Äitini kuoli vähän aikaa sitten syöpään, sen toteamisesta hän eli enää puolitoista viikkoa. Itselleni alkoi sen jälkeen tulee kauheita pelkotiloja syövästä ja joka päivä totean itselläni uuden syövän. Tämä on todella kauheaa ja nyt on vaan yritettävä saada pelot loppumaan ihan lastenkin tähden. lääkärissä olen käynyt ja määräsi minulle alprox nimistä lääkettä ja totesi että verenpaine on reippaasti koholla ja syke on yli sata. toiset ei hyväksy minun lääkitystä kun olen kertonut, mutta minä tiedän ettei siinä ole mitään pahaa. Jokainen suree omalla tavalla itse en ole edes pystynyt itkemään=(
kuolemasta pelkotiloja
menettänyt
61089
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on kehitetty auttamaan.Niiden käyttämisessä oikein ja lääkärin ohjeiden mukaan ei ole mitään pahaa. Lääkeiden väärinkäytöt on aivan oma lukunsa.
Itku tulee kun sen aika on, suru on oma. Surun vaiheiden järjestyskin erilainen meillä jokaisella. Fyysiset ailahtelut kuuluvat luonnollisesti kuvaan. Minäkin luulin olevani sairas ja uskoin kuolevani siihen paikkaan. Nyt voin vakuuttaa että, aika tulee meille jokaiselle aikanaan.
Olin suruuni sulkeutunut, en voinut sille mitään. Nyt niitä aikoja on vaikea edes lapsille hyvittää.
Sinulla on myös lapset rakastat heitä kun rakastat ja hoidat itseäsi. Minä en jaksanut aikoinani itkultani tuota käsittää.
Auttaa en voi kuin enkeleitä rinnallesi rukoilen että jaksat arjen pyörityksessä. Pelot saavat lähtöpassin kunhan voimistut vähän anna itsellesi aikaa.
Isäni kuoli yllättäen sydäninfarktiin ja minä, sekä veljeni luulimme myös saavamme kohtauksen ja että varmasti sydämemme ovat kohta loppu.Saimme pahoja tykytyksiä, jotka olivat ihan todellisia ja hirveitä sydänoireita, jotka kuitenkin olivat ihan vaarattomia ja luultavasti kuviteltuja.
Nyt 8 kk myöhemmin olemme ihan terveitä.Tuo kamala pelko kuuluu suruun, se helpottaa ajan myötä.
Mieheni kuoli vuosia sitten syöpään ja jäin lasten kanssa kolmisin. Minua auttoi usko Jeesukseen. Tunsin itseni vahvaksi. Raamatussa sanotaankin "niin on voimanne kuin on päivänne". Tietenkin itkin ja surin tilannettamme, mutta aina oli selviytymisen tuntu. Nyt lapset ovat lähes aikuisia ja Jumala on meitä johdattanut ja kantanut. Olen kiitollinen paljosta. Voimia Sinulle ja lapsillesi.
Minullekin oltaisiin annettu lääkeitä, kun vanhempani kuolivat alle vuodessa.Mutta en halunut ottaa, koska en halua tulla riippuvaiseksi jostakin lääkeistä ja myös mielestäni suru siirtyy.Joskus se suru on surtava.
Monet ystäväni ovat ihmetellet, että olen selviytynyt aika hyvin, mutta kummankin vanhempani jälkeen 3 ensimmäistä kuukautta olivat vaikeita aikoja.Itku tuli ja sitä jatkui ja taas jatkui.
Nyt on aika kulunut isäni kuolemasta 2v 18pv ja äitini 1v 1kk,nyt jo on vähän helpotunut, vaikka vanhempieni poismeno ei unhohdu ikinä, he olivat kumpikin minulle tukipilareita tässä elämän myrskyssä ja jälkeenpäin ajatelen onneksi minulla oli superhyvät välit vanhempiini ja sain pitää heidät melkein 36v.
Minusta lääkityksessä ei sinun tilanteessasi ole mitään pahaa. Minä en olisi selvinnyt mitenkään isäni menetyksestä, jos ei olisi lääkkeitä.
Sinähän järkitasolla ymmärrät, että sairauden pelko on turhaa pelkoa. Mutta; äitisi kuoli niin nopeasti sairauden toteamisen jälkeen, että ketäpä moinen ei säikäyttäisi...Uskon, että kaikkeen auttaa vain aika.
Itku tulee kun on tullakseen. Tiedän omasta kokemuksestani, että ihmisen mieli ei anna liikaa kerralla...Jos tajuaisimme kaiken alusta loppuun, me emme sitä kestäisi.
Voimia ja jaksamista sinulle.
No pelot tuntuu vaan koko ajan pysyvän, mutta joka päivä tuntuu että on helpompi hengittää... aamuisin ne on pahimmillaan kun herään aina aamuyöstä ja sitten alkaa uni olemaan sellaista katkonaista. Sen olen kyllä huomannut että kun menen lääkäriin jostain vaivasta niin johan se uusi vaiva on seuraavana päivänä joten en edes enää viitsi ravata siellä.