Muistutus 15. 5. 2003 / Esko H.
Tammikuun 14 p:nä 1941
Kun te olette erotetut olemaan Minun seuraajiani, pyhitetyt Hengen, sielun ja ruumiin puolesta palvellaksenne Minua koko elämällänne. Silloin ette vain puhu pyhityksestä, vaan olette pyhitettyinä, s.t.s. olette voittajia jokaisen synnin yli. Tätä ette suinkaan vielä ole, Mutta tähän olen Minä saattava teidät, VIIMEISEN AJAN SEURAKUNTANI VALITUT.
Kilvoitelkaa tähän USKON KAUTTA. Älkää kuitenkaan pyhityksestä kyseen ollen, tyytykö vain tunnustamaan pyhitystä suunne sanoilla, vaan pyrkikää elämään ja taistelemaan niin, että omissa ruumiissannekin, sen monissa synnillisissä taipumuksissa saavuttaisitte voiton ja tulisitte pyhitetyiksi, sillä tahtoni on päästä asumaan teissä, sädehtien katseistanne, kaikuen puheissanne, kaunistaen pyrkimyksiänne.
Jos näin on keskellänne, olette saavuttaneet pyhyyden hengessänne, mihin pyritte myöskin ruumiillanne. Ja silloin keskuudessanne ilmenevä pyhille kuuluvat ominaisuudet, seurakunnan suuret pyhät lahjat ja usko, joka ei mitään pelkää, eikä lihalta ja vereltä neuvoa kysele, vaan on valmis ristin tielle, pyhityksen Herralta ajalliset sekä iäiset lahjansa kiittäen anomaan.
Pyhitetty sielu ei ole palkkapaimen, eikä liikekristitty, vaan uskon varassa elävä, todellista pyhitystä etsivä, apostolisen seurakunnan rakkautta janoava. TÄLLAINEN ON PYHITETTY SIELU.
Varsin vähän on keskuudessanne tällaisia ja hekin usein väärin ymmärrettyjä, jopa halveksittuja. TOTUUS ON KUITENKIN SE: lopunajan seurakunnan minkä luokseni noudan, on PÄÄSTÄVÄ TÄHÄN. Ja ainoastaan heidät ylösnoudan, ketkä ovat voittajia jokaisen synnin yli.
( TÄSSÄ TARKOITETAAN MORSIUSJOUKKOA, joka elävänä otetaan ylös Kristuksen tullessa.) 14. 2. 1941.
JOKA RAKASTAA MINUA, hän myös tottelee Minua ja tekee ilolla Minun tahtoni, ei ainoastaan sanoissa, vaan teossa ja totuudessa, ei vaan tunnustaen suullaan pyhyyttä, vaan ELÄEN PYHYYDELLE, antaen alttiiksi henkensä sielunsa ja ruumiinsa pyhyyden alttarille.
Kuinka usein olenkaan syvällä surullani todennut teidän lopun ajan seurakuntalaisten, maan lasten puhuvan pyhyydestä korkeassakin äänilajissa, kuitenkaan omistamatta sitä omassa elämässänne ! Ja suuri osa on keskuudessanne niitä, kokonaan kieltävät pyhityksen, jopa opettavat toisillekin, ettei sellaista voida koskaan ajassa saavuttaa.
Kuinka väärin tuo onkaan ! He sivuuttavat Minun Sanani Pyhän kirjan lehdiltä: " Olkaa pyhät, sillä Minä olen Pyhä." Jos pyhäksi pääseminen vanhassa maassa ei olisi mahdollista, enhän tuollaista lausetta teille maan lapset, olisi lausunut milloinkaan !
Jo tämän yksinään tulisi kyetä selventävästi todistamaan pyhyyden saavuttamisen mahdollisuus ajan rajojen sisäpuolella ollessanne. Kuinka onnellisia ovatkaan ne valittuni vanhassa maassa, joille pyhäksi pääsemisen korkea aste myöskin näkyvässä elämässään on korkea päämäärä !
Synnin turmeltuneisuuden tähden tämän korkean lahjan saavuttaminen käy sangen hitaasti lapsissani, mutta asteittain se käy kuitenkin heissä. Ja niin vähitellen he eivät elä enää itselleen, vaan MINULLE JOKA OLEN PYHÄ. ja hetkittäin he oppivat yhä kiinteämmin ja kiinteämmin luomaan luottavan katseensa Minuun, avoimesti ja lapsenmielisesti.
