset mielenkiinnon kohteet. Et voi syyttää tästä pelkästään avovaimoasi sillä hänen näkökulmastaan sinä olet se ärsyttävä kun sinun kanssasi ei voi keskustella edes maapallon muodosta.
Kuinka kauan olette asuneet yhdessä? Alkoi vain ihmettyttämään, miten nyt yhtäkkiä huomaatkin nämä piirteet hänessä. Miten hyvin tunsit hänet ennekuin muutitte yhteen jne?
Olemme olleet yhdessä yli 3vuotta. En mä tiiä miten se yhtäkkiä tuommoseksi menny. Vai olenko minä aikuistunut????
Minkä ikäisiä olette? Onhan siinä voinut käydä niinkin jos olette olleet kovin nuoria kun ootte alkaneet seurustelemaan. Kyllä 3 vuodessa oppii tuntemaan melko hyvin... puhu sille, kerro rehellisesti miltä susta tuntuu noi sen puheet. Puhumalla ne asiat selvitetään avovaimon kans.
Sori nyt kamalasti tämä suorapuheisuus, mutta kyllä, vika on sussa. Tai pikemminkin siinä että kaksi niin erillaista ihmistä yrittää sovittaa omat elämänsä yhteen. Toinen on realisti ja nykyhetkessä kököttävä persoona, ja toinen sohvafilosofi joka haluaa välillä irroitella ja pohtia ei niin vaativia juttuja.
Mistäkö tiedän? Koska olen itse samanlainen? Ei se ole tyhmyyttä niinkuin sinä "aikuiseksi" itsesi tunteva vaan yksinkertaisesti rajoja rikkovaa ajattelua ja keskustelun johdattamista joskus muillekin urille kuin päivän tylsiin tapahtumiin.
Uskon että sinua rassaa, moinen piirre naisessasi, mutta muista että naistasikin rassaa varmasti sinun todellisuuteen takertunut ajattelutapasi. Voisit miettiä itseksesi, että miksi moinen ajattelutapa rasittaa sinua? Onko sinulla aidosti oikeus suuttua niin yksinkertaisesta asiasta kun pahempiakin maailmassa sattuu.
Sen sijaan, että muuttaisit naista jota ilmeisesti kuitenkin rakastat, yrittäisitkö kuitenkin nyt ensin tunnistaa syyt siihen miksi hermostut ko. ajatuksista ja keskustelunaloituksista. Haluatko kontrolloida ja ohjata naistasi kenties häpeän vai rauhallisena pysymisen takia? Miksi toinen ei saisi olla erilainen ja ajatella mitä ajattelee? Tuleeko meidän kaikkien todellakin elää pelkässä realistisessa maailmankuvassa ja ajatella sallittuja asioita? Nyt on todellisuudessa kyse sinun sisäisestä maailmankuvasta eikä naisesi. Jos jokin asia saa sinut noin suuttumaan, syitä on etsittävä itsestä eikä toisesta.
Toivotan pasifistista jatkoa suhteeseenne ;)
miten viisasti sanottu, ehottomasti samaa mieltä olen, voi kun oisin itse osannut pukea ajatukseni yhtä hyvin sanoiksi erään miehen kohdalla...
"mitä jos mä alkasinki rakennusmieheksi"??? Tai "ajattele jos maapallo olis kolmio eikä pyöreä"
No kuules, noissa kysymyksissä ei ole mitään tyhmää. Tämä nelikymmpinen mietiskelee kaikenlaista tuon suuntaista alvariinsa ihan vaan mietiskelyn ilosta. Mielikuvitus on elämän rikkaus!
En kyllä välttämättä suosittele teille kahdelle yhteiselon jatkamista.
joka muita tyhmiksi haukkuu... En tie, mulle tuli heti hyvä olo, kun luin tuön "mitä jos maapallo oliski kolmio"-jutun :) Miten ihminen suhtautuu tuohon pohdintaan, se kertoo siitä kyseisestä ihmisestä todella paljon. Itse seurustelen ärsyttävyyteen asti realistisen (jopa negatiivinen maailmankuva) ihmisen kanssa. Sanomattakin lienee selvää, että riitoja on ja paljon, sekä toisen vähättelyä ym...ihme että ollaan yhdessä näinkin onnellisesti, kai jokin tässä vastakkainasettelussa sairaalla tavalla viehättää!
Varo, ettet reaktioillasi ja vastauksillasi yritä lietsoa naisesi mielikuvitusta, yritä määritellä hänelle rajoja mikä on "soveliasta" ajattelua ja mikä ei. Jos sinulla itselläsi ei ole kiinnostusta/tarvetta ajatella asioita laaja-alaisemmin (ulottuen myös päivän ruuan ja tv-ohjelmien ulkopuolelle), niin ei se tarkoita etteikö naisesi saisi niin tehdä tuntematta syyllisyyttä, häpeää tai sellaista tunnetta, että toinen ei lainkaan hyväksy hänen tapaansa olla ja ajatella. Kauhea lausehirviö mutten jaksa korjata...
