Jep... tämä tyttö kyllästy baarissa juoksemiseen ja päätti siirtyä siihen et etsi enkä odota löytäväni ketään -vaiheeseen =) ..tiedättehän te sen vaiheen, jollon muka aletaan viettää laatuaikaa itsensä kanssa. Löydetään uusia puolia itsestä, kuten himokuntoilija sekä yht'äkkinen kiinnostus kirjallisuudesta ja luotetaan siihen että kyllä se joku päivä kävelee vastaan... heh... mut mut mut... täällä mä kirjottelenki johki suomijotain nelikakakkoseen ja totean että oon kyllästyny tähän itsetuntemuksen valaistuksen vaiheeseen.... mä tahon äijän..piste!
tilinpäätös
...
7588
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
sitä miestä itsellesi saamaan että sillä sipuli ja muut verukkeet kaupan päälle. Elämä on ihanaa kun sen yksin saa taivaltaa. :)
sitä siis oot mieltä että yksin on parempi?
mikä vaihe seuraa tuon katkeeruus -vaiheen jälkeen?
Haluan suoraan siihen=)
Aika auttaa, se vie pois katkeruuden ja tuo tullessaan tilan jossa olet tyytyväinen elämääsi yksinkin etkä tunne tarvetta haluta toista ihmistä lähellesi enää. :) Jos sinulla on ystäviä niin he täyttävät sen tyhjiön etkä tunne enää olevasi vajavainen vaikka sitä toista ihmistä ei olekaan lähelläsi.
Niin, se ei ole koskaan pitänyt paikkaansa, että se oikea tulee vastaan silloin kun sitä vähiten odottaa.
Nyt kun olet päässyt erään vaiheen ohi, mitä ajattelit tehdä sen eteen, että löytäisit "äijän" tai hän löytäisi sinut?
Olen itse ollut siinä tilanteessa kuin sinä nyt olet kolmentoista vuoden ajan. Voin sanoa omasta kokemuksestani, että naiset eivät ole panneet tikkua ristiin sen eteen, että he löytäisivät minut tai minä löytäisin heidät. Olen etsinyt ja yrittänyt, mutta se ikivanha neula heinäsuovasta on naurettavan helppoa seuranhakuun verrattuna.
Toivottavasti tahtosi kanavoituu johonkin konkreettiseen toimintaan. Olisi aika ikävää odottaa kolmetoista vuotta eikä sittenkään olisi mitään näköpiirissä. En tiedä, voitko edes kuvitella, mutta ehkä uskot, jos sanon sen olevan aivan täyttä paskaa.
mutta sen takia kun ei ole ehtinyt baareissa juoksemaan. Ehkä sopivaa naisuhria ei vaan ole sattunut kohdalle. Ja jos on sattunutkin niin elämät ovat eri suunnilla (eri suunta=välimatka) eikä kumpikaan irtoa omastaan kun kaikki on rakennettu sinne.
Olen kanssasi oikeastaan ihan samaa mieltä paitsi siinä että olisi kiva löytää sopiva nainen joka pysyy vauhdissa mukana. Eli kysymys on vaan sattumanvaraisesta kohtaamisesta sopivan kuunvarjon reunalla sopivaan aikaan.
Tietty sitä arvostelee ulkonäköään ja ajattelee että onko se siitä kiinni mutta ainakin viimeksi törmätessäni eteisen seinään kompastuessani totesin peiliin vilkaistuani etten ole ainakaan siitä tehty (siis eteisen seinästä, suom.huom.).
Eli siis vielä lyhyemmin; kyllä kaltaisiasi on muitakin.
meitä on moneen junaan..täälläkin istuu yksi yhdessä sellasessa,jossa matka perille tuntuu kestävän ikuisesti. Ja tiedetäänhän se, että monia muitakin sinkkuja on.
Mutta miksi meitä on niin paljon? Oikeasti.. tuntuu että sinkkuja pursuaa ympärillä. Mikä hitto siinä muka on ettei kellään onnista? Kyllästytäänkö nopeasti? Hakemalla haetaan vikoja että voi jollain tapaa taas tuudittautua sinkkuteen vai mikä meitä vaivaa? Voisikohan toista oppia rakastamaan jos vaan näkisi vaivaa sen eteen?
... ei voi oppia rakastamaan, vaan oppia ymmärtämään, että kun tutustuu ihmiseen KUNNOLLA niin sieltä SAATTAA ihmisen sydämestä löytyä hienoja asioita joihin EHKÄ rakastuu... ketään ei pidä sietää vain siksi että on kiva kun on joku, kyllä sen aidon tunteen olemassa olon huomaa... mutta yleensä ei heti ensinäkemältä!