Yhä enenevässä rakkaudessa he USKON AVULLA Minua katsellessaan kirkastuvat. ja yhden kerralleen voittaen he helmiporteille tullessaan ovat täydellisen pyhyyden saavuttaneet.
Ken ei tätä usko, hän ei ole Minun seuraajani eikä uskollinen ystäväni. Jokainen, joka Minua rakastaa, hän on uskollinen ja nöyrä, aina eteenpäin pyrkivä, korkeampia tavoitteleva, rakkauden tulessa hehkuva, KUUMA KUIN TULEN KEKÄLE PALAEN MINUN ASIANI PUOLESTA.
Lähde: Katso, Ylkä tulee. Valmistukaa! Kirja
Terv. http://samima1.tripod.com
Tammikuun 14 p:nä 1941
Kun te olette erotetut olemaan Minun seuraajiani, pyhitetyt Hengen, sielun ja ruumiin puolesta palvellaksenne Minua koko elämällänne. Silloin ette vain puhu pyhityksestä, vaan olette pyhitettyinä, s.t.s. olette voittajia jokaisen synnin yli. Tätä ette suinkaan vielä ole, Mutta tähän olen Minä saattava teidät, VIIMEISEN AJAN SEURAKUNTANI VALITUT.
Kilvoitelkaa tähän USKON KAUTTA. Älkää kuitenkaan pyhityksestä kyseen ollen, tyytykö vain tunnustamaan pyhitystä suunne sanoilla, vaan pyrkikää elämään ja taistelemaan niin, että omissa ruumiissannekin, sen monissa synnillisissä taipumuksissa saavuttaisitte voiton ja tulisitte pyhitetyiksi, sillä tahtoni on päästä asumaan teissä, sädehtien katseistanne, kaikuen puheissanne, kaunistaen pyrkimyksiänne.
Jos näin on keskellänne, olette saavuttaneet pyhyyden hengessänne, mihin pyritte myöskin ruumiillanne. Ja silloin keskuudessanne ilmenevä pyhille kuuluvat ominaisuudet, seurakunnan suuret pyhät lahjat ja usko, joka ei mitään pelkää, eikä lihalta ja vereltä neuvoa kysele, vaan on valmis ristin tielle, pyhityksen Herralta ajalliset sekä iäiset lahjansa kiittäen anomaan.
Pyhitetty sielu ei ole palkkapaimen, eikä liikekristitty, vaan uskon varassa elävä, todellista pyhitystä etsivä, apostolisen seurakunnan rakkautta janoava. TÄLLAINEN ON PYHITETTY SIELU.
Varsin vähän on keskuudessanne tällaisia ja hekin usein väärin ymmärrettyjä, jopa halveksittuja. TOTUUS ON KUITENKIN SE: lopunajan seurakunnan minkä luokseni noudan, on PÄÄSTÄVÄ TÄHÄN. Ja ainoastaan heidät ylösnoudan, ketkä ovat voittajia jokaisen synnin yli.
( TÄSSÄ TARKOITETAAN MORSIUSJOUKKOA, joka elävänä otetaan ylös Kristuksen tullessa.) 14. 2. 1941.
JOKA RAKASTAA MINUA, hän myös tottelee Minua ja tekee ilolla Minun tahtoni, ei ainoastaan sanoissa, vaan teossa ja totuudessa, ei vaan tunnustaen suullaan pyhyyttä, vaan ELÄEN PYHYYDELLE, antaen alttiiksi henkensä sielunsa ja ruumiinsa pyhyyden alttarille.
Kuinka usein olenkaan syvällä surullani todennut teidän lopun ajan seurakuntalaisten, maan lasten puhuvan pyhyydestä korkeassakin äänilajissa, kuitenkaan omistamatta sitä omassa elämässänne ! Ja suuri osa on keskuudessanne niitä, kokonaan kieltävät pyhityksen, jopa opettavat toisillekin, ettei sellaista voida koskaan ajassa saavuttaa.
Kuinka väärin tuo onkaan ! He sivuuttavat Minun Sanani Pyhän kirjan lehdiltä: " Olkaa pyhät, sillä Minä olen Pyhä." Jos pyhäksi pääseminen vanhassa maassa ei olisi mahdollista, enhän tuollaista lausetta teille maan lapset, olisi lausunut milloinkaan !