Mieti mitä kaikkea kivaa saat elämääsi tuollaisen naisen myötä. Tuskin kuvailisit häntä iloiseksi, ellei hänellä olisi kykyä heittäytyä arjen ulkopuolelle pohtimaan kaikkea "pikku aivoissaan" :) Mun mies juuri sanoi, että siksi ku oon tämmöinen kaheli ja heittäytyjä-luonne, niin hänkin on nykyään rennompi ja iloisempi. Ei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti. Ei elämän tarvitse olla kuolettavan keskiluokkaista ja "aikuismaista" (miksei esim. 30-vuotias voi kävelylenkillä mennä keinumaan rakkaansa kanssa tyhjän rannan keinuille, vaikka kukaan ei edes ole näkemässä häh? En ymmärrä, miksi keinuminen voi olla ikään sidottua, jos se kuitenkin on hauskaa sille päälle sattuessa. Siis otetaan nyt huomioon, että pylly mahtuu siihen keinuun.). Ei kukaan voi sanoa, miten elämää kuuluu elää, mitä kuuluu ajatella, mikä on tietyn ikäiselle "normaalia" ajattelua. Luulen että naisesi on lopulta paljon tyytyväisempi elämäänsä kuin sinä, ainakin hänellä se on värikästä eikä harmaata. Varo ettet haalista niitä värejä, ime mieluummin vähän vaikutteita.
En minä kiusaa miestäni kaikella mahdollisella, mietin myös yksinään kaikenlaista, jopa huomattavasti "fiksumpia" ajatuksia kuin mieheni voisi koskaan kuvitellakaan. Jos hän lukisi päiväkirjaani, hän varmaan yllättyisi. Tietysti tällainen mielikuvituksen vilkkaus voi aiheuttaa myös melankoliaa ja ylianalysointia mm. parisuhdeasioissa. Sitä olen pystynyt rajoittamaan, pistän jossain vaiheessa stopin ja menen lenkille nollaamaan ajatuksia.
Pitkä ja päätön vastaus, mutta yritä nähdä naisesi taipumus rikkautena ja elämän sulostuttajana, eikä lapsellisena, mahdollisimman pian poiskitkettävänä asiana. Meitä kaikkia ärsyttää toisessa aina monet asiat, ja satavarmasti naistasi ärsyttää sinun "aikuismaisuutesi" ja tylsyytesi, rationaalisuutesi. Liiallisena ne asiat vievät ilon elämästä, ainakin minulta. Mieti, jos seukkaisit samanlaisen naisen kanssa kuin itse olet. Sitten huomaatkin eläväsi lopulta aika tylsässä suhteessa, ei mitään muuta puhuttavaa kuin se päivän ruoka, naisen kynsimanikyyrin kustannukset, lasten hakeminen harrastuksista jne. Lue uudelleen kirjoittamasi lause: "Oon avoliitossa aivan ihanan naisen kanssa"
Hienoja vastauksia, olette aivan oikeassa... On tuo nainen sitte ihana!!! Ja itse taidan olla välillä jäykkis. Sille joka ei suositellu meidän jatkavan yhdessä, sanon että haista Pee! Rakkauteni avokkiani kohtaan kasvoi potenssiin kymmenen. Iloista ja ei-niin-tylsää-syksyä kaikille!
..nuo esimerkkikysymykset kyllä kertovat pikemminkin avovaimosi rikkaasta mielikuvituksesta ja filosofisesta elämänasenteesta! "Tyhmiä" kysymyksistä tekee vain ja ainoastaan kyvyttömyys vastaanottaa niitä älyllisenä haasteena, eli oma asenneongelmasi. Yksinkertaisia kysymyksiä on ylipäänsäkin olemassa vain junttien mielestä.
Itseäni ainakin ärsyttäisi ja ahdistaisi, jos joutuisin asumaan ihmisen kanssa, joka on noin dogmaattinen ja ahdasmielinen kuin sinä. Suosittelen pikaista asennemuutosta, mikäli haluat pitää omien sanojesi mukaan ihanan, iloisen ja kauniin avokkisi. :)
... siitä, että olette molemmat niin nuoria vielä.
Ehkä turhat heitot naisesi suusta johtuvat myös siitä, että hän kaipaa huomiota. Jos vain istut töllön edessä, niin hän voi yrittää vääntää rautalangasta asiaa... ja niinhän hän tekeekin.
Voisit itse antaa ehkä hieman enemmän huomiota hänelle. Katso mitä tapahtuu.
Niin ja jos nuo loksautukset jatkuvat ärsyttävät koko ajan, niin kysy suoraan että:
"Mistä oikeit keksit noita juttujasi?"