Jo tämän yksinään tulisi kyetä selventävästi todistamaan pyhyyden saavuttamisen mahdollisuus ajan rajojen sisäpuolella ollessanne. Kuinka onnellisia ovatkaan ne valittuni vanhassa maassa, joille pyhäksi pääsemisen korkea aste myöskin näkyvässä elämässään on korkea päämäärä !
Synnin turmeltuneisuuden tähden tämän korkean lahjan saavuttaminen käy sangen hitaasti lapsissani, mutta asteittain se käy kuitenkin heissä. Ja niin vähitellen he eivät elä enää itselleen, vaan MINULLE JOKA OLEN PYHÄ. ja hetkittäin he oppivat yhä kiinteämmin ja kiinteämmin luomaan luottavan katseensa Minuun, avoimesti ja lapsenmielisesti.
Yhä enenevässä rakkaudessa he USKON AVULLA Minua katsellessaan kirkastuvat. ja yhden kerralleen voittaen he helmiporteille tullessaan ovat täydellisen pyhyyden saavuttaneet.
Ken ei tätä usko, hän ei ole Minun seuraajani eikä uskollinen ystäväni. Jokainen, joka Minua rakastaa, hän on uskollinen ja nöyrä, aina eteenpäin pyrkivä, korkeampia tavoitteleva, rakkauden tulessa hehkuva, KUUMA KUIN TULEN KEKÄLE PALAEN MINUN ASIANI PUOLESTA.
Lähde: Katso, Ylkä tulee. Valmistukaa! Kirja
Terv. http://samima1.tripod.com
Vastaukset 2
Vanhimmat
”Hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä.” (Hepr.2:11)
Isä, Poika ja Pyhä Henki ovat yhtä.
Jumala on luojamme, Kristus lunastajamme ja Pyhä Henki pyhittäjämme. Mikä on meidän osuutemme?
Meidän, jotka uskossa turvaudumme Vapahtajan täydelliseen sovintotyöhön – meidän osuutemme on ottaa täydellinen lahja vastaan. Lahja on lähtöisin ylhäältä yhdestä ainoasta Lähteestä, Vapahtajastamme. Ja tulee meidän myös elää niin hyvää elämää kuin ikinä pystymme, myös tietoisesti ja tahtommekin voimalla. Mutta sellainen ponnisteleva hyvä elämä ei sittenkään meitä yhtään auta, kun on kyse ihmisen pelastumisesta iankaikkiseen elämään. Nimittäin meidän pelastuksemme ja pyhityksemme ei ole yhtään lähtöisin meistä. Me olemme oksat, joiden välityksellä Puu tekee pyhät hedelmänsä.
Meidän pelastumisemme on kokonaan toisen tekojen varassa, nimittäin Vapahtajamme. Hän on Alku ja Loppu ja myös kaikki siltä väliltä. Lahja on kokonaan lahja.
Oho... luin tarkemmin uudestaan. Siis Kristus tulikin jo 14.2.1941? Siitäkö alkoi se tuhatvuotinen valtakunta? Vai mitä yrittänet kertoa?
Jumalalle tuhat päivää on kuin yksi päivä ja päin vastoin. Raamatun kuvaama tuhatvuotinen valtakunta alkoi Kristuksen sovintokuoleman ja ylösnousemuksen myötä. Se on uuden liiton aika. Se on sitä aikaa, kun armo on tarjolla ilmaisena lahjana kaikille sitä janoavaisille. USKON KAUTTA Vapahtajan sovintotyön uskovat voivat sanoa jo nyt, kuten raamatun heprelaiskirjeen kirjoittaja, että "olemme jo käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö, taivaissa kirjoitettujen esikoisten juhlajoukon ja seurakunnan tykö, ja tuomarin tykö, joka on kaikkien Jumala, ja täydellisiksi tulleitten vanhurskasten henkien tykö, ja uuden liiton välimiehen, Jeesuksen, tykö, ja vihmontaveren tykö, joka puhuu parempaa kuin Aabelin veri."
Siinä sitä on ylöstempausta kerrakseen. Uskovat on - kuin tulesta temmaten - nostettu kuolemasta elämään. Täällä ajassa se ylhäällä olo on kokonaan USKOMISESSA, vasta ajan rajan takana näkeminen alkaa.